Kalastajan vaimo

Syksyä ja satoa

Teksti:
Johanna Alvestad
Tänne tuli yhtäkkiä syksy. Kesää kesti melkein syyskuun puoliväliin, mutta nyt on kylmä. Villapaidat esiin. Ja sukat. Mulla oli tänään sukat ensimmäistä kertaa.
Kävimme keräämässä kesäpaikan omenoita ja kasvihuoneen viinirypäleitä. Omenat hilloksi, viinirypäleet syömme vaivatta viikossa.
Huomaa, että liikkeet jotenkin hidastuvat ja mieli vähän harmaantuu tämän vuodenajan vaihtuessa, eikö? Ei halua niin helposti ylös aamuisin, ei löydä aina aurinkoisia ajatuksia. Sohva houkuttelee helpommin. Ja se on hyvä! Hyvä että joku tässä elämässä houkuttelee, että on jotain mikä lämmittää sydäntä ja jokin ajatus joka vie eteenpäin. Vaikka se olisi sohva. Syksyllä saa ollakin. Sohvan lisäksi mun tän hetken (ja aina) top lämpimissä ajatuksissa ovat lapset; aina kun saa niiden lähellä viettää aikaa on hyvä olla. Ja arjessa (onneksi) ryhmäliikuntatunnit. En tiedä miten olisin pärjännyt etenkin nää pimeät vuodenajat ilman treenitunteja; sitä että tapaa muita ja on joku jolle sanoa moi. Mitä useampi moikattava, sitä parempi. Ja sitten voi tulla taas oman sohvan turvaan.
Ja jokaisesta päivästä joka menee jotenkuten hyvin ja terveenä saa olla aika onnellinen. Oikeasti, sitä mietin usein. Mitään muuta kuin terveyttä ja tavallista arkea ei tarvitse; kaikki muu on tosi plussaa ja luksusta jota ei oikeasti edes voi odottaa saavansa. Eikä välttämättä edes tarvitse. Me vaan hullusti aina pyrimme eteenpäin ja haluamme lisää ja parempaa. Ja se on tietysti ihan normaalia, ihan luonnollista meille ihmisille. Mutta joskus on vaan todella helpottavaa pysähtyä siihen ajatukseen miten onnellinen on terveydestä ja siitä mitä on nyt. Että mullahan on jo kaikki mitä tarvitsen.
Voi laskea hartiat hetkeksi. Ja odotukset ja vaatimukset. Ja hymyillä.
Hyvää uutta syysviikkoa. <3
X