Ihmeellinen euron konsertti
Ihmeellinen euron konsertti

Äiti kävi kylässä. Viisi päivää yhdessä, kymmeniä käveltyjä kilometriä, lukuisia maitokahveja, perunamunakkaita ja friteerattuja pikkukaloja, ”vähän kuin muikkuja”. Äiti ei niin välittänyt enää museoista eikä halunnut shoppailla. Parasta sielunhoitoa hänelle olivat aurinko ja klassinen musiikki. ”En ole mikään asiantuntija”, hän muistutti, vaikka kuuntelee klassista musiikkia radiosta aamusta iltaan ja on tehnyt niin 25 vuotta.

Aloin perjantaina etsiä Palman menovinkeistä konserttia, jota voisimme mennä kuuntelemaan.  Olen itsekin käynyt klassisen musiikin konserteissa kevään aikana, sillä niissä on jotakin samalla tavalla rauhoittavaa ja juurruttavaa kuin joogatunneissa. Konserteissa tuntee myöskin hetken olevansa kuin kuka tahansa paikallinen.

Kävi ilmi, että perjantai-iltana pidettäisiin konservatorion pianonsoiton opiskelijoiden konsertti. Konserttipaikka oli lähellä juutalaista korttelia eli aika lähellä kotiamme. Loistavaa, sinne!

Kun saavuimme paikalle, näin rakennuksen pihalla nuoria tyttöjä hyppelemässä kesämekoissaan. ”Äiti”, totesin, ”saattaakin olla niin, että tämä on vähän kuin musiikkiopiston matinea. Täällä muut kuulijat ovat näiden lasten vanhempia, ja me olemme nyt vahingossa mukana. Tsempataan. Ei tämä varmaan kestä kuin tunnin.” Äitiä ei huolettanut. Hän on entinen opettaja ja rakastaa lapsia.

Siirryimme muiden mukana sisään. Sisäänpääsymaksuksi ilmoitettiin euro. Salissa huomasimme, että kahdessa ensimmäisessä rivissä istui mustiin pukeutuneita nuoria. Heitä oli ainakin parikymmentä. Tunnissa konsertti ei olisi ohi. Ei ehkä edes kahdessa.

Ensimmäinen, nuorin aloitti. Oho, mietin, ei huono. Suorastaan taitava. Ainakin ihan toista kuin omat esiintymiseni taannoin Lohjan musiikkiopiston matineoissa. Tyttö juoksutti sormiaan näppäimistöllä ja soitti kappaleensa ulkoa.

Mutta se oli vasta alkua. Seuraavan kahden tunnin ajan flyygelin ääreen käveli toinen toistaan taitavampia pianonsoittajia, todellisia ollimustosia, käsittämättömiä pianovirtuooseja, jotka esittivät vaativia teoksia Chopinistä Raveliin.

”EURO!!” kähisin äidille puolessa välissä konserttia.

”NIIN! Ja ihanaa, että he ovat pukeutuneet mustaan! Suomessa ajateltiin ennen vanhaan, että lapsia ei saa pukea mustiin”, äiti supatti takaisin.

Kun kävelimme ulos, kumpikaan ei tiennyt, mistä aloittaa. Konsertti oli ollut ylimaallisen kaunis, ihmelapsien taidonnäyte. Olimme päässeet osallisiksi jotakin paikallista, yllätyksellistä ja saaneet huutaa bravota muiden äitien, isien ja ystävien joukossa. Yhtään valokuvaa emme ottaneet, koska konsertissa ei kuvattu.

Tänä aamuna äiti sanoi ennen lähtöään:

”Heräsin vielä yölläkin miettimään, kuinka ihana se konsertti oli.”

 

Vein äidin katsomaan myös arabialaista vanhaa kylpylää, Los banños arabes, ja sen puutarhaa.

Vein äidin katsomaan myös arabialaista vanhaa kylpylää, Los baños arabes, ja sen puutarhaa.

 

Siitä innostuneena sain selville, että Palmassa on pieni hammam. Sinne!

Siitä innostuneena sain selville, että Palmassa on pieni hammam. Sinne!

 

Turkkilaisen saunan eukalyptushöyryt ja tämä lämmin allas puhututtavat äitiä ja minua vielä pitkään. Hammamissa näki juuri ja juuri kävellä, ja kaikki kivetykset ja penkit oli lämmitetty. Olisinpa tiennyt Palman hammamista tammikuussa!

Turkkilaisen saunan eukalyptushöyryt ja tämä lämmin allas puhututtavat äitiä ja minua vielä pitkään. Hammamissa näki juuri ja juuri kävellä, ja kaikki kivetykset ja penkit oli lämmitetty. Olisinpa tiennyt Palman hammamista tammikuussa!

Tilaa Annan uutiskirje

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *