Joulu on taas, joulu on taas…
Ulkona on loskaa, käsillä vuoden tyhmin kuukausi: Tästä ei pääse läpi kuin sillä, että alkaa virittäytyä jo joulun tunnelmaan.
Olen kuullut, että jouluihmiseksi joko synnytään, tai sitten ei. Että kyse on siitä, onko lapsuuden kodissa joulu ollut Se Juttu. No: meillä on ollut, ja niinpä myös Eepin, minun ja Neiti-F:nkin kotona on raikuneet jo joululaulut useana päivänä 🙂 Neidin toivelaulu nukutuksessakin on ”joulu-ukki”.
Hehkuttelen vielä varmasti monessakin postauksessa joulujuttuja, mutta nyt kyselisin vähän teidän käsityksiänne joululahjoista. Neiti F:llä on nimittäin syntymäpäivä joulukuun alussa, ja vaikka ennen hänen syntymäänsä manasinkin useaan kertaan, että ”minun lapseni saa ihan varmasi syntymäpäivälahjat ja joululahjat erikseen, ettei vaan traumoja pääse syntymään”, niin olen kyllä alkanut pohtia tätä ylenpalttista lahjakuukautta vähän tarkemmin.
Tuntuu nimittäin aivan järjettömällä oikein keksimällä keksiä, mitä tavaraa sitä tyttärelleen oikein taas hankkisi. Tietysti olen sitä mieltä, että molempina päivinä häntä muistetaan, mutta kuinka voisin estää, ettei koti täyty turhasta krääsästä? Viime vuonna Neiti-F ei vielä paljon ymmärtänyt lahjoistaan, mutta nyt vaikkapa PO.P:n lahjakortti ei hänessä varmasti paljon väristyksiä (ainakaan hyvään suuntaan) synnyttäisi. Hänen suosikkinsa ovat Minni Hiiri ja Disneyn prinsessat. Ja mutsin musta-valkoinen väri-into saa kolahduksia ”Mä tykkään pinkistä -toiveilla”.
Onko joululapsen vanhemmilla vinkkejä tilanteeseeni?
Entä: Missä suhteessa lapsenne saavat ns. hyödyllisiä lahjoja (vaatteita, lakanoita, ruokailutarvikkeita, harrastusvälineitä…) ja sitten niitä ihan vain iloksi ostettavia (leluja, herkkuja, pelejä…)
Glögiterveisin: Karkki
Kuvat:
Anniina Isokankaan joulukortit, myynnissä PaaPii Designen shopissa
Kommentit (6)
Hei! Itsekkin mietin ihan samaa: mitä toivoa synttäri + joululahjakasi? Poika syntynyt puolessavälissä joulukuuta ja saman ikäinen kuin Neiti F siis 🙂
Tuntuu, että krääsää on jo nyt aivan mielettömästi!
Ja meillä poika ei taida vielä edes (onneksi!) osata kaivata mitään.
Mutta siitä että synttärit + joululahjat erikseen pidän kynsin hampain kiinni!!! 🙂
Mietintämyssy päähän ja mietintätalkoot pystyyn lahjojen suhteen…. tsemppiä!
