Kaipuu maaseudun rauhaan
Kaipuu maaseudun rauhaan

Suomessa olen jo vuosien ajan siirtänyt elämääni viimeistään pääsiäisenä Helsingistä saaristoon Paraisille. Joinakin pääsiäisinä on vielä lunta ja sohjoa, ja juoksentelemme kinosten yli naapuritaloon pääsiäisherkut sylissä. Toisina vuosina taas on kevään tuntu ja istumme terassilla, toki untuvatakit vielä päällä.
Sama kaipuu luontoon ja merelle on iskenyt täälläkin nyt huhtikuun alussa.
Koska asumme Palmassa keskustassa, tekee mieli lähteä ”kunnolla maalle”.

Mallorcan saaren ajaa päästä päähän reilussa tunnissa. Palmasta on koillisnurkkaan, Cap de Formentoriin 80 kilometriä suorinta reittiä, mutta näin kauniilla saarella ei tee mieli ajaa pelkästään moottoritietä.
Niinpä olemme kolunneet pienet serpentiinitiet lännessä, luoteessa ja pohjoisessa ja löytäneet itsemme välillä vehmaasta vuoristosta, välillä kuun pinnalta.
Toisinaan kallioilla kävellessä tuntuu jopa kuin vaeltelisi Nauvon kallioilla. Mutta kun sitten nostaa katseensa ja näkee edessään syvänsinisen Välimeren, muistaa, että vähän matkan päässä ei olekaan Nauvon keskusta vaan Deiá.

Kaipuu luontoon on ihana tunne. Kun näen vaellusvarusteissa kulkevia ihmisiä tai seuraan pyöräilyporukan etenemistä, iloitsen heidän puolestaan.
Sunnuntaina huristimme yhdeksi yöksi 45 minuutin matkan Orientin kylään, jossa asuu alle 30 ihmistä ja jossa ei ole yhtään kauppaa (ainakaan tähän vuodenaikaan). Orient nuokkuu mutkaisten tien varrella, Puig d’Alfabia -vuoren juurella, oliivipuiden ympäröimänä. Lähdimme Orientiin siksi, että saisimme istua keskellä linnunlaulua. Ja saimmekin. Orientin kävelee läpi kymmenessä minuutissa, ja sen jälkeen voi istahtaa penkille katselemaan kaukaisuuteen. Oli juuri niin lämmin päivä, että saattoi hetkeksi ottaa takin pois (toisin kuin Suomessa niin moni kuvittelee, täällä ei ole vielä kuuma kesä).
Kun pienen hotellin tarjoilija sitten sytytti takkaan tulen ja minä sain kohennella tulta, en muuta tarvinnut.
Sielu sai annoksen luontoa ja sen jälkeen oli taas hyvä palata Palmaan.

 

No niin, nyt voi rauhoittua.

Sunnuntain lounas, päivän pääateria.

 

Kuvasta puuttuu vain viereisellä alarinteellä juoksentelevien lampaiden kaulakellon kilinä.

Kuvasta puuttuu vain viereisellä alarinteellä juoksentelevien lampaiden kaulakellon kilinä.

 

Orientin pääkatu, oikeastaan sen alku ja loppu.

Orientin pääkatu, oikeastaan sen alku ja loppu.

 

Näkymä pienen maalaishotellin ikkunasta.

Näkymä pienen maalaishotellin ikkunasta.

 

En ole missään nähnyt niin paljon pyöräilijöitä kuin Mallorcalla. Orientiin pysähtyi lähes jokainen seurue.

En ole missään nähnyt niin paljon pyöräilijöitä kuin Mallorcalla. Orientiin pysähtyi lähes jokainen seurue.

 

Tuli tarve laittaa mökin pihaa kuntoon, kun katsoi tätä.

Kun katsoi tätä, tuli tarve laittaa mökin pihaa kuntoon.

 

Pidän niin tästä kaikesta kivestä.

En koskaan kyllästy kaikkeen tähän kiveen.

 

Ei ollenkaan huono paikka uima-altaalle.

Ei ollenkaan huono paikka uima-altaalle.

Seuraa Kevättä Palmassa myös Instagramissa @hannajenius #KevätPalmassa

 

Tilaa Annan uutiskirje

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kommentit

Hei, terveiset Palmasta. Ekaa kertaa ollaan täällä. Minäkin kuvittelin, että täällä on lämpimämpää, mutta onneksi tuli kevytuntsikka mukaan ja muutenkin ei- ihan -kesäisiä -vaatteita. En kyllä valita säitä, täällä on tosi kivaa eikä turisteja vielä ihan tolkuttomasti.t Tuula

Hanna Jensen

Tuula, hyvä että oli takki. Lämpötila vaihtelee tällä hetkellä enemmän kuin tammikuussa. Silloin paistoi aurinko joka päivä, nyt on epävakaisempaa. Eilen oli upea ilma, +20 astetta, ja nyt odotellaan sadetta…

Rakastin Olivian ruokablogiasi ja olikin iloinen yllätys löytää sinut täältä. Ihanaa kevättä!

Hanna Jensen

Anni, onpa hauska kuulla. Ja siitä on lähes kymmenen vuotta! Vielä kuukauden verran tätä Palmaa!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *