kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 06.11.2013

Popitusskene on täällä

Teksti
Karoliina Pentikäinen
11 kommenttia

Moikkis!

Kävin viikko sitten keskiviikkona Polarn O. Pyretin showroomilla kurkkaamassa ensi kevään muotia. Luvassa on muun muassa mahtava, pieneen säilytyspussiin sujahtava ”reissutuulitakki”, sekä farkkurotsi, joka lopulta paljastui tuulen- ja vedenpitäväksi ulkoilutakiksi. Niin ja löytyyhän niitä perinteisiä pilkkuja ja pallojakin, sekä aika makeita tietokonepelihenkisiä printtejä.

Kevääseen palailen kuitenkin paremmin vasta joulun jälkeen. Vaikka moni bloggaaja onkin jo esitellyt kevätmuotia (jotkut jopa sykyä 2014!), itsestäni tuntuu vähän hassulle puhua kevätpukeutumesta vaiheessa, jossa joulupostauksillekaan (jes!) ei ole ollut vielä tarpeeksi aikaa. Saakos nyt muuten jo ripustella jouluvalot? Glögiä on juotu jo usea purkki, pipareitakin leivottu (tai siis F ja Hipu-siskoni leipoivat) jo kerran.

Noh. Nyt tämä jouluhullu rauhoittuu hetkeksi, ja palaa varsinaiseen aiheeseen. Polarnin esittelyssä päädyin nimittäin PO.P:n naisten kanssa juttelemaan kevätmuodin lisäksi popituskulttuurista, joka on mielestäni aika mielenkiintoinen ilmiö.

Viime vuosien aikaan Polarn O. Pyret -tuotteiden ympärille on nimittäin noussut iso joukko äitejä, popittajia, joiden aktiivinen toiminta merkin ympärillä on jotain aivan ennen kuulumatonta lastenvaatemarkkinoilla. Näiden äitien perustamat nettikirppikset ja keskusteluryhmät liikuttavat viikoittain jopa kymmeniä tuhansia PO.P-faneja. Ryhmät toimivat niin suurella volyymillä, että voidaan puhua osin jopa merkin ympärille nousseesta fanikulttuurista. Vai millä muulla termillä näin suuria massoja liikuttavaa ilmiötä voisi kuvata paremmin?

Hassuinta tilanteessa on mielestäni se, että itse Polarn o. Pyret -konserni ei ole näissä nettiryhmissä millään tavalla mukana, vaan toiminnan perustaminen ja ylläpitäminen perustuu tavallisten ihmisten innostukseen. Rakkaudesta lajia kohtaan, voisi kai sanoa.

Keskustelun ja vinkkien jaon lisäksi PO.P:n nettiryhmien pääasiallinen tarkoitus on toimia vaatteiden kierrätysfoorumina. Ja vaikka kierrättäminen itsessään onkin jo aika trendikästä ja tärkeää, on minun mielestäni huomioitavaa, että PO.P:n kohdalla kyse on paljon muustakin kuin vain yksinkertaisesta kestävää kehitystä tukevasta innosta.

Ihmiset ovat nimittäin valmiita maksamaan second hand –Polarn O. Pyreteistä koviakin hintoja. Osittain myynti toki perustuu siihen, että joidenkin harvinaisempien tuotteiden saatavuus on (ollut) huono, ja näin kuluttaja on valmis maksamaan vähän ekstraakin haluamastaan tuotteesta. En kuitenkaan usko, että pelkällä brändillä, tietyn tuotteen harvinaisuudella tai ”täytyy kierrättää -ajatuksella” tämä vaatteiden osto- ja myyntibuumi pyörisi kovinkaan pitkään. Uskon, että Polarnin laatu on niin taattua, että jo tieto siitä, että käytettykin tuote on priima, saa mutsimassat liikkeelle. Ja tästä faktasta taas kumpuaa jälleenmyyntiarvo ja kierrätyksen taloudellinen kannattavuus. Business, löytämisen riemu ja kestävä kehitys samassa paketissa siis.

Lopuksi vielä aika kuvaava esimerkki siitä, kuinka tomeria mimmejä popittajat ovatkaan. Vähän aikaa sitten singoalla-mallinen, pussihihainen mekko, oli nimittäin Polarnin tuotannon ulkopuolella. Facebook-ryhmän jäsenet kirjoittivat kuitenkin adressin mekkomallin puolesta, ja niinpä vain singoalla-mekko saatiin takaisin toissa lauantaina julkaistun Limited Edition Sirkusmallistoon.

Lopuksi vielä pieni vinkki: Olen itse mukana facebookin suljetussa (jonne siis pitää pyytää päästä mukaan) ”Kirpputori PO.Pitus (Polarn O. Pyret) –ryhmässä”, josta ostin muun muassa tämän F:n päällä näkyvän riikinkukkotunikan reilu vuosi sitten idealla aluksi mekko, myöhemmin tunika. Ei uskoisi, että tämä on ollut jo jonkin toisen pikkuisen tytön vaate ennen F:ää, vai kuinka?

Itse tunnustan olevani semi-popittaja 🙂 Jotenkin magneetti vetää minua aina Kampin yläkerran raitaliikkeeseen, ja taidan myös aika paljon puhua aiheesta, ja pukea F:ää PO.P:iin. Tosin en lähtisi mottaamaan alepäivänä kilpasiskoa nenään sukkahousupaketin tähden, joten aivan megapopittajaksi minua ei voi kutsua. Miten on sinun laitasi? Sytyttääkö PO.P?