jOulu! <3
Meilläkin joulukuun lapsi ja kuten joku muukin jo sanoi, ilman muuta on eri lahjat ja synttäirlahja on vähän isompi kuin joululahja. Oikeastaan joululahjat konseptina on mielestäni hieman outo, mutta meen massan mukana 😉 Itse en toistaiseksi ole ostanut lahjaksi (ainakaan siis synttäirlahjaksi) mitään hyödyllistä, koska sitähän teen koko ajan muutenkin. Oli synttäreitä tai ei, niin ostan sen toppahaalarin kuitenkin talveksi. Eli mielestäni vanhempina meidän ”pitää” muistaa lasta/lapsia syntymäpäivänä jotenkin muutoin kuin mitä aina. Olen myös kova leipomaan, joten merkkipäivät meidän perheessä tarkoittaa aina sitä, että aamu alkaa kakulla tai muulla älyttömällä aamupalan korvikkeella. Sekin tuo tietysti sitä erityisyyttä. Sukulaisille sitten kyllä ensimmäisenä jaan lahjaideat sieltä hyötypäästä ja sitten mikä lasta milloinkin kiinnostaa. Vielä on niin pieni, että äitikin voi vähän ohjata sitä kiinnostusta 😉
Mielestäni myös kaikenlainen ajan lahjoittaminen on aina hyvä juttu. Oli se sitten perheelle tai vaikka kummit/isovanhemmat tms. vievät VAIN päivänsankarin johonkin. Tämä on mielestäni erityisen tärkeää monilapsisessa perheessä, että jokainen lapsi todella saa sellaista jakamatontakin huomiota sen porukalla touhuamisen lisäksi. Nämä ovat myös siksi tärkeitä lahjoja itselleni, että en haluaisi kasvattaa lapsiani vain tavaran arvostajiksi, vaan nimenomaan kokemusten arvostajiksi. Saa nähdä miten tässäkin jalossa tavoitteessa käy… Omalle kummipojalle pyrin syntymäpäivälahjoiksi antamaan juuri nimenomaan jonkin elämyksen. Hän on kesänlapsi, joten viimeksi hän sai perheineen (kyseessä parivuotias) meiltä päivän Särkänniemessä.
Päläpälä 🙂 Hyvä aihe! Aiheuttaa taas päänvaivaa itsellekin, kun puhelin käy kuumana lapsemme syntymäpäivälahjatoivomuksista 🙂 ”mä mietin vielä…palaan kohta asiaan…”
Heippa ahkerat vastailija,
ja kiitos vinkeistä! Myös omat kamuni tuonne facebookin puolelle antoivat hyviä neuvoja aiheeseen.
Ongelma lasten kanssa (näin pienten ainakin kuin Neiti-F) on kyllä se, että mielenkiinnon kohteet vaihtuvat todella nopeasti. Joskus nukke on paras lelu, huomenna palapelit. Niin ja eihän ne äidin ja tyttärenkään mielenkiinnonkohteet aina kohtaa: Brion puulelut ovat vaikka minusta ihania, Neiti rakastaa muovisia prinsessoja 🙂
Meillä mummit +kummit kyselee vanhemmilta, ja usein tuleekin hyödyllistä aka villapuku , kengät, muskari maksettu
Loput saa tuoda leluja 🙂
Kolmosen kanssa on vaan ongelma, ikää 1 1/2v ja meillä on duploja, junarataa, leikkikeittiötä ja ruokia, nukkeja ja sänkyä jaja ä..
Me ollaan annettu lahjakortteja pariin otteeseen ja kavereiden lapsilla on ollu hauskaa polskimassa kylpylässä ja pomppimassa leikkipaikassa. Kortti on ehkä tyhmä lahja sinänsä, mut se sisältää lupauksen et pääsee kivaan paikkaan. Ja tavaraa tuntuu olevan kaikilla iha liikaa.
Meidän tyttö on syntyny lokakuun puolessa välissä ja poika marraskuun puolessa välissä 🙂 Meillä on molemmille omat synttärit erikseen vaikka onkin vain kuukausi väliä ja molemmille syntymäpäivinä annetaan lahja joka on lapselle mieleen, eli lelu useimmiten. Myös synttärivieraita olen vinkannu lahjoista joita toiottaisi, esim. et keräilemme disney klassikoita tai et joku vaikka villahaalari olis tarpeen =D Jouluna sitten lahjotaan yhdellä lahjalla myös, mutta pienemmällä. Silloin olen vähän miettiny et ostan satukirjan tai jotai, sukulaiset kuitenkin lahjoo lapsia. Aikuisille me ei osteta lahjoja, se on turhaa ja siitä sitä krääsää tulee! Aikuiset nauttii lasten ilosta ja joulusta sitten muuten… Tietty ”aineeton” lahja voisi olla kiva, vaik jalkahieronta =D