Selailin eilisessä melankolishaikeassa-kesä-on-ohi –olotilassani tietsarilta kesäkuvia, kun eteeni pomppasi sellaiset vaivaiset 897 kuvaa Ilosaaresta. Siis mitä? Mähän esittelin teille vain ne Rokin mageimmat jäbät, mutta itse Ilosaari – se, mistä kohkasin ennen ja jälkeen tapahtuman – oli jotenkin jäänyt täällä blogissa täysin unholaan.
Kaikki mua fiksummat musamuikit ja –jannut ovat varmaan kirjoittaneet koko Ilosaaren jo monesti läpi, joten mun on ehkä enää turha jauhaa siitä, miten Olavi Uusivirta sykähdytti ja Jenni Vartiainen lauloi yhtä tarkasti ja puhtaasti kuin levyltä olisi tullut.
Mä tyydyn vain sanomaan sen, mitä vastasin ystävälleni, joka kysyi, mikä siinä Ilosaaressa on oikein se juttu.
Nimittäin parastahan koko Joensuun reissussa oli illuusio hetkellisestä huolettomuudesta. Tunne siitä, kuin olisi taas kerran niin nuori ja vapaa, ettei kotipuolessa painaisi yksikään vastuu tai aikuisuuden tuoma velvoite.
Jos siihen jokin festari pystyy, vieroittamaan mutsin hetkeksi lapsestaan, on se aika pirun kova juttu. (Niin kuin myös muuten se, että F:llä oli niin superhauskaa mun vanhempien kanssa, ettei se ollut muistanut edes kysyä meidän perään.)
Se, miten Ilosaari kaiken tämän tekee, on mysteeri. Ehkä se on Ilosaaren takuuvarma aurinko, kesäleirihenkinen yhteenkuuluvuuden tunne, tai sitten se, että jopa koko festivaalien toiminnanjohtajakin ehtii jutella ja vetää niin leppoisalla hymyllä, ettei kukaan muukaan koko Joensuussa viitsi murjottaa tai kiristellä hermojaan.
Arjesta irrottautuminen festareiden avulla. Check. Tällä elää taas seuraavan vuoden.
-Karoliina-
Kommentit (2)
Hassu juttu, katoin noita kuvia ja mietin, että oispa ihana tuntea tuollaista huolettomuutta ja vapautta. Että tunnelma kyllä välittyy kuvissa hyvin! 🙂 viikon päästä on edessä yksi vapaailta ja aion olla ihan superhuoleton muutaman tunnin ajan!
Aika mahtavaa, että fiilis näkyy 😀 ihanaa omaa iltaa!