Kivaa iltaa!

-Karkki-

* Tunika, Polarn O. Pyret (second hand) // Leggarit, Gugguu (saatu blogin kautta) // Sukat, Polarn O. Pyret

Kommentit (11)

Itse ajattelen vaatteista niin, että ne ovat vain pala kangasta, jolla peittää itsensä enkä sen suurempaa arvoa näe niissä. Juuri kirpparilla katselin pöytää, joka oli täynnä Popia ja muita vastaavia merkkejä. Värit olivat niin kulahtaneita verrattuina omiin halppisvaatteisiimme, että oikein hämmästyin.

Niin ja käytetystä en kyllä uuden hintaa maksa. Piste. 🙂

Sama ilmiö on muodostunut myös Me&I:n ympärillä, joskin siinä tuntuu olevan kyse enemmän kuosien keräilystä kuin laadun arvostamisesta. Laatu kun on etenkin trikoovaatteissa mielestäni aika surkeaa tai ei ainakaan mitenkään poikkeuksellista. Velour on ihanaa. Mutta on hullua seurata Me&I:n fb-kirppiksellä, kuinka edellisten kausien peittojen hinnat kohoavat kaksinkertaisiksi alkuperäiseen hintaan nähden, vaikka siis olisivat käytettyjäkin.

Polarn on itselleni ehkä vähän tylsä kuosien puolesta, yhdet kivat pitkät kalsarit poikamme sai lahjaksi, mutta mielestäni on jo muutaman pesun jälkeen ihan samaa settiä kuin puolet halvemmat.

En siis ole merkkiuskollinen, ostan sieltä, mistä saa kivaa ja käytännöllistä, ja tietysti mihin varat riittävät 😉 Jos olisin töissä, niin varmaan panostaisin LipFishiin, etenkin trikoo on ihan uskomattoman kestävää. Ostin kirppikseltä 3 eurolla LipFishin edelleen liikkeistäkin saatavan pyjaman, jossa ei ollut nukan nukkaa. Enkä vielä meidänkään käytöllä saanut siihen käytön jälkeä aikaiseksi. Ja kyseessä siis koko 68, eli kyllä sitä pissaa, puklua ja kakkaakin saatiin pyjamalle 😀

Mutta jokaiselle omat harrastukset ja keräilynkohteet suotakoon, itselle vaatteet ovat vain käyttötavaraa, joten en hifistele pelkän merkin takia. Tuntui hullulta, kun tuttavani osti aikoinaan alle puolivuotiaalle vauvalleen Po.Pin windfleecehaalarin vaunu-unia varten. Ihan kuin se oletettu laatu olisi ollut ratkaisevaa tuossa vaiheessa ja tuossa käyttötarkoituksessa. Mutta jos on varaa ja intoa, niin antaa palaa vaan! 🙂

No ite oon Kyl samaa mieltä mitä kirppiksellä oon popin paitoja nähny ett pääosin tosi kulahtaneita, liekö Sitte niin paljo pidetty ja pesty että kulahtanu. Ja kaiken lisäksi ihmiset pyytää kulahtaneesta popin paidasta 5-10€! Toki oon tehny hyviäki löytöjä ko. Merkistä, mutta mun mielestä hullua maksaa niin paljo kulahtaneesta vaikka onki hyvä merkki. Tykkään kyllä popista, erityisesti raidasta joka vaikuttais olevan pitkäikäisempi värikkäisiin vrt.

Kiitos asiantuntijatiedoista,Ninni 🙂 Ja itse käytin siis tuota popittajat termiä teistä/meistä kaikista, en vain paikasta,josta ostin F:n tunikan. Olin varmaan vain vähän epäselvä 🙂

Ja sen verran pitää korjata vielä kirjoitustasi, että adressi singoallojen takaisinsaamiseksi ei lähtenyt kirpputori Popituksesta, vaan eräästä meidän suljetusta Po.p-äitien ryhmästä!

Maria! Musta kainalokarvat on hullumpia <3 Ollaan 🙂

Tervetuloa myös Po.p kirppikselle, eli Poppikselle, Facebookiin tekemään kauppaa Polarn o. Pyretin tuotteilla! Meillä on kohta luvassa mukava arvonta, jossa palkintoina tuotteita, Po.pin tietenkin!

Te otte hulluja! Ei kun en vaan tosiaan ymmärrä tota skeneä. Tai koko lastenvaateskeneä. Kävin sattumalta tänään ensimmäistä kertaa tän merkin kaupassa. En nähnyt mitään ihmeellistä. Ollaan silti kavereita! 😀

Ihanko oikeasti? Ihmiset toki pesevät vaatteita eri tavalla,ja vaikka jokaisen – halpis ja vähemmän halpis – merkin sisällä on vaihtelua laadun suhteen, ovat muutamat PO.P:n kaltaiset merkit isoja ketjuliikkeitä kestävämpää kamaa. Ainakin omilla pesutottumuksillani siis. Mutta halua korostaa: Poikkeuksia on suuntaan ja toiseen 😀 Trikoista näkee mielestäni hyvin tuotteen laadun!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X