kolmistaan - Banneri

Moikkiskoikkis!

20130912-143340.jpg

Nyt teillä on mahdollista voittaa Aarrekidin lahjakortti. Ja siihen päälle vielä toinen lahjakortti. Ai miten vai? No siitä kerron vähän alempana postauksessa. Ensin vähän asiaa eiliseltä.

”Tästä tulee jännä satu”, hönkäisi F samantien, kun olin kertonut, että illan satuhetkestä vastaakin tällä kertaa minun ja TatuPatu-kombon sijaan Neiti-F itse.

Olin jo muutama viikko aikaisimmin sopinut Aarrekidin kanssa, että Neiti-F toimisi Aarrekidin Rooster-sadutuskisan esisaduttajana, ja eilisilta tuntui sitten aiheelle otolliselle. Niinpä iltasatuhetkeen marssittiinkin vain kynän, paperin ja iPadin ruudulle lukitun Rooster-kuosisen kuvan kanssa.

Sadutushan on tekniikka, jossa lapsi (tai aikuinen), saa päästää mielikuvituksensa oikein kunnolla valloilleen. Sadutuksen pohjana toimii jokin taideteos, usein juurikin kuvaa, jonka tarkastelun jälkeen lapsi joko kertoo itse kuvasta ja sen tarinasta, tai sitten kuvitusta voi jatkaa myös omalla jatkopiirusruksellaan.

Pääidea koko prosessissa on se, että sadutettavan puhetta ei ohjata, eikä korjailla. Voisikin kai sanoa, että sadutusideologian mukaan kertojan tarina on aina tärkeä ja merkittävä sellaisena, eikä sitä ole tarvetta muokata tai muutenkaan rajoittaa. Sadutuksen aikan kuulija kirjaa tarinaa ylös, ja se on myöhemmin mukava lukea, tai laittaa vaikkapa kehyksiin seinälle. Joskus sadutustarinat voidaan liittää mukaan ammattilaisten tulkintaan vaikkapa lapsen kehityksestä, mutta merkittävin syy sadutukselle lienee sen hauskuus: Sadutuksessa tulee tallennettua lapsen kielellinen kehitys ja mielikuvituksen kiemurat. Niin ja vielä, onhan se ihana antaa lapselleen edes joskus suun vuoro niin, ettei ole itse koko ajan häsäämässä väliin 😉

Kun Neiti-F sai sitten eilen tilaisuuden satuilla, herätti Rooster, inspiraatiokuva, hänessä heti assosioaation: ”Hei,toi on Aallekid”. Keväällä blogilahjaksi saatu Rooster-huivi oli näemmä tehnyt vaikutuksen 🙂

20130912-143446.jpg

Koska Neiti tässä vaiheessa jäi vaan katselemaan kuvaa ”toi on mun huivi -tasolle”, piti sen verran poiketa sadutuksen periaatteista, että kysyin ketä kuvassa on, ja mitä siellä tapahtuu. Ja sittenhän kertomus muodotui tällaiseksi (r-kirjaimet muutettu selvyyden vuoksi oikeaan muotoonsa. Neitihän sanoo vielä r:n tilalle l:n. Niin ja jotkut selvennykset lukee sulkujen sisällä) :

 

Toi on Herra Karhu. Ja toi Herra-Rouva (mustekala). Toi on Sofia. Sofia-koira.

Tossa on päivä. Ja tuparit. Ne syö tupareissa herkkuja. Kakkua. Mansikkakakkua. Kananmunia. Lihapullia.

Tolla on kirahvi (koira) kainalossa.

Noi leikkii siellä lääkäriä. Hei! Kuka on potilas? Tolla vois olla maha kipee. Se on potilas. Se on syöny pelkkiä herkkuja eikä ollenkaan oikeeta ruokaa. Karkkeja. Toi on se lääkäri. Herra-Rouva. Tarvitaan (s)tetoskooppi. Niillä on kans plunssa (flunssa) ”

Näin ihanan kertomuksen F kertoi itselleen ja minulle ennen nukkumaanmenoa. Pitäisi varmaan useamminkin antaa sadutusvaihtoehto ainaisen vanhempien lukuhetken sijaan. Tuntui, että me molemmat nautimme hommasta oikein täysin siemauksin.

Kokeilkaapa itse nyt samaa: Antakaa lapsenne kertoa teille Aarrekidin Rooster-kuosin ihanista eläimistä ja satumaisista taustoista. Kirjatkaa tarina ylös sadutustekniikalla, ja lähettäkää se sitten (6.10 mennessä):

1. tämän postauksen kommenttilaatikkoon

SEKÄ

2. Aarrekidille osoitteeseen media@aarrekid.fi.

Kolmistaan-blogin kommenttiboksiin lähetetty satuilu osallistuu yhteen arvontaan, ja Aarrekidille lähetetty toiseen. Tuplalähetyksellä osallistutte siis kahteen arvontaan, vähänkö kätsyä 🙂 Aarrekid ilmoittaa heille lähetettyjen sadutusten lahjakorttivoittajansa itse. Minä julkaisen blogiini kirjoittaneet voittajat täällä blogissa 6.10 jälkeen.

Ihanimmat satuilut ja tarinoinnit julkaistaan sitten myöhemmin syksyllä Aarrekidin facebookissa ja nettisivuilla.

Lisätietoa Aarrekidin sadutustempauksesta löytyy täältä.

Hauskoja tarinointeja: Karkki

Kuva: Aarrekid

Neidin asu: Paita, Makia // Leggarit, Lindex // Huivi, Aarrekid (blogilahja) // Kengät, TOMs/Calossi

Kommentit (8)

Tuparit ja kananmunat! Voi pientä äFfää. <3

[…] se on Aarrekid. Senhän te vanhat lukijat tiedättekin (uusille siitä osviittaa mm. täällä, täällä ja […]

”Olipa kerran koira, joka oli ilman omistajaa. Sitten koira kulki pientä metsää kunnes törmäsi karhuun, joka sanoi: tuletko hyppiumään vesilätäköihin, mutta koira vastasi en, minä kaipaan omistajaa, olen etsinyt sitä jo tosi kauan, mutta karhu sanoi: mene oikealle ja ja ja käänny puistoon, siitä mene tuolin alle ja sano salasana, joka on banaani. Sitten kun olet sanonut salasanan viisas mustekala tulee eteesi ja kun sannot, kertoo, missä on hyvä omistaja sinulle. Viisas mustekala näyttää sinulle tien, missä on omistaja. Niinpä koira lähti matkaan. Niinpä koira löysi omistajan. Niinpä he elivät onnellisena elämän loppuun asti.Sen pituinen se. Olga 5v.

Tääl on mustekala.
Tääl on koira.
Tääl on nalle.
Tääl on robotti.
Tääl on taas koira.
Tääl on lehti
Tääl on taaaas mustekala.
Tääl on… Miks mä luettelen näitä? Nää tekee… Näil on juhlat. Hei, näil on juhlat!!! Tääl on viel lehtii. Tääl on ihmisii. Ne juhlii ton ihmisen synttäreitä. Toi karhu luistelee synttäreillä. Tääl on vie yks ihminen. Tääs synttäreil on mustekalakin. Ja lehtiä. Toi mustekala ui. Uimissynttärit.
Tääl on koira.
Tääl on mustekala.
Tarviiko enää sanoo, ku tää loppu.

Sienna 4v. 😀

Tyttö 4v1kk ja poika 1v11kk säestää yhdessä!
Sisko aloittaa: Aarilla on ainaki tommonen paita…karhu, mustekala, norsu – ei tuol oo norsuu..toi koira istuu..ja tuol on noita juustojuttuja(!?), kiviäkin on. Mä en tiedä mitä toi mustekala tekee. Täs on ainaki robootti. EMMÄ JAKSA TÄTÄ ENÄÄ! Pikkuveikka nappaa kuvan ja alkaa kiljumaan ja osoittaa karhua. Isi isi. Juoksee hakemaan veskikorokkeen ja seisoo sen päällä tutkaillen pitkään kuvaa. Sanoja ei vielä paljon hallussa…

”kirahvi (koira) kävelee, ihminen, koira, karhu luistelee, koira, toinen ihminen. Kaikki menee Helsinkii lentokoneella.”
Tyttö-2v 9kk

”Eräänä päivänä mustekala meni karhun luokse, sitten mustekala ja karhu meni toisen mustekalan luokse ja ne meni vakoilemaan ihmistä. Kirahvi (koira) tuli mukaan, sit ne paljasti piilon ja sitten ne meni tapaamaan Ellenin juttuja.”
Poika- 4v 5kk

Poika 2v9kk: ”Jääkarhu, muttekala, koira, koira, lehti. Mää kerroin satua. Karhulla on luittimet. Se on jäällä. Se tykkää olla jäällä. Muttekalalla on tilmälasit. Se näkee. Emmää jaksa” 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X