Synttäripäivän työasu ja ajatuksia

 

Vuosi mennyt taas ja vähän enemmän oppinut elämästä.

– Ennen kaikkea saanut taas vähän enemmän elämältä! Hmm, oppiminen ja saaminen; oppiminen on paljon saamista sekin.

Sain äidiltä megaihanat Marimekon kengät lahjaksi. Se osaa aina ostaa juttuja, joita en itse ole bonganut ja jotka kuitenkin ovat ihan mun näköisiä ja siksi päätyvät suosikeiksi. Kauniit, kauniit kengät. Pellavamekon ostin viimeksi Mallorcan matkalla.

Ja saimme kaverit kylään grillailemaan. Iso kiitos hyville ystäville. En tiedä mitä tekisin ilman. En tarvitse kamalasti ystäviä enkä hakeudu suuriin joukkoihin, mutten tiedä mitä tekisin ilman läheisimpiä hyviä ystäviä, jotka aina osaavat sanoa oikeat asiat.

Ja lapset olivat kotona (melkein) koko päivän. Sekin on vähän luksusta, sillä ne ovat niin paljon omissa menoissaan nykyään.

Vuosien kertyminen tuntuu hyvältä. Vanheneminen ei minua kauhistuta tai harmita; se tuntuu pikemminkin rauhoittumiselta. Että elämä menee oikeaan suuntaan ja rauhoittuu. Se on mulle oikeastaan ihan helpotus. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä oikeutetummin saa kieltäytyä juhlista ja neuloa. 😉 En koe olevani mikään levoton tai stressaava tyyppi, mutta kaipaan jatkuvasti rauhaa, balanssia ja levollista elämää. Arvostan vaan sitä niin paljon, että yritän kaikissa valinnoissani pyrkiä yksinkertaisuuteen.

Enkä kaipaa oikeastaan mitään enempää tältä elämältä. Mulla on jo. <3 En kuitenkaan aio pysähtyä, haluan oppia ja antaa.

Ehkä yksi lause loppuun on sanottava Vesa-Matti Loirista, joka kuoli mun syntymäpäivänäni. Kaikillahan on Loirin uraan varmasti jonkinlainen suhde. Itse olen ennen kaikkea Uuno-fani, mutta aina myös miettinyt, että Vesa-Matti Loiri vaikutti todella mielenkiintoiselta ja etenkin moniulotteiselta ihmiseltä. Iso iso tähti, joka onneksi sai tehtyä ja annettua paljon.