Kolmistaan

Minne katosi päivät?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Selasin pari viikkoa sitten vanhemmilla käydessäni vanhoja valokuvia. Niiden seasta löytyi muun muassa tämmöinen helmi, jossa siskoni kanssa esitämme vanhuksia. Ilmeiden alkuperä on kyllä jo jäänyt kiinni historian havinaan, kun en yhtään muista, miksi piti näyttää tuolle.

Kun kuvia tulee otettua kännyköillä ja kameralla satoja viikossa, myös kuvat jotenkin vain unohtuvat vanhoille koneille, puhelimien muistiin ja vaikka sun minne.

Ne pitäisi tallettaa, että F:lläkin olisi joku päivä jotain materiaalia, mille naureskella. Mutta minne ne nyt sitten pistäisi. Pilvelle, tikulle, minne?

En halua, että kun F joku päivä haluaa nähdä vaikka omat pikkuvauvakuvansa, koko kuvasaldo, palanen lähihistoriaa ja tärkeitä päiviä on pyyhkiytynyt jonnekin hyperavaruuteen.

Plaah. Koko siirtoprojekti tuntuu niin tylsälle ja vaivalloiselle. Ja samalla on syyllinen olo, että ollaan annettu tilanteen räjähtää tämmöiseksi. Tietokone pursuaa ja jökkii. Se taitaa olla kuvien vika.

-Karoliina-

Lue myös

X