Sunnuntai ennen lomaa

Viikonloppu ei ole ollut yhtä harmoninen kuin kuvat. Täällä on ollut kuusi teini-ikäistä yöpyjää kolmessa ikäluokassa ja pesuhuoneen Ikea-kaappien rakennustalkoot. Ollilla on nyt ainakin viisi poikaa tuolla sen huoneessa ja ne huutaa välillä aika kovaakin. Jos se ois tyttöporukka, olisi joku varmaan jo suuttunut. Odotan jotain konfliktia koko ajan, mutta sit taas tulee vaan villiä naurua.

Ulkonakin sataa räntää ja vaikka Lumi on oikeasti ihan kokojan pelkästään tosi söpönenä tuli se sohvalle märkää kakkaa pehvakarvoissa. Sohvatyynyt on siis pesty.

Kuvaaminen ja koko tää blogihomma on kuitenkin mun suuri harmonian lähde. Oikeasti, hartiat laskeutuvat heti kun otan kameran käteen ja ehdin katsella kaikkia pieniä kauniita yksityiskohtia. Tai värejä, pintoja ja muotoja. Blogitauot venyvät pitkiksi silloin kun on kiirettä ja stressiä, vaikka blogia tekemällä juuri voisi vähentää sitä stressiä. Se tuttu kierre. Ei saisi koskaan jättää pois näitä ”turhia” juttuja, jotka tuovat energiaa. Koska ne tuovat enegriaa. Koska ne eivät koskaan ole turhia. Nehän ovat oikeastaan elintärkeitä.

Ehkä ensi kerralla kun teen blogia, olemme uudessa paikassa. Lähdemme lomareisuun jonnekin, missä emme aiemmin ole olleet. Jännää. Toivon (aina) lomalta eniten juuri sitä että saa etäisyyttä arkeen ja näkee ehkä paremmin mikä oikeasti on tärkeää. Ehkä saa uusia vastauksia. Ehkä uusia kysymyksiä. Lomassa parasta on jos se voi parantaa arkea. Että lomalta palaa uusien, parempien ajatusten ja virkeämmän kehon kera. 

Nähdään pian. Mun on pakko olla kiltimpi itselleni ja antaa enemmän aikaa tähän blogihommaan. <3