Kolmistaan

Keväinen ikkunalauta ja tulviva valo (tai siis ainakin sunnuntaina siitä oli pilkahduksia)

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Moikkis!

Siinä se nyt on. Se ikkuna ja se ikkunalauta, joiden vuoksi – muun muassa – me tähän kämppään viime keväänä asuntonäytössä oikein rakastuimme. Melkein vuoden ne ihanuuden ehtivät olla rumien päälle asennettujen sälekaihdinten alla, ennen kuin vihdoin saimme kaihtimet ikkunoiden sisään.

Jo on erilainen ilme. Tuntuu ihan sille, kuin koko huoneeseenkin olisi tullut lisätilaa, kun näkymä avartui ja tuli valoisammaksi.

On aika makeaa muuten kikkailla erilaisten valojen ja varjojen kanssa, kun entisen yhden (huonosti toimivan) sälekaihtimen sijaan on neljä kaihdinta. Jokaisessa ruudussa omansa.

Kun haluamme näkösuojan pihaan, pidämme alakaihtimia kiinni, mutta valo saa tulvia yläikkunoiden kautta. Tai jos katson telkkaria sohvannurkassa, voin vetää vain lähinnä itseäni olevaa kahdinta pienemmälle, ja pitää samalla muun asunnon täysin valoisana. Vähän eri meininki, kuin entiset vaihtoehdot: a)kaikki näkyy naapureille tai b) kämpässä on yksityinen fiilis…tosin eipä siellä paljon eteensä enää näekään, kun mistään ei pääse luonnonvalo sisään.

Niin ja puhumattakaan iltavarjoista. Tämä on nyt ehkä vain mun oma ihastukseni kaupungin valoihin, mutta rakastan sitä näkyä, kun yöllä hipsiessä vessaan tai juomaan askeleita ohjaa sälekaihdinten läpi loistava oranssi katulampun valo. Siitä tulee kotoisa ja lämmin olo.

Ihanaa iltaa!

-Karkki-

P.S. Mitä olette mieltä: Pitäisikö laittaa verhot?

*kaihtimet saatu Osiokaihtimilta bloginäkyvyyttä vastaan

 

Lue myös

X