kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 25.08.2014

Ikuisen pitkähiuksisen melkein polkka

Teksti
Karoliina Pentikäinen
29 kommenttia

No niinhän siinä kävi, että aikaisemmin haaveilevani hiusmuutos sitten lopulta kävi toteen, kun kävin torstaina leikkauttamassa hiuksistani aikamoisen hännän pois. Itse asiassa, jopa niin paljon, että viimeksi näissä mitoissa letti on ollut vuonna 2001. Jo oli aikakin muutoksen!

Olen aina, ihan aina kuvitellut itseni vain ja ainoastaan pitkähiuksiseksi. Sellaiseksi, jolle letin mitta on ollut yhtä vakaa asia kuin itse oma persoona. ”Hei kaikki. Olen Karoliina ja mulla on pitkät hiukset”.

Jotenkin syksyn aikana hiukseni alkoivat kuitenkin tympäistä, ja kun asiasta vinkkasin kaverilleni, ehdotti hän, että leikkaisin lettiäni oikein ronskilla kädellä. Ajatus tuntui freesille. Sellaiselle, jota harva mulle edes olisi uskaltanut ehdottaa, ja jonka toteutumista itsekin taisin epäillä aivan kampaajapenkille istumiseen asti.

Kun luottokampaajani Maria H. Albertinkadun QHairista löi vielä vettä myllyyn, kertoi lyhyen mallin sopivan mulle ja olevan vieläpä tämän syksyn ja talven the mitta, päätin heittää hannailut sikseen. Ja niinpä sinne jäi, QHairin lattialle, liki 30 senttiä elettyä elämää: Raskaushormonien, imetyksen, unettomien öiden, työnalkustressin ja auringonsäteiden kuluttamaa hiusta. Palanen menneisyyttä.

Hiuskasa lattialla näytti aluksi karmaisevalle, mutta vilkaisu peiliin sai hymyn huulille (taisin mä pariin otteeseen kiljuakin innosta). Aivan kuin hiusten myötä koko syksyn uudistunut minä, olisi päässyt valloilleen. Tuntui, että tällä tukalla voi tapahtua vaikka mitä.

Maria leikkasi mun hiuksista lähes kaiken värjätyn osuuden pois, joten jäljelle jäi oikeastaan vain mun oma luomuväri. Ainoastaan hiusten latvoissa ollut vaalea sävy joissain kohdissa hieman vielä pilkistää, ja sen taittamiseksi Maria levitti mun hiuksiin suoraväriä sisältävän hoitoaineen. Samaisen, jota mä tästä edespäin käytän myös itse pesun yhteydessä.

Itse pyysin kerrostettuja hiuksia (kun en termejä tunne), mutta Maria kertoi, ettei se ole oikea ratkaisu mun piikkisuoriin ja liukkaisiin hiuksiin. Eikä kyllä tähän hiusmalliinkaan. Niinpä Maria leikkasi mun hiukset rikkoen. Niin, että hiukset periaatteessa näyttävät tasaisilta, mutta joita on kuitenkin helppo muotoilla ja pöyhiä.

Nyt kun lyhythiuksisena elämää on tullut eleltyä jo monta päivää, ei katumus edelleenkään ole hiipinyt puseroon. Päinvastoin. On mahtavaa, kun hiukset tuntuvat niin terveille. Ja onpa joku sanonut mulle, että näytän tässä tukassa myös pirteämmälle ja nuoremmallekin. Se ei voi olla huono juttu.

Hiusmallin muutos toki toi eteeni sellaisia asioita, joita en osannut odottaa. Ensinnäkin. Ennen piti etsiä aineita takkutukkaan, nyt hiukset tuntuvat jopa liian terveille ja liukkaille. Mikä aine karhentaisi hiuksia sopivasti? Niin ja mikä hoitoaine olisi hyvä luomuhiuksille? Ennen käyttämäni hiusöljy länttäsi koko tukan aivan liruksi.

Onko täällä muita, jotka ovat uskaltaneet luopua pitkästä letistään? Vai onko pätkäisy vasta haaveissasi?

Itse mietin, miten olen vuoden aikana uskaltanut tehdä niin monta radikaali – tai siis ainakin mulle radikaalia – hiusmuutosta (muutokset täällä ja täällä). Osittain ikä ja oman tyylin löytäminen ovat varmasti vaikuttaneet juttuun, mutta kyllä suurimman kunnian voin antaa QHairin Marialle. En ikimaailmassa uskaltaisi tehdä isoja hiusmuutoksia, jos en 100% luottaisi tekijään. On niitä itkuisia kampaajakäyntejä niin monta takana, että nyt on aika vain näille, joiden jälkeen voi hymyssä suin talsia kotiin (vaikka tässä kuvassa oudon myrtsille onnistuinkin näyttämään).

-Karoliina-

 

 

 

Kommentit (29)

Jee! Tukkamallin uudistaminen tuntuu niiin kivalta! Mä pätkäisin pitkän tukan polkkamittaan vuosi sitten keväällä, näin:

http://viilankantolupa.bellablogit.fi/2013/05/04/puoliselasta-polkkamitt

Noista ajoista tukka on lyhentynyt (ja tummunut ja punertunut ja haalistunut) vielä ainakin kymmenellä sentillä ja nyt taas vaihteeksi kasvaa pituutta. Ihan ekat viikot ”lyhyellä” tukalla tuntuivat siltä, kuin olisi isommankin suunnanvaihdon tehnyt elämässä! 🙂

Niin tuntuukin! Ja myös sille, että kyllä jokainen vastaantulija varmasti katsoo just mun hiuksia ;D

Jep! Mut kelpaahan noita katsella, vallan kaunis tukka! 🙂

Hyvältä näyttää! Voi, saisinkohan mäkin tästä voimaa tehdä saman. Tykkään kyllä siitä, että mulla on pitkästä aikaa näin pitkä tukka, mutta voi kun tää latva on sellasta kuivaa hamppua, että itku ja surku.

Mutta niin, pointtina oli että looking good! 🙂

Mä suosittelen!!

Luin sun postauksen ja ajattelin samaa!!

Kauniit hiukset sulla nyt, vaikkakin mielestäni edelleenkin pitkät. 🙂

Iik, ihana! Mulle tukka on aina ollut ”kulutustavaraa”. Sitä on kynitty ja värjätty ja tehty vaikka mitä. Viimeksi toukokuussa 2013 osa hiuksistani oli niin lyhyttä, että se leikattiin aina koneella 😀 Nyt olen reilun vuoden kasvattanut ja toivon, että pääsisin joskus siihen pisteeseen, että tukka olis olkapäille. Vielä muutama sentti, niin pisimmät saattaa jo hipaista olkapäitä.

Sulla on muuten todella kaunis oma väri 🙂

Aah, hiukset! Yksi minun lempi aihe puhua ja stressata!! 😀
Minä olen nyt reilu 1,5 vuotta kasvattanut hiuksia. Kun aloin kasvattamaan niin olivat olkapäille ja nyt lähes puoleen selkään. Jollain tavalla olkapäille oleva polkkamittainen hiukuttaisi. Toiseksi minulla on ollut otsahiukset 34 vuotta ja nyt kesällä sit aloin kasvattamaan niitä pois. Mielestäni polkkamittaiseen käy vain otsahiukset ja miesystäväni on taas sitä mieltä että vaihtelun vuoksi hän ei haluaisi minulle takaisin otsahiuksia.
Olen varmaan vanhanaikainen kun kysyn miehen mielipidettä ja vastauksesta päätellen pidän sitten hiukset varmaan pitkinä. Minusta tuntuu, että sinulla on aikalailla samanlainen hius kuin minulla. Aivan piikkisuora, todella liukas (turha haaveilla mistään leteistä tms), hiuksia on paljon mutta yksittäiset hiukset ovat aika ohuet?!. Ostin Balmainin suolasuihketta ja sillä saa kyllä rakennetta hiuksiin (kun vain muistaisi käyttää!).
Kyllä tuollainen hiustenleikkaus aina piristää!! Mitta sopii sinulle hyvin!

Asiasta aivan toiseen.. mitä gluteiinittomia rieskoja te käytätte niihin pizzoihin? Minä jouduin kesällä gluteiinittomalle niin kaikki kikka kolmoset otan vastaan hyvistä gluteiinittomista tuotteista 😀 Viimeksi kaupasta koitin etsiä rieskoja mutta en löytänyt. En leipähyllyltä enkä pakasteestakaan.

Kuvailusi perusteella meillä on todellakin samanlaiset hiukset.
Niin ja tiedän Eskon pitävän enemmän niistä vanhoista hiuksistani, mutta nämä tuntuivat nyt minusta paremmille. Jos hän tosin inhoaisi jotain hiusmallia, en sitä ehkä leikkaisi.
Odotapas, mä selvitän rieskamerkin pian.
Voisin muutenkin postata pian gluteenittomasta ruokavaliosta…

Kiitos! Näissä kuvissa väri on tosin vähän kellertävä,oikeasti ei…Tsemiä kasvatukseen: Sittenhän sen voikin taas leikata 😉

Näyttääpä kivalle ja pirteälle uusi hiustyylisi! 🙂
Itse leikkautin pitkää lettiäni n. 15cm lyhyemmäksi viime talvena ja sen jälkeen kyllä iski katumus… Enää ei pahemmin harmita, mutta kyllä mä takaisin pituutta taas kasvatan. 😀 Ehkä vika saattoi olla kampaajassa, joka ei oikein tiennyt miten olisi lyhyemmän tukan muotoillut. :/

Kiitos! Täytyy tutkia tarkemmin meidän kauppojen hyllyt! Olenkin Moilasen ”pitäjästä” kotoisin eli teidän mummolan läheltä 😉
Ja odotan innolla gluteenittomasta ruokavaliosta postauksia!

Mua naurattaa, että puhut lyhyistä hiuksista 😀 Pitkät ne ovat munkin mielestä edelleen. Lyhyemmät toki merkittävästi, mutta kyllä sitten vasta voidaan puhua (mun mielestä) lyhyestä, kun hiukset joko hädin tuskin tai eivät ollenkaan (ilman pinnivirityksiä) riitä ponnarille. Mutta oli termi mikä hyvänsä, näyttää upealta sun tukka! Vaikka toisaalta ehkä näytät nuoremmalta, niin mun mielestä tukan pätkiminen terveemmän näköiseksi tuo myös jotain kypsyyttä kantajaansa. Se on vähän kuitenkin ”teiniä” vedellä takkutukassa tuolla kylillä, terveenä kiiltävä tukka kertoo jostain aikuisemmasta. Nuorekas aikuinen! 😀

Mulla on taas pitkä tukka (pikkusen pidempi kuin sulla nyt), syystä etten jaksa miettiä kampaamojuttuja raskauden ja vauvavuoden aikana (kummankaan lapsen kohdalla). Tarkoitus jossain vaiheessa taas pätkäistä lyhyen lyhyt polkka. Joskin olen alkanut tykätä tästä pitkästäkin. Saa nähdä miten lopulta käy.

Sepän se! Kampaajan pitää tietää juuri mitä haetaan!

Oih, Moilas-kulmat ovatkin tuttuja. Teen postauksen mahdollisimman pian!

Olet oikeassa: Pitkä(hkö) on. Itsestä tuntuu vain hassulle, kun hiukset aukikin selkää ei peitä takkukasa.

Ja paras on kyllä kuontalo, joka ei ”pakota” kampaajalle…varsinkin pikkulapsiaikaan 🙂

Onpa aivan älyttömän ihanat hiukset. Kyllä kannatti.

Mä olen myös hetken haaveillut lyhyemmästä tukasta, olen kanssa sellainen elämäntapapitkätukka 😀 En vaan ihan vielä raaski, mutta varmaan pian koska tää on alkanut vaivaan. Just kyllä pätkästiin puolet hiuksista pois, jonkinverran pituudesta, ja tosi paljon kerrostaen(mullakin kyl on liukas ja tikkusuora tukka). Se vähän helpotti, kun sitä tukkaa oli jo tosi paljon.

Kiitos Henriikka <3

Itse olen aina ennen katunut pätkäisyjä. Otsiksen tai takatukan. Onkin aika erikoinen tunne olla oikeasti tyytyväinen lyhyempään lopputulokseen. Onnea matkaan etsiessä uutta hiusmallia!

Ihana tukka ja upea tuo puhelimen kuoresi <3 onkohan se tehty peräti täällä http://www.designskins.fi ? noin erikoista en ole muuten nähnyt niin mietin onko se ’itse’ tehty: )

Olipas suurempi muutos, kuin osasinkaan kuvitella. Näyttää kyllä tosi freesiltä ja kieltämättä ihanan tyttömäiseltä. 🙂

Mä täällä luen näitä sun hius-postauksia ja kerään rohkeutta leikata ne ”lyhyet” hiukset. Vähän se vielä vaatii työstämistä. Toi pitkähiuksisen identiteetti on meinaa niin tuttu juttu! Noi sun hiukset oli ja on kyllä niin ihanan freesit, että ehkä pitäis vaan uskaltautua itsekin… T. Pitkälettinen tyyppi lukijaillasta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X