Mitä mahdan ikävöidä?
Mitä mahdan ikävöidä?

Tänään on Palman kevään toiseksi viimeinen päivä. Silmät ovat nyt auki, korvat kuulevat kaiken ja iskee pikkuruinen hätä: Minkä paikan haluaisin vielä käydä katsastamassa? Ikään kuin tänne ei pääsisi uudestaan.

Olen aika varma, että tuntemukset vahvistuvat kotona Suomessa. Keväästä on jäänyt muisteltavaa vuosiksi, ehkä jopa vanhuudenpäiviksi. Se on ainakin selvinnyt minulle, että voisin hyvin asua ulkomailla (täällä) muutaman vuoden. Ei ärsytä edes byrokratia.

Kävin aamulla lenkillä Paseo Maritimolla eli rantabulevardilla. Mietin juostessani, mitä mahdan eniten muistella tai ikävöidä kotona. Ne asiat ovat niin hassuja.

Ehkä sitä, kun kadunlakaisija pysäyttää tarkasti puhaltimensa, kun joku kävelee ohi. Ja sitä, kun kadulta kuuluu huutoa mutta tietää, että se ei ole aggressiivisten humalaisten tappelua. Ranskalaisen leipomon mantelisuklaaviineriä. Eroski-ruokakaupan samalla nuotilla tehtyjä kuulutuksia, kun kassoilla on jono. Pieniä olutlasillisia, jotka on valutettu rakkaudella niin, että vaahto on kuin samettista kermaa. Mahón-juustoa ja Bar Juniorin pikkusyötäviä, joita baarin pitäjä, vanhempi herrasmies tuo pöytään pyytämättä.

 

Tämä vihreys on hoitanut sielua koko kevään.

Tämä vihreys on hoitanut sielua koko kevään.

 

Tulee ikävä sunnuntaikävelyjä Portixolin kylään.

Tulee ikävä sunnuntaikävelyjä Portixolin kylään.

 

Ikävöin espanjantunteja ja Miguelia, joka on jaksanut kertoa Espanjan historiasta, madridilaisista baareista 1950-luvulla ja siitä, kuinka ulkomaalaiset erottaa vaatetuksesta.

Aivan varmasti ikävöin  myös sitä, kuinka roskat kuuluu vielä illalla klo 19 ja 23 välillä (etteivät ne muhi päivällä lämpimässä ja houkuttele kaikenlaisia eläimiä).

Ikävöin näitä rouvia, joiden tukat on laitettu. Jotka tervehtivät toisiaan sanomalla ”kuningatar” tai ”kaunotar” ja jotka pukeutuvat 20 asteellakin talvitakkeihin. Vasta toukokuun 15. Päivä on lupa siirtyä kesävaatteisiin.

 

Ikävöin varmasti chipirones fritos -annoksia, jotka tietenkin jaetaan.

Ikävöin varmasti chipirones fritos -annoksia, jotka tietenkin jaetaan.

 

Ikävöin paellaa, aidon makuista paellaan.

Ikävöin paellaa, aidon makuista paellaa.

 

Ikävöin vuoria.

Ikävöin vuoria.

 

Lopulta ikävöin sitä, että arjessa tapahtui itselle niin paljon uusia ja yllättäviä asioita. Kuten se, että Rafa Nadal ja Andy Murray harjoittelivat eilen Manacorissa, ja treenejä sai mennä katsomaan. Harvoin olemme hypänneet autoon niin nopeasti.

Lopulta ikävöin sitä, että arjessa tapahtui itselle niin paljon uusia ja yllättäviä asioita. Kuten se, että Rafa Nadal ja Andy Murray harjoittelivat eilen Manacorissa, ja treenejä sai mennä katsomaan. Harvoin olemme hypänneet autoon niin nopeasti.

Saattaa olla, että eniten ikävöin tuntikausia kestäneitä kävelyreissujani. Ensimmäisessä postauksessani vaikersin, että olin ottanut mukaan kolmet lenkkarit, mutta en yksiäkään kauniita kenkiä. Se oli ihan hyvä. Lenkkareissa tämä kaupunki on tullut rakkaaksi. Nyt on aika lähteä kotiin, jonka jälkipolvi on siivonnut ja pessyt meitä varten. Keittiössä voi sitten kuunnella nettiradiosta Espanjan radio kolmosta tai katsoa rtve:n aamutelkkaria.

Kevät Palmassa -blogi päättyy tähän. Kevään kuvia voi katsoa Instragramissa @hannajenius #KevätPalmassa.

 

 

 

Tilaa Annan uutiskirje

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *