Pitääkö bloggaajan maksaa ei-toivotusta lahjasta?
Kaikilla blogiportaaleilla siitä on jo kirjoitettu. Verottaja, ensimmäisen kerran, on sanonut sanottavansa blogin kautta saatuihin tavaroihin ja palveluihin. Onhan tätä jo odotettukin. Toisaalta kusi sukassa. Toisaalta oikeasti ohjeita jo toivoen. Harmaalla alueella toimiminen kun ei ainakaan tälle sielulle ole hyväksi.
Tästä eteenpäin kaikkien bloggajien, tosiammattilaisesta kymmenen lukijan harrastajabloggaajiin, tulisi merkitä saamansa blogilahjat niin, että verottajakin on näistä tietoinen.
Toisaalta kannatan tätä. Rehellisyyden ja rehellisen työn arvoa ei voi koskaan vähätellä. Toisekseen jos jonkin bloggaajan lahja”tulot” ovat aivan päätä huimaavat, sietääkin hänen maksaa näistä veroa. Tällä tavallahan hyvinvointivaltio toimii.
Mutta onpa tässä keississä aika monta muttaakin. Sellaista porsaanreikää, jotka osoittavat, ettei asiaa ole pohdittu aivan loppuun asti.
Ensinnäkin se, että verottajan mukaan blogitapahtumissa jaettavista goodie bageista ei tarvitsisi maksaa veroa, mutta postin kautta tulleista samantyyppisistä tuotteista yleisesti ottaen kyllä, vaikuttaa vähän omituiselle. Eikä ainoastaan omituiselle ja epäjohdonmukaiselle, vaan itse asiassa, epäreiluille ja jopa syrjivälle.
On nimittäin fakta, ettei varsinaisia blogitapahtumia järjestetä kuin Helsingissä ja muutamissa muissa Suomen suurimmissa kaupungeissa. Jos bloggaaja ei oman maantieteellisen sijaintinsa takia, tai vaikka sen vuoksi, että käy bloggaamisen lisäksi myös muissa päivätöissä (blogitapahtumat ovat yleensä arkiaamupäivisin), pääse blogitapahtumaan omaa blogilahjapussukaansa noutamaan, asetetaan hänet aivan eriarvoiseen asemaan muiden bloggajien kanssa.
Toisekseen verottajan uusi blogilaki mietityttää minua siitä syystä, että pelkään sen taas heikentävän lukijan asemaa. Meni aika monta vuotta siihen, että bloggaajat saatiin merkitsemään postauksiinsa selkeästi se, mikä tuote kuvissa on blogin kautta saatu, mikä bloggaajan omasta pussista ostettu. Uuden säädöksen myötä pelkään, etteivät bloggaajat – ainakaan kaikki – enää merkitsekään rehellisesti kaikki blogituotteita postaustensa yhteyteen. Osa tuotteista jätetään siis tietoisesti merkitsemättä, jottei niistä tarvitse myöskään ilmoittaa verotukseen. Siitä, jäisikö bloggaaja kiinni teostaan verottajalle, ei luultavastikaan olisi suurta riskiä. Harva tuotteita lähettävä yritys nimittäin vielä ilmoittaa verottajalle kaikkia niitä osoitteita ja henkilöitä joille testipakettejaan postittaa. Suurempi riski tässä kai piilisikin siinä, että bloggaajan ja lukijan välinen luottamus heikkenisi. Voisimmeko enää olla varmoja, merkitseekö suosikkibloggaajamme tuotteiden alkuperän tästäkin eteenpäin rehellisesti?
Kolmanneksi pohdin vielä keissiä, joka on aika monelle bloggaajalle tuttu. Postilaatikkoon pamahtaa paketti yritykseltä Hasardi jo syntyessään. Et ole tilannut pakettia, et halua koko tuotetta, ei se sovi edes blogin tyyliin. Mikähän on tämän tuotteen verotuksellinen tilanne? Joutuuko bloggaaja maksamaan veron tuotteesta, jota ei ole koskaan edes halunnut. Aivan sama, kun joku nakkoisi S-marketkierroksellasi sinulle kauppakärryyn sianperäsuolta ja homeisia hedelmiä, jonka jälkeen sinun tulisi vielä kassalla maksaa koko komeus.
Lopuksi haluan sanoa, etten ole bloggaajien verotusta vastaan. Harvaa työtä voi tehdä niin, ettei siihen verottaja puuttuisi. Olen vain kummissani siitä, miten keskeneräinen suunnitelma päästettiin julkiseksi. Ja edelleenkin olen myös kimpaantunut siitä, että bloggaajia koskee näissä tuoteasioissa paljon kovempi laki kuin printtilehtiä. Paperilehdille kun yritykset voivat lähettää kasapäin testituotteita, jotka esitellään tai ei lehden sivuilla, eikä ketään kiinnosta näiden tuotteiden verotussäätely.
Moni bloggaaja – itse asiassa suurin osa – tekee tätä hommaa rakkaudesta lajiin. Ihan harrastuksenaan.
Ja jos meinaa kirjoitella muustakin kuin tarjousmakkarasopasta tai aiheista mulla on finni ja lapseni osaa pottailla on testituotteet – ne pirulliset blogilahjat – aika oleellinen osa tätä duunia. Niiden kautta kun pääsee usein käsiksi sellaisiin uutuuksiin, joista muuten ei olisi edes tiennyt, tai joihin ei ehkä omasta pussista olisi varaa. Ja se aallon harjalla keikkuminen (nauran partaani) nyt kun sattuu olemaan useimman muoti- ja life style –blogin yksi perustavoitteista. Se juttu! Syy, miksi blogia ylipäätään luetaan.
Vai onko? Olenki ymmärtänyt teidät lukijat oikein vai olisiko teillä jokin fiksu kommentti blogilahjalain puolesta tai vastaan?
Tämän vuodatuksen jälkeen tää menis nyt nukkumaan. Lakanoihin, jotka on anoppi ostanut. Ei maksettu lahjaveroa. Oli Hulluilta Päiviltä, eli halavat.
Sen sijaan kuvissa näkyvät Noksun kumisaappaat on kirjattu verolistaan. Olisin saanut itselleni samanmoiset, mutta kieltäydyn kunniasta. Pitää vielä harkita hetki, ovatko ne koko verosumman arvoiset.
-Karkki-
*F. Kumisaappat, Nokia (saatu) // Mekko, H&M // Takki, Everest/Stadium // Huivi, H&M // Paita, Aarrekid // Pipo, PO.P (saatu)
Karkki. Kengät, Vans // Farkut, Gina Tricot // Paita, Lindex // Tekonahkis, JC
Kommentit
Jos ihminen kutsuu itseään ammattibloggariksi, hän mieltää itsekin saamansa etuudet palkaksi, ja palkastaan maksetaan veroa. Tätä kannatan! Ymmärrän kyllä, että kaikkien lahjusten verolle määritteleminen ei ole ihan helppoa. Poliitikot ja yritysjohtajat pohtivat tätä samaa omalla kohdallaan päivittäin – toiset jäävät toisinaan kiinni kohun saattelemana mentyäni liian pitkälle. Jos pakettia ei halua laatikkoonsa tipahtavan, ei kannata pitää osoitetaan julkisesti siinä näkymässä. Sopii sitten etukäteen saapumisesta ja palauttamisesta, jos ei tuote miellytäkään.
