Kolmistaan

Äidinkokoinen?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Moikkis!
20130731-003620.jpg

Sain pari päivää sitten sähköpostiini viestin Mami Go Go:n Mintun esittelemästä A Beatiful Body -haasteesta, jossa äitibloggaajia innostettiin paljastamaan totuus äitimäisistä mahoistaan, kaikessa aitoudessaan.

Oma reaktioni juttuun oli välittömästi: ”Ei missään nimessä!”. Ja sepä olikin aika voimakas ja erikoinen ”ei”, koska yleensä innostun kaikesta hassusta ja jopa vähän radikaalistakin. Tämä juttu ei kuitenkaan tuntunut omalleni. Ja silti sen aihepiiri jäi kummittelemaan päähäni!

Vaikka Minttu avasikin valtavan hyvän keskustelun kauneusihanteista ja todellisista naisvartaloista, on tämmöisillä jutuilla aina myös kääntöpuolensa. Nimittäin samalla kun raskausarvet, uhkeat tissit ja muhkeat uumat heitetään kehiin, alkavat keskustelupalstat laulaa (perustrollausviestien lisäksi) kieltä, jossa vain kovaa kokeneen näköiset, pehmeät vartalot, ovatkin niitä ainoita oikeita äitivartaloita. Niitä, jotka pitävät sisällään ”suuren tarinan” toisin kuin meidän muiden ”ihan tavalliset silovatsat”, kuten eräs Kaksplussan sivuille osallistunit kommentoija kuvaili. Näitä kommentteja lukiessa herääkin väkisin kysymys, miksi ainakin äitipiireissä vain ne kaikkein kovimman kohtalon kokeneet kropat ovat niitä kaikista AIDOIMPIA (äiti)vartaloita? Niin ja miksi aitous asetetaan aina laihuuden vastakohdaksi? Koska näistä keskusteluista tulee väkisinkin fiilis, että antiarpinen ja hoikka äiti on vähemmän äiti, kuin viiruinen kanssasiskonsa.

Omasta vartalostani en osaa paljon sanoa muuta kuin sen, että hyvin on toiminut sekä ennen että jälkeen äitiytymisen. Mukana tullut, ja terveenä pysynyt (kiitos ja kopkop). Eipä siis paljon blogissa kerrottavaa (tai näytettävää) tältä saralta.

Ikuinen(?) finniongelma on kuitenkin piinannut aalloittain raskaudesta lähtien. En kuitenkaan ajatellut esitellä tässä nyt mehevää mustapäätä, tai punakkaa näppyjonoa. Ei siksi, että siinä olisi jotain noloa. Vaan ihan vain siitä syystä, ettei näpyt tee minusta yhtään sen aidompaa naista kuin aikaisemmin omistamani siloinenkaan iho. Itse asiassa: Se silkki-ihoinen Karoliina ennen raskautta oli ihan tämä sama tyyppi. Sisältä. Ja se kai tärkeintä.

20130731-003637.jpg
Tai toiseksi tärkeintä. Tärkeintä on tietysti kuvissa vilahteleva tyttäreni, jonka en toivo koskaa miettivän kroppaansa tai ulkonäköään näin kriittisesti, kuin meidän sukupolvemme.

Pus ja rok!

-Karkki-

F:n asu:
Huivi, Aarrekid. Syksy/Talvi 2013-14 malliston ennakkomaistainen (saatu blogin kautta).
Haalari, Miina ja Manu -sarja. Metsola.
Kypärä, Bell. Budgetsport.
Tennarit. Stadium.

Lue myös

X