Heipparallaa,
olen viime aikoina pohdiskellut kuluttamista aika paljon. Kuten moni on täältä blogistakin lukenut, olen alkanut inhota kertakäyttötavaroita yhä enemmän. Olen alkanut vaatia laatua, kestävyyttä, ekologisuutta ja jopa tehnyt tarkkoja suunnitelmiakin tavaramäärän hillitsemiseksi.
Samalla kun vaadin kestäviä tavaroita, olen kuitenkin yhtä – tai jopa enemmän – kiinnostunut kuluttamisesta kuin aikaisemmin. Ja eihän valistuneisuudessakaan mitään vikaa, mutta huomaan selaavani jonkin kenkäparin tai kodinkoneen tietoja nettisivulta nettisivun jälkeen, ja iltaisin päässäni saattaa pyörii erilaisia listoja siitä, mihin minun tulisi järkevästi ja harkitsen säästää. Alkuperäinen tavoitteeni, tavarallisen maailman merkityksen alentaminen, ei ole siis täysin toteutunut, vaikka kulutustani olenkin hillinnyt. Itse asiassa, kuluttamisesta on tullut harrastukseni: ajatuksen tasolla tosin!
Toisaalta olen aika tyytyväinen siihen, että tunneihmisenä olen pystynyt löytämään itsestäni viisaan ostajan. Jopa harkitsevan semi-säästäjän. (Esko. Se että pankkitillä on palkkapäivänä vielä 20 euroa, on säästämistä. Minulle) Toisaalta minua häiritsee jo himppusen ”liikaa” tietoisuuteni erilaisista järkevistä ostoksista. En enää tee sponttaaneja ilo-ostoksia, vaan mietin, että kyllä tämänkin saisi puolen vuoden päästä puoleen hintaan. Aika rasittavaa päivänä, jolloin haluaisi vaan jotain kivaa pientä piristettä.
Kun mietin tarkemmin, en ole tainnut aikoihin ostaa mitään alkuperäisellä hinnalla. Ja kun toin viimein Neidille Me&I:n uuden malliston joogapantsit, pipon ja kuvassakin näkyvän mekon postista, oli tyttären iloinen kysymys ”kävitkösää alessa?”. Ainakin on mennyt oppi perille 🙂 Ale on Neiti-F:n kielessä mitä ilmeisemmin synonyymi kaupalle.
Ehdoton alelöytömentorini on muuten Kesällä kerran -blogin Sanna Matilda. Voin vain äimistellä, mitä ihanaa hän on taas kerran löytänyt muutamalla egellä, tai minkä lahjan hän kaiveleekan kaksivuotaille lapsilleen varastosta tyyliin: ”ostin nämä jo ennen kuin olin edes raskaana”.Tuohon pitkänäköisyyteen minulla on kyllä vielä vähän matkaa 😉
Kuinka paljon muuten itse kyttäätte alennuksia, tarjouksia ja muita erikoishintapäiviä? Ja mitä tuotetta ette ainakaan osta normaalihintaisena?
Ihanan järkevää laskiaistiistaita. Yritän kirjoittaa tänään huhtikuun kolumnin valmiiksi. Ihan pakolla. Dedis painaa jo päälle. Järkiostaja ei näissä työasioissa ole kovin järkevä. Viimehetkinen paniikki hiipii jo mieleen ja nääpikselle. Jes ja rok rok!
Kuvat muuten tämän aamun unisesta päiväkotitytöstä (takana ihana aamukaaos vaatekasoineen)….
-Karkki-
Neidin asu:
Pinkki aluspaita, Lindex
Automekko, Me&I (kesämallisto 2013)
Ruskeat jooga pantsit. Me &I (kesämallisto(?) 2012)
Sukat, H&M
Kommentit (2)
Mä en osaa ostaa alesta enkä etukäteen esim lahjoja, siinä menee jotenki se ilo. Alessa taas tulee fiilis ettei mtn löydä tai eikö nää oo muille kelvannu. 😉 Sen sanottuani, löysin kerran raskausmekon suureen tarpeeseen juhlia varten kympillä ja siitä tuli suosikkivaate maha-ajaksi. Jouluna helpotti kun edes pari lahjaa lapsille oli saatu edulkisemmin kun oli ajoissa liikenteessä, alessa.
Mitä kiireisiin tulee, dedis on paras motivoija. 😉 Tsempit!
Tuli mieleeni,Tiina, tosta sun kommentista viime joulu. Joulua ennen aloin kytätä aleja jo hyvissä ajoin. Ja suunnittelin tarkasti mitä ostan, ja mistä. Toteutinkin ideani. Mutta mitä sitten tapahtui: mopo lähti lapasesta viikko ennen joulua, ja ostin perheelleni vielä tupla- tai triplalahjat ihan vain siinä ihanassa joulun kulutushuumassa 🙂 Ehkä vähän dorkaa! Toisaalta: Olipahan iloisia lahjansaajia!