Mutta jos nyt vaikka täällä kaksplussalla seuraa menoa, aika huimia etuja bloggaakat toisinaan saavat itselleen neuvoteltua. Vaatteet, rattaat, hiukset, hampaat, kynnet… Eniten lukijana minua ärsyttää se tapa, jolla röyhkeimmät jopa kirjoittelevat siitä, mitä seuraavaksi tarvitsisivat ja haluaisivat. ”Lapsille tarvittais uudet kevätvaatteet, mutta ei ole rahaa. Mistä sais hyvät?” Ja seuraavalla viikolla esitelläänkin jo blogiyhteistyön kautta saatuja ”maailman ihanimpia ja niin parhaita kevätpukuja”
Tuotteiden saaminen ja esitteleminen on ok. Mutta tyyli ratkaisee. Jos kirjoitetaan vain siksi, että jotain on saatu ja saataisiin vielä lisääkin, luen mieluummin vaikka Anttilasta kuvastoa sitten.
Kommentit
Mun täytyy tähän kommentoida sen verran, että en itsekään hyväksy sellaista epäsuoraa pyytämistä eri firmoilta itselleen tavaraa. ”Tarvitsisin tämän, mutta mistä *vink vink*”. Pyytämisen ilosta postaaminen on mautonta. Ei bloggaaminen ja blogien lukeminen pitäisi siihen perustua. Ja jotkut voivat saada oikeasti monen sadan euron edestä sitä tavaraa ilman, että maksaa veroja. En ainakaan epäile etteikö näin ole käynyt tai kävisi jatkossa.
Kaikki mun omat yhteistyöt (uusi Kaksplussalainen) ovat perustuneet edellisessä blogiosoitteessa siihen, että minuun on otettu yhteyttä. Montaa yhteistyöpyyntöä ei ole tullut, mutta melkein kaikki niistä ovat olleet niitä, joista olen tykännyt. Ja jatkossa aion varmasti miettiä vielä pidempään, otanko tavaraa vastaan ja mihin ”hintaan”. Mutta kuten Karkkikin mainitsi, liittyy tähän verottaja-asiaan muutama mutta. Tätä ei ole selvästi ihan loppuun asti mietitty, mutta jospa asiaan joku selkeä ohjenuora tulisi. Niin tälläiset blogimaailman vihreät (minä) pysyisi kartalla. 😀
En nyt ole pohtinut teidän bloggaajien ansioita ja saamisia ollenkaan, toisten tulot ja menot ei kiinnosta.
Mutta tuohon kolmanteen pohdinta-asiaasi kommentoin näin: Jos joku lähettää bloggaajalle kysymättä bloggarilta, että haluaako ottaa vastaan sellaisen ja sellaisen paketin, niin blogistin oikeus on mielestäni olla esittelemättä ja olla ilmoittamatta tästä paketista mihinkään(=verottajalle).
Se on yrityksen menetys, jos ei voi etukäteen asiasta kysyä. Ja ei voi olettaa, että bloggaaja lähtee tekemään turhaa työtä ja esim. ottaa yhteyttä yritykseen(maksaa puh.maksuja), että saa palautettua ilmaiseksi paketin(tosin matkakulut Postiin ja takaisin maksaa myös), josta ei ole sovittu, ja mistä ei tykkää/sotii periaatteita vastaan.
Näin. Mun mielipide on tämä. .Toivottavasti tämä kolmen aikaan yöllä kirjoitettu sepustus oli edes jotenkin ymmärrettävää.
Tässäpä tuleekin se tulkinnan sudenkuoppa: eihän eräs entinen naispääministerikään TILANNUT niitä fakseja. Ne vaan tuli…
Sudenkuoppia on ja tulee. Asiassa kuin asiassa. Ei niitä pysty kokonaan välttämään.
Johan olis suositulle blogistille jumalaton työ, kun alkais palauttelemaan paketteja, joista ei ole sovittu mitään kyseisen firman kanssa, ja tehty mitään yhteistyösopimusta.
Itse luen pääsääntöisesti hieman erityylisiä blogeja (kierrätystä, tuunailua, käsillä tekemistä), joten sattuneesta syystä koen, että ”se juttu” on kyllä kaikkea muuta, kuin ne uudet, aika usein jopa melko arvokkaat tuotteet. Jos tuote on niin arvokas, ettei bloggaajalla olisi siihen välttämättä varaa, monellako lukijalla sitten on?
Mutta tosiaan, en ehkä ylipäätään ole nyt sitä ”ydinporukkaa”, joka näitä tämäntyylisiä blogeja nimenomaan lukisi. Mutta ne muutamat blogit, joiden aihepiiri on muoti ja lifestyle ja joita on tullut enemmän luettua, selaan läpi siksi, että niissä kirjoittajalla on sana hallussa. Kuten esim. sinulla on.
Tämäkin postaus oli siitä hyvä esimerkki. Vaikka postaus sisälsi tuotesijoittelua, oltiin se aseteltu blogiin fiksusti. Teksti sisältää Asiaa, eikä vain selostusta siitä, miten kivat ne kengät on ja kuinka ne ovat niin kovin kätevätkin. Ja vielä sellainenkin pointti, että kun ne ovat niin sitä, tätä ja vähän tuotakin.
Blogilahjat ovat ihan hyvä juttu niin pitkään, kuin ne pysyvät blogissa kohtuuden sisällä. Jos bloggaajalla ei enää ole muuta sanottavaa, kuin tämä blogilahja sitä ja tämä toinen blogilahja tätä, ollaan menty yli niin, että paukkuu. Tai ehkä joku muu ihminen jaksaa lukea joka päivä jostakin uudesta tuotteesta? Luulisi nyt kuitenkin, että edes jossakin vaiheessa sitä alkaisi lukijana pohtimaan, että lukeeko hän parhaillaan blogia, vai täysin tyhjänpäiväistä mainoskanavaa…
Bloggaajalla tulisi aivan ehdottomasti olla mahdollisuus siihen, että hän vastaanotaa vain ne tuoteet, joista on erikseen sovittu. Tällöin tuo veroituspuolikin hoituisi reilummin. Eli minkä ”tilaat”, sen maksat.
Olet asian ytimessä. Blogikirjoittamiseen on ainakin näin Suomessa vakiintunut tietyt – jopa välillä hieman arveluttavatkin tavat – havitella materiaa. Tämä ”mistähän saisi hyvät -jekku” on yksi klassisimmista. Tokihan moni bloggaaja kysyy tällaisia asioita ihan vilpittömästikin, mutta on myös toisenlaisia bloggaajia. Onneksi tavaranruinauspostaukset erottaa mielestäni aika helposti viattomista kyselijöistä 🙂
Mautonta ruinaus, se on selvää. Mutta entä se, että itse ehdottaa jollekin itselle kolahtaneelle firmalle jonkin sortin yhteistyötä? Mitä olet, Eevi, mieltä?
Kyllä. Oli selkeää 🙂 Ja juuri tuotakin itse kolmoskohdassa juuri tarkoitin. Ei viitsisi menettää rahaa TAI nähdä hirveää vaivaa, jos koko tuote ei nappaa laisinkaan.
😉
Jos ihminen kutsuu itseään ammattibloggariksi, hän mieltää itsekin saamansa etuudet palkaksi, ja palkastaan maksetaan veroa. Tätä kannatan! Ymmärrän kyllä, että kaikkien lahjusten verolle määritteleminen ei ole ihan helppoa. Poliitikot ja yritysjohtajat pohtivat tätä samaa omalla kohdallaan päivittäin – toiset jäävät toisinaan kiinni kohun saattelemana mentyäni liian pitkälle. Jos pakettia ei halua laatikkoonsa tipahtavan, ei kannata pitää osoitetaan julkisesti siinä näkymässä. Sopii sitten etukäteen saapumisesta ja palauttamisesta, jos ei tuote miellytäkään.
Mutta jos nyt vaikka täällä kaksplussalla seuraa menoa, aika huimia etuja bloggaakat toisinaan saavat itselleen neuvoteltua. Vaatteet, rattaat, hiukset, hampaat, kynnet… Eniten lukijana minua ärsyttää se tapa, jolla röyhkeimmät jopa kirjoittelevat siitä, mitä seuraavaksi tarvitsisivat ja haluaisivat. ”Lapsille tarvittais uudet kevätvaatteet, mutta ei ole rahaa. Mistä sais hyvät?” Ja seuraavalla viikolla esitelläänkin jo blogiyhteistyön kautta saatuja ”maailman ihanimpia ja niin parhaita kevätpukuja”
Tuotteiden saaminen ja esitteleminen on ok. Mutta tyyli ratkaisee. Jos kirjoitetaan vain siksi, että jotain on saatu ja saataisiin vielä lisääkin, luen mieluummin vaikka Anttilasta kuvastoa sitten.
Itse en edes välitä tuote-esittelyistä, hyppään ne lähes aina yli. Vähän kyllä kulmat nousi kun kirjoitit, että yhyy, mistä sitten kirjoitellaan, finneistäkö. Tarviiko sitten blogata, jos parempia aiheita ei ole mielessä.
Ja jos saa pussukan jostain Hasardifirmalta eikä sitä halua, niin voisiko sen mahdollisesti palauttaa? Vai pitääkö kaikki pitää ja arvioida blogissa, vaan koska on bloggaaja. Tai pyytää jo etukäteen, ettei lähetetä mitään mistä ei ole etukäteen sovittu.
En hirveästi muotiblogeja seuraakaan, mutta en usko että se aallonharjalla keikkuminen (blogilahjojenkin avulla) on se syy miksi jotain blogia seurataan, vaan siinä on oltava jotain muuta. Ajatuksia, kirjoitustaitoa, jänniä tapahtumia elämässä jne.
Lapsiperheblogeja seuraan jonkin verran, ja mielestäni on kiusallista kun 10 suositussa blogissa kerrotaan, että ”saimme valita popilta lapsille haalarit, tässä ne on ekaa kertaa päällä, tosi nättejä ja kestäviä, suosittelen! <3” Sen popin (tai muun) kannalta toki ymmärrän, että niille on järkevää. Halpaa mainostusta, ja bloggaajathan kehrää hunajaa ja kehuvat blogissa, kun saavat ilmaisia tuotteita. Ehkä saavat ensi vuonnakin, kun niin kehuvat ja sitä kautta tuovat popille ostajia. Lukijan kannalta minusta tää ei ole hyvä, tai tarpeellista.
Alkoi muuten kiinnostaa, että se teidän Inaria-yhteistyö, paljonko saitte alennusta kaapeista, ja oliko teillä sovittu, kuinka monta kertaa kaapeista kirjoitat tms?
Mun täytyy kyllä kans kommentoida sillä itseäni ärsyttää paljon tämä blogien toimiminen tavarankeräyskanavana bloggaajalle itselleen. Kuvien alla lukee ainoastaan tämä saatu sieltä ja tämä toinen täältä, sama kun lukisi Anttilan kuvastoa. Mun mielestä jotain esittelyä tms voi olla mutta uskottavuus karisee nopeasti jos joka toinen postaus kertoo kalliista tuotteesta ja suluissa lukee ”saatu yhteistyönä blogin kautta”. Lähinnä mun mielestä kyseessä on kuluttajien ymmärryksen ja lukutaidon aliarvioiminen, ihan kuin kukaan ei huomais et mikä tässä on takana. Opiskelen itse markkinointia ja näin graduvaiheessa tuntuu et juuri tää blogien kautta tapahtuva markkinointi pistää silmään entistä enemmän. Sun blogi on virkistävä blogi kaksplussan sisällä (tosin on täällä muitakin hyviä) ja tykkään todella lukea näitä kirjoituksia. Lisäksi sun pisteitä nostaa vielä toi hankasalmelaisuus (tai entinen hankasalmelaisuus :), mökkeillään siellä joka kesä ja Hankasalmesta puhuttaessa tulee aina aurinko ja kesä mieleen.
Tuotenäytteiden lähettämisen ilman lupaa voi kyllä ymmärtääkseni kieltää. Ei siis hätää sen osalta.
Heippa Maria!
