Viikonlopun kiitokuva-ajatuksia

Meidän piha alkaa olemaan vähitelllen ihan kiva. Siis sillä tavalla kiva, ettei se ole enää työmaa kuten keväällä. Talon ympärillä ei enää kulje parin metrin salaojitus eikä ympärillä ole pelkkiä sorakasoja ja mutaisia kaivinkoneen jälkiä. Sillä tavalla kiva. Toisella tavalla piha on ihan mieletön; se alkaa vihdoin olemaan sellainen kuin siitä halusimme ja suunnitellimme. Kolmannella tavalla mulla on siitä melkein huono omatunto; se on melkein liiankin hieno. En olisi tarvinut näin paljon tilaa, merimaisemaa ja uima-allasta. En aina edes tiedä olenko onnellisempi näin kuin mitä olisin vähän vaatimattomammissa olosuhteissa. En ole.

Olen aika vaatimaton tyyppi, oikeasti. Aika yksinkertainen tyyppi. Minut tekee onnelliseksi yksinkertaiset asiat. Pienet asiat. Ei suuret.

Toivon että saan ainakin jakaa tätä (pihaa ja uima-allasta) muiden kanssa. Silloin tällaiset suuret jutut voivat tehdä minut onnelliseksi; jos niitä saa jakaa muiden kanssa. Täällä on onneksi ollut taas Ollin kavereita koko viikonlopun. Ne viihtyvät onneksi täällä.

Ja joskus mulle voi tulla huono omatunto tällaisten kiiltokuva -juttujen jakamisesta. Siis tällaisten asioiden, jotka mun mielestä ovat vähän liian hienoja. Tiedättekö. Some on niin hölmö; se saa usein ihmisen tuntemaan itsensä huonommaksi. Enkä haluaisi jakaa somessa mitään, mikä voi saada toisen voimaan huonommin. Eikä somessa kannata seurata ketään eikä mitään, mikä tuo huonoja fiiliksiä itselle. Elämässä ei kannata seurata mitään, mikä ei tuo jotain hyvää ja positiivista boostia. Me voimme valita ja meidän pitää valita – oman hyvinvointimme vuoksi.

Usein nää kiiltokuva-jutut ovat sellaisia silmänräpäyksiä. Seuraavassa hetkessä saatan riidellä kumppanin kanssa. Tai olla oikeasti aika allapäin.

On kiva seurata kuvia ja nähdä somessa muiden kuulumisia mutta kannattaa aina muistaa, että esille valitut kuvat ovat usein pikkusen kiiltokuvia eikä kenelläkään tuskin ole kauheasti parempaa, ongelmatonta tai onnellisempaa elämää kuin toisilla.

Paitsi ehkä sillä, joka löytää sisäisen rauhan ja tasapainon.

Mutta eipä ehkä silläkään, sillä aina kenelle tahansa voi tapahtua jotain, mitä järkyttää rauhaa ja tasapainoa.

Sitä kohti kuitenkin; rauhaa ja tasapainoa. Jotta voi ottaa ne järkytykset vastaan mahdollisimman tyynenä.