Heippa,
jo kauan ennen kuin oli edes ajatellut ryhtyväni mutsiksi, päätin, että itsehän en sitten omille lapsilleni syötä joulupukkiskeidaa. Ajattelin, että lapsenluottamus vanhempiinsa kärsii, jos vanhemmat ensin monta vuotta ruokkivat suurta joulupukkihypeä, ja sen jälkeen koko homma paljastuukin valheeksi. Eihän lapsi voi tietää, onko jokin muukin asia vain vanhempien keksimää.
Sitten syntyi F. Ja nythän tilanne on se, että Joulupukki, tontut ja Korvatunturi elävät hyvinkin vahvasti meidän elämässämme juuri tällä hetkellä. Se niistä periaatteista. Taas kerran.
Sen lisäksi, että Joulupukkeilu on on oiva ja jalo kasvatuskeino (sen olemuksessahan tiivistyy kasvatuksen pyhä kolminaisuus: uhkailu,lahjonta ja kiristys), on se myös aika ihana tapa tuoda satumaista säihkettä ja pientä arvoituksellisuutta minin elämään. ”Mä näin valmasti sen Toltantelin ikkunassa!”
’
Onko täällä enemmän joulupukkimyytin tukijoita, vai valheenpaljastajia? Miten perustelette toimintamallinne?
Kuvat meidän joulukodistamme. Paljon ei koristeita ole, kuten ei yleensäkään, mutta jouluvaloja löytyy sitäkin enemmän. 55 neliöstä ja postimerkinkokoisesta terassista yhteensä seitsemän kipaletta 🙂
Kivaa keskiviikkoiltaa!
-Karkki-
Kommentit (2)
Meillä ei lapsena kotona käynyt joulupukkia, ja tiesin alusta asti, ettei sitä ole olemassakaan. Tontut kävivät silti välillä ikkunassa kurkkimassa, ollaanko sitä kilttejä. Omassa perheessäni jatkan perinnettä siten, että emme puhu joulupukista, vaan jouluenkeli tuo lahjat. 🙂
Ihana perinne!!!