Tuotepalautus varmasti onnistuu, mutta mietin vain sitä, että a) kuka maksaa palautuksen ja b) siitä on ihan turhaa vaivaa bloggaajalle.
Kurjaa jos ajattelet niin, että saatu tuote automaattisesti esitellään, tai että sitä kehutaan ilman sen suurempa perehtymistä. En voi toki puhua kuin itseni puolesta, mutta en ole koskaan, siis koskaan, kehunut mitään tuotetta vain siksi, että olen sen blogin kautta saanut. Ja mitä PO.P:n tuotteisiin tulee: Olen niitä saannut (kuten olen tänne kertonutkin), mutta suurimman osan niistä olen ostanut itse. Omalla rahalla, ja aivan siitä syystä, että pidän niitä laadukkaina.
Olet ihan oikeassa, että pelkkä tuoteblogi ei varmasti montakaa lukijaa kiinnostaisi, mutta uskon kuitenkin, että moni lukija on kiinnostunut MYÖS uutuuksista. Itse ainakin seuratessani blogeja etsin myös uusia sisustus- ja pukeutumusjuttuja. Ja siinä samassa myös vinkkejä tuotteista tai mallistoista.
Saimme Inaria-kaapeista blogialennuksen, mutta maksoimme myös osan kaapeistamme. Inaria ei vaatinut mitään. Itse asiassa, he sanoivat ”kirjoita, jos siltä tuntuu”. Tuntui, koska pidin kaapeista ja ne ovat pienen asuntomme pelastus. Ja tätä perhe ei tarvitse satojen neliöiden omakotitaloa pärjätäkseen -aatetta olen halunnut tuoda postauksilleni esille. Inaria oli vain yksi osa tätä toimivan pienen kodin postaus”sarjaani”.
Kiitos kommenteistasi 🙂 Palasin juuri Hankasalmelta kaksi tuntia sitten. Ja arvaas mitä: Siellä mökin pihassa, järven rannalla, paistoi aurinko ja asteita varjossa oli 27! Jos joku kerta törmätään vaikka Kirkolla grillihiiltenostomatkalla, tule vetäisemään hihasta.
Ihanko totta? Hmm. Siis voiko kieltää myös yritykseltä, jota ei tunne ja näin ollen voi nimetä?
En bloggaa itse joten en tiedä mistä firmat yleensä saavat bloggaajien osoitteet, mutta mm. Lähiömutsin bloggaaja kertoi näin tehneensä, ja että monet muutkin ovat tehneet. Eli firman täytyy ensin ottaa yhteyttä osoitteen saadakseen ja postia laittaakseen.
Kiitos tiedosta 🙂 Pitääpä kysäistä Lähiömutsi-Hannelta tästä 🙂
Sitä vastaan en kyllä ole. Jos se palvelee lukijoita ja blogia, niin go for it! 🙂
Olen nimittäin itsekin ehdottanut yhteistyötä, esimerkiksi saanut kotimaisen korun arvottavaksi blogiini. Mutta toisaalta, en pyytänyt siitä itselleni mitään ja heiltä ostin täyteen hintaan itsellenikin korun. Olen kirjoittanut kerran blogiyhteistyöstä: http://blogit.kaksplus.fi/sydamenasialla/blogiyhteistyo/
Chef. Et ehkä arvannut kommenttiasi kirjoittaessa, että sinun tekstisi merkitsi minulle aika paljon. Kiitos! Sain entuudestaankin vahvistusta sille, että alan kehittää blogiani enemmänkin hyvien tekstien kuin kovimpien hittituotteiden pohjalta.
Itsekin välillä pelkään, että tuotteet vievät joskus tökerösti liikaa tilaa. Toisaalta haluan esitellä itselleni hyväksi havaittuja tuotteita, mutta en halua, että blogi muuttuu mainoskanavaksi.
Mutta kuten jo sanoin: Kiitos! Tästä alkaa blogin uudistuksen suunnittelu 🙂