Keittokirjat testissä: Satokauden ruokaa

Otavan Satokauden ruokaa -kirja osuu trendin ytimeen, sillä kokkaaminen sesongin raaka-aineita hyödyntäen inspiroi nyt niin ammatti- kuin kotikokkejakin ympäri maailmaa. Kirja kuitenkin osoittaa, että ruoan valmistamisella satokauden mukaan on Suomessa pitkät perinteet.

Mukaan on valittu vanhoja 1850-1980-luvulta peräisin olevia reseptejä, joita on hienovaraisesti päivitetty nykyaikaan lisäämällä uusia raaka-aineita, mausteita tai lisukkeita. Nämä raaka-aineet on resepteihin lisätty *-merkillä.

Satokauden ruokaa -kirjan kansi

Esimerkiksi mansikkajäädykettä sulostuttaa ruusuvesi ja perunasalaatti saa makua seesamiöljystä, korianterista sekä chilistä. Palsternakkakeitto puolestaan tarjotaan kahvilla maustetun kerman, omenaplätyt rosmariinivoin kanssa.

Kirja on jaettu neljään osaan vuodenaikojen mukaan ja edelleen omiin osioihinsa pääraaka-aineen perusteella. On ilahduttavaa huomata, että mukana on tavallisille kotikokeille sekä tuttuja herkkuja, kuten mansikoita, raparperia ja kaalia että monelle varmasti hieman vieraampiakin raaka-aineita, kuten jänistä, kampelaa ja tuoreita härkäpapuja. Lisäksi mukaan ovat päässeet villiyrtit, kuten nokkonen ja apila, jotka ovat viime vuosina löytäneet tiensä takaisin monen suomalaisen lautaselle.

Satokauden ruokaa -kirjan resepti

Reseptien lisäksi kirja esittelee suomalaista ruokakulttuuria ja sen kehitystä 1800-luvulta nykypäivään erilaisten teemojen, kuten viljelyn, sadonkorjuun, ruoan varastoinnin ja lihansyönnin kautta. Niiden tarkoituksena on auttaa havainnollistamaan niitä kehitysaskeleita, jotka ovat johtaneet nykyisen ruokakulttuurimme muotoutumiseen. Kirjan kirjoittajat, Satokausikalenterin perustaja Samuli Karjula sekä Suomi syö ja juo -museohankkeen tutkija Susanna Haavisto, toteavatkin kirjan alkusanoissa, että kirjan tarkoitus on toimia eräänlaisena aloittelijan oppaana nykyisten ruokailmiöiden historiaan ja auttaa siten myös ymmärtämään, miksi suomalainen nykyisin syö niin kuin syö.

Kirja tarjoaa sekä helppoja että hieman vaativampiakin, toinen toistaan herkullisemman kuuloisia ohjeita. Kauniit kuvat sekä mielenkiintoiset makuyhdistelmät saavat veden herahtamaan suupielistä ja innostavat kokkaamaan.

Itseäni kirjan resepteistä houkutteli erityisesti 1908 vuodelta peräisin olevat härkäpapukuorukat eli eräänlaiset härkäpapupihvit, mutta sesongin raaka-aineita suosien testiin valikoitui kuitenkin palsternakkapihvit.

Pihvit olivat helppoja ja nopeita valmistaa ja lopputulos oli käsittämättömän herkullinen. Parmesaanijuusto ja salvia toimivat täydellisesti rapean kuoren alta paljastuvan palsternakan kanssa ja päälle tirautettu sitruunamehu raikasti kokonaisuuden suussa sulavaksi herkuksi. Palsternakkapihvit toivat mukavaa vaihtelua perinteisille kasvislisukkeille ja maistuivat niin kasvis- kuin lihansyöjillekin.

palsternakkapihvit

Palsternakkapihvit
Vuodelta 1908
4 annosta

4 suurta palsternakkaa à noin 200 g
vettä ja suolaa
1 kananmuna
2 dl korppujauhoja
suolaa ja mustapippuria
*2rkl salvia hienonnettuna ja muutamia kokonaisia lehtiä koristeluun
*1rkl pestyn (luomu)sitruunan raastettua kuorta
voita pastamiseen

LISÄKSI:
*100g parmesaania
*muskottipähkinää raastettuna
*sitruunamehua

Palsternakat pestään ja keitetään suolatussa vedessä puolipehmeiksi. Leikataan noin sentin paksuisiksi viipaleiksi, jotka kieritetään ensin kananmunassa ja sitten suolalla, mustapippurilla, salvialla ja sitruunankuorella maustetussa korppujauhelmassa. Paistetaan voissa kullanruskeiksi molemmin puolin. Kuumien pihvien päälle raastetaan parmesaania ja hieman muskottipähkinää sekä puristetaan tilkka sitruunamehua. Viimeistellään salvianlehdillä ja mustapippurilla. Tarjotaan esimerkiksi alkupalana.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti