Kalastajan vaimo

Viikonlopun valoa ja herkkuja (pimeydessä)

Teksti:
Johanna Alvestad
Tammikuu tuntuu jotenkin aina valoisalta. Aina vähän aurinkoisemmalta ja kirkkaammalta kuin sitä edeltäneet kuukaudet.
Voi kun tulisi vielä vähän lunta. Tai voi kun tulisi niin paljon, että tästä talolta voisi tehdä pulkkamäen kohti rantaa. Tästä on aika jyrkkä polku alaspäin, täytyisi vain pitää huolta ettei liu’u mereen asti.
Olemme herkutelleet viikonloppuna.Minä ja Olav. Perjantaina oli haimme sushit ja lauantaina teimme pitsat. Mmm. Sunnuntaina tuli lapset, joten teimme taas ison kattilan jauhelihakeittoa (kaikkien lemppari) ja illaksi leivoimme juusto- ja kinkkusarvia. Iltapalaksi, aamupalaksi ja vielä eväslaatikoihin.
Kunnon kotiruoan merkitystä ei koskaan voi kehua liikaa. Ei vain sitä, että kroppa saa kunnon rakennuspalikoita, vaan myös sitä psyykkistä vaikutusta minkä itse tekeminen ja tuoreen ruoan syöminen saa aikaan. Se tekee vaan hyvää ajatuksillekin.
Ja kotona olen hengaillut ilmavassa puuvillamekossa. Rakastan kulkea paljain jaloin ja rennoissa vaatteissa, mutta olen kai aina tykännyt pukeutua kotonakin. Toki pidän myös verkkareista ja oloasuista, mutta niidenkin on hyvä olla jotenkuten puetun näköiset. Jotenkin nautin siitä, että vaatteet miellyttävät. Kai nekin luovat sitä tunnelmaa ja omaa hyvää oloa.
Pieniä juttuja, mutta tekevät paljon.
Hyvää uutta viikkoa ja valoa kohti!
X