Kalastajan vaimo

Sunnuntaina ehtii tanssimaan

Teksti:
Johanna Alvestad

Ja vaikka veneilemään.

Ensin veneilemään (koska ilma oli niin ihana) ja iltapäivällä kavereiden kanssa tanssimaan. Ihan vain tunniksi. Maanataisin käymme pienen porukan kanssa tanssimassa pari tuntia ruedaa (tai rueda de casinoa – se on sellainen kuubalainen salsan muoto, jota tanssitaan ringissä ja jossa yhden osallistujan täytyy osata huutaa kutsuja, joita kaikki noudattavat), joten odotan aina innolla maanantaita. Mutta kyllä tällainen sunnuntaitanssikin olisi hyvä rutiini.

En halua koskaan lakata tanssimasta. Etenkään sosiaalisia tansseja, etenkään salsaa. Tapaa ihmisiä, muttei tarvitse kuitenkaan kauheasti seurustella tai tutustua. Silti tuntee yhteenkuuluvuutta ja nauttii yhdessäolosta. Saa nauraa, saa rentoutua, saa oppia ja osata. Saa unohtaa kaikki arkiset asiat ja murheet. Saa hikoilla, saa liikkua ja käyttää koko kroppaa. Ja tietysti kuunnella maailman parasta musiikkia.

(Jos siis mietit uutta harrastusta, tiedät mitä suosittelisin. :D)

 

Alamme kai myös muuttamaan jo hieman sisätiloihin. Vähitellen, etenkin iltaisin. Olemme tosi vähän sisällä kesäisin, mutta syyskuussa on kai jo aika siivota olohuone ja tehdä sohvalle tilaa. Ja se tuntuu tosi hyvältä. Turvalliselta. Saa vetäytyä omiin oloihin, omaan pesään.

Hiukset vedän nutturalle kun ne ovat merituulesta takussa. Ja kun lähden tanssimaan.

Toivon teille lämpoä ja rauhaa sunnuntai-iltaan. Lämmin suihku, jotain hyvää iltapalaa, oma sohva ja hyvät yöunet. <3

X