kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 15.12.2013

Kahvi, elinehto (+ jouluinen kahvivinkki)!

Teksti
Karoliina Pentikäinen
8 kommenttia

Huomenta!

Aloitin säännöllisen kahvin juonnin 7-vuotiaana. Kyllä vain. Ekaluokkalaisena (keskisuomalaiset: ePPuluokkalaisena).

Kotonamme asui koko lapsuusikäni mummoni, joka keitti aamuisin ja koulun jälkeen itselleen aina perinteiset pannukahvit, ja niinhän siinä pian kävi, että pian minäkin ryystin sumppia kermalla, sokeripala suupielessä. ”Tukkas mustuu”, sanoi mummo, ja niinhän siinä kävikin.

Olen lapsesta asti rakastanut kahvin makua. Ihan kaikissa muodoissa, lisukkeilla tai ilman. Jos minulta kysytään, miten juon kahvini, en oikeastaan edes osaa vastata. Scandinavia Music Groupia lainatekseni: ”Juon kahvini miten sattuu, mustana, maidolla, kylmänä, kuumana.” Kahvi kun kahvi, kaikki käy.

Minulle kahvittelu kuuluu niin arjen kuin juhlankin nautiskeluhetkeen, se on myös sosiaalisessakin mielessä minulle ja meille tärkeä elementti. ”Keitettäsikö kahvit?” ” Tätä pitää nyt miettiä kahvikupposen ääressä? ” ”Voi kun väsyttää, pistätkö sumpit. Istutaan hetkeksi alas.”

Neiti-F on perinyt aivan selvästi minun kahvihimoni. On hassua, että kahvi on kiinnostanut F:ää jo aivan pienestä alkaen. Hän on aina halunnut hörpätä meidän kahveistamme ja ilmekään värähtämättä mustankin kahvin jälkeen tyttö on halunnut lisää. En usko, että kyseessä on siis mikään ”haluan tehdä kuin aikuiset -juttu” vaan ennemminkin se, että F ihan oikeasti pitää kahvista.

Joskus annan F:n ”juoda” kahvit. Tilkka kahvia, ja päälle paljon maitoa. On hassua, miten ylpeänä mimmi istuu kupposensa ääressä. Mummolassa ollessaan F viimeksti tilasiksin aampalajuomaksi ”mä ottaisin laten”.  Tyydyttiin sillä kertaa kuitenkiin kaakaoon.

Kuinka tärkeä juttu kahvi on teidän elämässenne? Lähteekö päivä käyntiin ilman kupposta kuumaa?

Tässä Cafe Köketistä napattu, omilla jutuillani muokattu, ihana kahviresepti (josta ystäväni Anni kyllä jo sanoi, ettei tätä voi kutsua enää kahviksi. Tämä sopiikin siis jopa jälkkäriksi).

PIPARKAKKULATTE:

  • Yksi annos hyvää kahvia. Oma suosikkini tähän juomaan Nespresson Dulsão do Brasil.
  • Höyrytettyä maitoa tai kermaa.
  • Ripaus joulumausteita. Itse laitan kaardemummaa ja kanelia.
  • Loraus makusiirappia. Caramel tai vanilja. (Meillä ei juuri tänään ollut, joten lorottelin kupposeen vaahterasiirappia.)
  • Yksi murennettu joulupipari.
  • Päälle paljon kermavaahtoa ja lisää piparimuruja.

Ihanaa aamua! Lähden itse aamukahveille. Tietty.

-Karkki-

*Nespresson Maestria-kahvikone saatu blogin kautta

Kommentit (8)

Kahvi on ihanaa ja elämän pelastus. Eikö sinua silti huolestuta antaa noin pienelle lapselle kofeiinia? Tai muutenkaan totuttaa kahvin juontiin? Se on aikamoinen piriste kuitenkin, ja aiheuttaa vakavaa koukuttumista 😀

Pannukahvi on muuten aivan erilaista kuin perussuodatinkahvi!

Itse asiassa: Mummo muutti palveluasuntoon vasta viimet talvena, joten elin koko kotonaoloaikani mummon(kin) kanssa. Mummo on kuitenkin jo 97-vuotias, joten kotiasuminen olisi ollut jo liian haastavaa (ts. jompi kumpi vanhemmistani olisi joutunut jättämään päivätyönsä). Maria: Eepi aloitti kahvinjuonnin vasta 31-vuotiaana:Nyt totaalikoukussa 🙂

Tämä on tosiaankin jo varmasti sellainen herkkupommi, että anti-kahvittelijoillekin maistuisi. Niin ja maidon ja kahvin suhdettahan voi helposti muokkailla…

Kyllä minua huolestuttaa tässä maailmassa, lapsen kasvun polulla, paljon enemmän moni muu asia kun hörppy kahvia silloin tällöin 🙂 mutta oikeassa olet, ei 3-vuotiaan ole varmasti fiksua alkaa vakiokahvittelijaksi!

Itse oppinut 7v juomaan mammalla pannukahvia sokeripalojen kera 🙂 poikamme oli ehkä sen 2v kun halusi kans ja maistuu nyt 4v ihan mustana 🙂 mutta ei tietysti saa kuin tilkkasen joskus!

What! Seitsemänvuotiaana!? Hullua! Itse join kahvia ensimmäisen kerran vasta 24-vuotiaana. Nyt totaalisen koukussa.

Mut ihanaa, meilläkin asui mummo koko lapsuuteni. Siitä pitäisikin kirjoittaa.

Tuommosta kahvia mäkin voisin juoda 😀 Meidän perheessä ei juoda kahvia ja se jaksaa suvun vanhimpia ja vanhempia hämmästyttää J-O-K-A kerta 🙂 Itse olen kyllä kova teen juoja, mutta nyt viime aikoina elämä on ollut niin hektistä, etten yksinkertaisesti ole ehtinyt/jaksanut laittaa teetä (mun tyylillä siinä on vähän hommaa). En siis juo teetä vain juomisen ilosta, vaan haluan oikeasti istua sitten alas ja nautiskella senkertaisesta mausta. Nautiskelua yksin tai seurassa!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X