Pihahommien vaikea alku

Pihahommien vaikea alku

…Ja viime päivien suosikkiasu! En nyt ihan pihahomissa ole tässä valkoisessa haalarissa ollut, mutta kaiken muun touhuillut.

Meillä on täällä aika iso tontti ja pihahommien aloitus tuntuu jotenkin tosi vaikealta. On paljon hyvää (marjapensaita ja hedelmäpuita), mutta myös paljon ”ei mitään”. Toisaalta hyvä, että voi paljon suunitella ja tehdä itse, mutta toisaalta ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Olav ja lapset suunnittelevat uima-allasta. Sellaista infinity poolia, josta voi katsella merelle. Mulle riittäisi, jos saisi kaiken tän muun jotenkin kuntoon.

Etuovelle halusin ruukkuihin ruusuja, mutta pian tajusin, että etuoven seutu on varjossa koko päivän. Ruusut tykkäävät vähän valoisammista paikoista. Jouduin siis tyytymään hortensoihin – ovathan nekin kauniita ja jotenkin tyylikkäitä, mutta mun kokemus on, että ne tarvitsevat aika paljon kasteulua. Tai siis niitä ei saa päästää kuiviksi. Se on ollut mulle aika huono (vaikea) juttu. Ehkä hortensioiden kaveriksi voisi vielä hankkia jonkin pienen puun. Ja ainakin yksi pelargonia on aina pakollinen piharuukussa. Se on mun suosikki kaikista. Mummokasvi. Ja pärjää aina vaikka sen vähän unohtaisi.

Kasvihuone on viittä vaille valmis. Kohta sinne muuttaa kaikki rypäleet.

Ja kun grillaamme, syö Olav lihaa ja minä kalaa. Ja jaamme kasan kasviksia. Mmmm. Grilliruokaa ulkona ei kyllä voita juuri mikään.

Nyt kun tännekin vielä tulisi ne Suomen kesäkelit – siellähän on ollut aika lämmintä eikö olekin? Nautitaan. Elämä on parasta ulkona. <3