Ensin sitä toivoo, että saisi olla rauhassa edes hetken. Että ei tarvitsisi joka hetki olla niin saatavilla. Väsyneenä, kipeänä tai kiireisenä.Voisiko joskus joku muu kelvata suihkuseuraksi, iltasadun lukijaksi, viereen nukkumaan.
Ja sitten kun sen yhden illan ja monta hetkeä saa, miettii, oliko tämä sen arvoista. On jo ihan kauhea ikävä sitä, että joku kömpii yöllä viereen. Myllää, vie peiton ja jumuttaa jaloillaan. Herää iloisena ja virkeänä, tai sitten jo heti aamusta pahantuulisena ja liian vähän nukkuneena.
Onneksi se ja ne tulee tänään jo kotiin. Millä tuulella tahansa…
-Karoliina-
Kommentit (6)
Hah, toi on kyllä niin totta! Tosin meillä isi on ollut ulkomaan-työmatkalla tiistaista alkaen, joten tällä hetkellä (erityisesti hermoja kiristäneen irtokarkinostoreissun jälkeen – miksi ihmeessä ne karkit on siellä niin alhaalla, pienen käden ulottuvissa) kyllä todellakin kaipaisin sitä yhtä rauhallista omaa hetkeä ihan yksin.
Nukkuminen. Voi että se on tärkeä juttu!!! ( Ja sen tajuaa vasta, kun ei saa nukuttua tarpeeksi).
Tiedän niin tunteen! Esikoinen käy isällään säännöllisesti ja aina hetken huokaisen helpotuksesta. Samantien päälle pamahtaa syyllisyys. Varsinkin, kun tiedän kuinka raskasta on sitten, kun neiti palaa kotiin. Hänelle nuo siirtymisvaiheet ovat hankalia.
Silti, syyllisyyden piru olkapäällä vaanien, joskus salaa haaveilen molempien lapsien olevan yötä pois kotoa. Saisi vain nukkua! Juuri silloin kuin nukuttaa ja niin pitkään kuin nukuttaa. Tiedän kyllä kuinka siinä kävisi: liian pitkään valvomista ja viimeistään aamu seitsemältä ylös 😀
Kiitos Riiks 🙂 Tuollaista palautetta on aina mukava kuulla. Tervetuloa mukaan!
Voi että kun olen iloinen löydettyäni sattumalta tähän blogiin! Alkuviikolla Iholla-ohjelmaa katsellessani mietin teidän perheestä, että vitsi kuinka sympaattisia ihmisiä. Nyt voinkin lukea elämästänne ja ajatuksistanne täältä blogin kautta. Jään ehdottomasti seurailemaan 🙂
Tsemppiä!!! Terkuin: Viime viikolla vanukashyllyn läheisyydessä samanhenkisen hetken kokenut