Kaikelle on aikansa

Nyt ollaan sellaisen postauksen äärellä, että tavallaan vaikea edes päättää, mitä tässä nyt ajattelisi. Toisaalta tämä on kovin luonnollinen jatkumo elämässä ja tuntuu osaltaan helpottavalta. Toisaalta taas tuntuu haikealta, jopa vähän kuin sahaisi mukanaan pitkään roikkuneen raajan poikki. Varmaan moni saattaakin arvata, mistä nyt puhun. Nyt on nimittäin aika laittaa meitsin bloggaajavuodet pakettiin.

Aika hullu matkahan tämä on kokonaisuudessaan ollut. Taisin ensimmäisen postaukseni rustailla aikalailla viitisen vuotta sitten, jonka aikana blogi on tavallaan kasvanut kanssani aikuiseksi. Ja on siinä viidessä vuodessa myös blogirintamalla kaikkea älytöntä tapahtunut. Ehdokkuuksia erilaisissa gaaloissa, kunnia olla ensimmäinen kuukauden Tähtibloggaaja Cosmopolitanilla, lehtijuttuja, kampanjoita, valtavasti uusia tuttavuuksia ja lopulta tämä reilun pari vuotta kestänyt bloggaajapesti täällä Anna-lehdessä. Enpä olisi mitään tästä uskonut kun aikanani ensimmäiset rivit bloggeriin rustasin.

Mutta, kuten sanoin, nyt on aika mennä eteenpäin. Omat intressit eivät ole olleet enää hetkeen bloggaajana kehittymisessä ja se näkyy täällä blogissa. Tuntuu, että tämä homma ei juuri nyt pysty antamaan minulle tämän enempää, jonka vuoksi en minäkään pysty tälle. Kun on tottunut tekemään kaiken enemmän kuin täysillä ja sydän ihan mukana, en näe tässä kohtaa oikein muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa.

Tavallaanhan tämä on erittäin ristiriitaista lopettaa nyt kun olisi niin paljon asioita, joista kirjoittaa. Minut vakinaistettiin  unelmieni työtehtävään ja työelämä saa lähinnä haukkomaan henkeä. Violetti sydän sykkii niin kovaa kaikelle mitä on päässyt tekemään ja kokemaan, sekä ihmisille, joiden kanssa saan työskennellä.

Sen lisäksi häät kolkuttelee jo ovella, oma koti on pelkkää rakkautta ja ensi viikolla lasketaan vene vesille ja aloitetaan ihan uusi harrastus. Ja jotenkin tuntuu, että ei tuo tahti tule töissä ainakaan hiipumaan. Siispä sitä suuremmalla syyllä, ihan kaikkeen ei pysty ja jostain on pakko luopua. Nyt se on tämä blogi.

Työskentely näin vahvasti somen parissa on myös saanut pohtimaan monia asioita. Isoin niistä on ollut somen rooli elämässä. Se, kuinka paljon se oikein hallitseekaan ja alleviivaa aivan vääriä asioita. Ja ihan rehellisesti sanottuna, onhan tämä lifestyleblogien maailma osaltaan sellaista vinksahtanutta pinnan kiillottamista. Tuntuu ihan hyvältä ottaa vielä vähän lisää etäisyyttä somemaailmaan ja elää aidosti itselleen, täysillä mukana kaikessa.

Pakko sanoa vielä, että olen ihan älyttömän kiitollinen kaikesta tästä, mitä olen blogin kautta saanut oppia ja kokea. Olen tooodella kiitollinen Annan porukalle, sille kuinka tukena Niko on mulle tässä hommassa ollut ja jokaiselle teille siellä ruutujen takana. On ollut mahtavaa päästä käymään älyttömän monen kanssa ajatustenvaihtoa niin blogin kommenttiboksissa kuin muissakin kanavissa.

En mä kuitenkaan mitään katoamistemppua aio somesta tehdä, vaan Instagram @kiakarin jää edelleen julkiseksi. Sinne saa tulla seurailemaan ja tulla sanomaan vaikka directissa moikat.

Ja vaikka blogi lähtee internetistä, ei bloggaaja taida lähteä kovin äkkiä tästä mimmistä. On tässä tullut pyöriteltyä vaikka minkämoista vähän tarkemmin rajattua blogiaihetta ainakin noin puheen tasolla Nikon kanssa. Kirjoittaminen on parhaimmillaan ihan uskomattoman tehokas tapa purkaa sydäntä ja reissu-, veneily- ja muille retkeilyjutuille olisi kiva olla joku oma paikka. Jos mun elämässä tuntuu jossain kohtaa olevan tuollaisen seikkailublogin mentävä aukko, hypätään siihen varmasti kovin löysin rantein.

Nyt kirjoittelen täällä Annalla vielä tämän kuun loppuun ja sen jälkeen aion nauttia blogittoman elämän tuomasta vapaudentunteesta. Olen vähän salaa haaveillut siitä jo pari vuotta, joten en malta odottaa, mitä tämä seuraava vaihe elämässä vielä tuokaan tullessaan. Uskon meinaan todella kovaa ajatukseen, että sulkiessaan jonkun vanhan oven, aukeaa monta uutta.

Huh, tuntuipa hyvältä viimein päästää tämä ulos.

Vielä kerran mahdottoman iso KIIITOS ja älyttömän paljon rakkautta teidän kaikkien elämään!

Ja toki jos on mitä tahansa postaustoiveita tms, tässä ois vielä pari viikkoa aikaa toteutella, joten laittakaahan tulemaan.

Tilaa Annan uutiskirje

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kommentit

Blogiasi on ollut ilo seurata. Se on ollut niin aito ja pysynyt sellaisena tässä muuttuvassa maailmassa. Kaikkea hyvää 🙂

Sun blogia on ollut ilo seurata! Positiivinen fiilis, kauniita kuvia. Kiitos! Liian vähän on tullut kommentoitua, vaikka pitkään olenkin seurannut! Iloa ja onnea jatkoon, ja aion myös seurata somessa sinua edelleen 🙂

<3 Rakkautta sinulle matkaan ja onnea uusiin haasteisiin!

Kuulostaa luonnolliselta jatkumolta ja hyvältä päätökseltä. Mahtavaa, että sua voi vielä seurata instagramissa, kun niin paljon mielenkiintoisia asioita on tapahtumassa 🙂

Kiitos monista inspiroivista postauksista ja onnea jatkoon! 🙂

♡ Toivottavasti nähdään ja kuullaan silti ♡

Olen jo muutaman vuoden lueskellut sun juttuja ja vaikkei kauhean usein tule kommentoituakaan, kuulut kyllä mun lempparibloggaajien joukkoon. Harmillista, mutta ymmärrettävää, että päädyit lopettamaan… Ei sellaista kuitenkaan kannata tehdä, mikä tuntuu rasitteelta. Mukavaa jatkoa ja seurailen instassa kyllä jatkossakin sun kuulumisia! 🙂

Ymmärrän tosi hyvin päätöksesi, vaikka se vähän harmittaakin, koska todella pidän blogistasi. On viisas päätös luopua, kun aika kuitenkin on rajallinen, ja varsinkin tehdä se ennen kuin blogi alkaa tuntua riippakivelle, pakolliselle pahalle, koska silloin katoaa aitous ja luovuus. Kiitos sinulle siitä, että olet jakanut elämääsi meidän lukijoiden kanssa, inspiroinut meitä ja tuottanut meille iloa! Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossa – kiinnostavia työjuttuja, mukavaa kotielämää, terveyttä, hyvinvointia ja rakkautta <3 Hymyillään kun tavataan Jyväskylän kaduilla 🙂

<3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *