Kantoreppuilu vain ekohippien puuhaa?
Kun kerroin taannoin, että osallistumme koko perheen voimin Kantokiertue 2014 –kampanjaan, vierastivat jotkut teistä ajatusta. Pari kysyikin, miksi isoa tyttöä pitää kantaa. Eikö kävellen pääse perille? Miten käy lapsen kunnon ja aiheuttaako kantaminen lapselle joitain seurannaisvaikutuksia?
Koska olemme ihan tavallinen perhe, emmekä kärjistetysti mitään luomukaavuissa kulkevia ekohippikantajia, en osaa antaa – ainakaan näin kiertueviikon alussa – vielä tyhjentävää selitystä sille, miksi isoa lasta pitäisi kantaa.
Toisaalta. En myöskään näe syytä, miksi emme kantamista kokeilisi.
F täyttää joulukuussa siis neljä vuotta. Olemme kantaneet häntä Baby Björnin kantorepussa vauva-aikana ehkä parikymmentä kertaa, eli kokemukset asian tiimoilta ovat aika vähäiset. Ensin F oli niin pienikokoinen, ettei häntä reppuun saanut laittaa, ja sen jälkeen homma tuntui taas jotenkin vaivalloiselle. Remelit sotkeutuivat, repun pukeminen tuntui mahdottomalle ja muutenkin koko touhu ei vain ollut meidän juttu.
Tämän vuoden kantokiertueen teemana on taaperoiden ja jopa vähän isompien lasten kantaminen. Hullun kokeilunhalumme lisäksi lähdimme Kantokiertueelle mukaan, koska olemme perhe, joka liikkuu melko paljon.
Meille hauskaa viikonloppupuuhaa on vaikkapa se, että hyppäämme aamulla bussiin tai otamme polkupyörät allemme, ja vaeltelemme ympäri puistoja, leikkipuistoja ja katuja piipahtaen välillä kahville tai kaupoihin. Usein otamme rattaat näille reissuille mukaan, mutta niiden kuljettelu tuntuu kyllä myös yhtä usein vähän vaivalloiselle. Vaikka niissä onkin välillä toki hyvä levähtää, viilettää F myös paljon kävellen, ja silloin vaunut tuntuvat vain olevan tiellä ja hidastavan matkaa.
Mietinkin, olisiko kantorepusta pelastus näille reissuille. Voisiko olla niin kätevä ratkaisu, että saamme jättää isot rattaat kotiin ja nakata F:n selkään aina silloin, kun kävelymatka tai –vauhti tuntuvat liian kovalle?
Joidenkin mielestä ”ison” lapsen tulee kävellä. On totta, että liikunta tekee kaikille (lapsille) hyvää, mutta en näe syytä, miksei välillä matkantekoa voisi myös vähän helpottaa. Itse ainakin ajattelen, että varsinkin meidän kolmen luonteella suuri liikkumisreviiri asianmukaisen repun/rattaiden kanssa on parempi ratkaisu kuin juuri sen kokoiset ympyrät, jotka lapsi jaksaa itse kävellä. Tässä tapauksessa meidän reittimme rajoittuisi nimittäin vain huikealle S-market-McDonald`s-huolto-asema –akselille.
Testiviikko alkaa heti huomenna, joten kertokaapa omat kantoreppuvinkkinne ja –kokemuksenne! Millä keinoin vanhempi ei riko omaa selkäänsä? Kuinka lapsi innostetaan reppuiluun mukaan ja millaisia kokemuksia sinulla on aiheesta?
Tuntuupa jännälle hypätä näin vieraalle maaperälle…Tula – täältä tullaan!
-Karoliina-
P.S. Kantoreppuilua ja muitakin elämämme käänteitä voi seurata myös Instagramin, Facebookin, Blogilistan ja Bloglovinin kautta.
Kommentit
Tää kuulostaa tosi oudolta mielestäni. Miksi ihmeessä lähes 4-vuotias sullottaisiin kantoreppuun? Meidän pienin on kohta 2,5-vuotias ja enää puoleen vuoteen en ole jaksanut roudata rattaita mukana. Jos koko päivä ollaan reissussa niin silloin ne otetaan mukaan päiväunia varten. Lapsi ei enää viihdy niissä hereillä istuessaan ja mä olen kyllästynyt niihin kokonaan. Tosin hän on meidän 3.lapsi ja voi olla että siksi olen kyllästynyt ratasaikaan. Jos lapsi väsähtää tai esim. kaupungilla tulee vaarallisia tilanteita vilkkaan 2-vuotiaan kanssa niin mä heitän hänet hartioille. Siellä hän on turvassa ja saa hetken huilia. Ja minä sopivaa treeniä lisäpainosta! Kiitos muuten blogistasi. Siitä tuli huippu tämän uuden tyylin myötä. Tykkään!
Kommentit
Meilläkin on lapsia kannettu pieninä. Meidän mustalla Patapum repulla olisi saanut kantaa pidempäänkin, mutta johonkin se todellinen tarve vain katosi lapsen kasvaessa lähemmäksi kahta vuotta.
Perheen kuljettamisen haasteisiin kannattaa ehdottomasti hakea ratkaisuja myös perhepyöräilystä! Helsingissä näkee jo hyvin laatikkopyöriä, mutta neljävuotiaana voisi yhtä hyvin kuljettaa myös peräpyörällä ”perhetandemissa”.
Meillä laatikkopyörä korvasi äkkiä auton ja eteenkin kaikki rattaat. Tavarafillari.fi
Koeajon kautta kohti uutta postausta!
Mikä reppu sulla on käytössä, Waapo? Entä kuinka pitkä lapsesi on?
Näin ajattelinkin 🙂
Ihana, että kysyit tätä 🙂
Kyseessä on lahtelaisen Petit St Louis -liikkeen oma tuote. Samaisella tekstillä on niin kollaripaitoja, t-paitoja kuin kangaskassejakin. Uusi väri on kuulemma kulta-valkoinen -paita. Ja mä haluan sen ehdottomasti! Pitäisi päästä taas pian Lahteen.
http://shop.petitstlouis.fi/
Mua ihan harmittaa, etten tutustunut Tulaan silloin, kun F oli pieni. Hän on aina ollut niin hellyydenkipeä, että tässä olisi voinut olla ratkaisu tehdä kotitöitäkin, edes JOSKUS, F:n ollessa pieni.
Siis nyt en halua antaa sitä kuvaa, etteikö F kävelisi (juoksisi). Rattaat ovat vain apuväline pitkillä reissuilla. Mutta esimerkiksi arkiset kauppareissut ja hoitomatkat kuljetaan jalan.
F on testannut reppua vasta kerran sisätiloissa. Ja hän rakasti sitä 🙂 Suukotteli koko ajan mun niskaa ja retkotti onnellisena. Kuinka pitkä sinun poikasi on?
Tää kuulostaa tosi oudolta mielestäni. Miksi ihmeessä lähes 4-vuotias sullottaisiin kantoreppuun? Meidän pienin on kohta 2,5-vuotias ja enää puoleen vuoteen en ole jaksanut roudata rattaita mukana. Jos koko päivä ollaan reissussa niin silloin ne otetaan mukaan päiväunia varten. Lapsi ei enää viihdy niissä hereillä istuessaan ja mä olen kyllästynyt niihin kokonaan. Tosin hän on meidän 3.lapsi ja voi olla että siksi olen kyllästynyt ratasaikaan. Jos lapsi väsähtää tai esim. kaupungilla tulee vaarallisia tilanteita vilkkaan 2-vuotiaan kanssa niin mä heitän hänet hartioille. Siellä hän on turvassa ja saa hetken huilia. Ja minä sopivaa treeniä lisäpainosta! Kiitos muuten blogistasi. Siitä tuli huippu tämän uuden tyylin myötä. Tykkään!
Hui! En ole koskaan uskaltanut ottaa F:ää mun hartioille. En luota omiin voimiini tai siihen, ettei F ala temppuilemaan yläilmoissa 🙂
Ihana kuulla! Mäkin tykkään nykyisin niin hirveästi blogata. Mahtavaa, jos fiilis välittyy myös ruudun toiselle puolelle.
Periaatteessa itsekin voisin ottaa lapsen hartioille istumaan väsähtäessä mutta koska selkä on niin sökö niin tarvitsen itse ainakin repun sitä varten. Oli se
kantaminen sitten vaan vaikka 5min. Jopa siitä muutaman minuutin epäergomisesta kantamisesta tulee parin päivän armoton hartiajumi johon lääkkeitä saa napsia 😉 Mieluiten otan repun mukaan varmuuden vuoksi, vaikka usein sitä ei tarvita. Lapsi suunnilleen saman ikäinen kuin F. 🙂
Koska reppua on niin paljon kätevämpi kuljettaa mukana kuin rattaita. Siksi! 🙂
Ei nyt liity tähän postaukseen kysymys, mutta Eskolla näkyi jossain Iholla- haastattelussa tms. sellainen musta ”Support your local” t-paita ja Karkilla taas täällä samanlainen valkoinen: http://kolmistaan.bellablogit.fi/ihana-kamala-yhteisloma/
Jäin vain miettimään, että muistatteko mistä ootte paidat hankkineet(goolettelin kyllä jotain nettikauppoja..)?
Meillä kantoreppu on viikottain käytössä. 2v ei enää viihdy rattaissa, mutta kantoreppuun pyytää useinkin. Myös 3,5v matkustaa repussa toisinaan. Kauppareissuilla reppu on aina käytössä (2v tykkää olla mielummin kantorepussa kuin ostoskärryssä), joskus myös jopa kotona esim ruokaa laittaessa, kun taaperolla tulee sylinkaipuu ja halipula. Kantorepussa lapsi saa olla aikuista lähellä ja aikuisella on silti kädet vapaana tehdä samalla muutakin. Repussa lapsi voi nukkuakin. Meillä kantoreppu on syrjäyttänyt rattaat ihan täysin sen jälkeen, kun taapero ei enää nuku rattaissa päiväunia! Ja mikä parasta, kantaminen on hyvää reeniä. 🙂 Miksi en siis kantaisi, kun lapsi kerran viihtyy kantorepussa ja itse koen sen helpoksi ja vaivattomaksi tavaksi kulkea lapsen kanssa?
Minusta myös tää vaan kuulostaa tosi oudolta. Meillä on nuorin 3,5v ja rattaat on ollu jo vuoden käyttämättä. Oman kokemuksen mukaan lapsesta tulee reipas kävelijä, kun siihen antaa mahdollisuuden. Eli rattaat pois vaan ja liikkeelle. Jos väsähtää, niin sitten huilataan. Harvoin kyllä väsähtää 😉
Meidän melkein 4-vuotias poika on aina ollut rataspoika, viihtyy siis parhaiten rattaissa ”matkustaessa”. Nyt jaksaa jo laudallakin seistä (tuplat on pikkusen rasittavat tällä kokoonpanolla, kun isompi painaa sen 20kg…) Ensi keväänä toivottavasti menee jo pyörällä. Tänä kesänä siis otettiin apupyörät pois, eikä ihan vielä vakuuta mua niin, että uskaltaisin lähteä rattaiden ja horjuvan pyöräilijän kanssa.
Mutta en siis ollenkaan ajattele, että lähtökohtaisesti joku olisi liian vanha kantoreppuun, lapsi on kuitenkin lapsi, eikä aina todellakaan jaksa kävellä. Kaikki on niin yksilöitä. Ei ole meilläkään harvinainen näky, että tämä melkein 4-vuotias seisoo laudalla (tai jopa istuu rattaissa) ja 1,5-vuotias kävelee 🙂 Mutta en JAKSAISI kantaa meidän poikaa, vaikka hän suostuisikin reppuun ja varmaan suostuisikin! 😀 Meillä on Manduca ja vaikka se on ihan ok (tiedän parempiakin olevan), niin kyllä toi poika olisi liian isoKOKOINEN siihen. Painaa kuin synti (hehhehhee) ja raajoja on kilometrin verran. Vaikea uskoa, että se isolle lapselle olisi mukavakaan?? Vai mitä F on sanonut?
Vauva-aikana kantoreppu on kuitenkin meillä ollut ihan korvaamaton! Kuopus ei ekoina kuukausina oikein muualla nukkunutkaan 🙂
Minusta tämä kuulostaa järkevältä! Kantoreppu kulkee mukana huomattavasti rattaita helpommin. Sinne on helppo laittaa lapsi, jos hän väsyy tai tulee vaarallisia paikkoja. Ei se ole sen kummempaa, kuin hartioille laittaminen ja tosiaan hyvää treeniä. Repussa lapsi pysyy varmasti paikallaan, vaikka olisi väsykiukku päällä. Mielenkiinnolla odotan teidän kokemuksia!
Tätä juuri olen ajatellut: Repun voi ottaa mukaan varuilta. Toisin kuin rattaat, joiden ottaminen vaatii aina sen, että on valmis työntelemään niitä tyhjillään tai kikkailemaan niiden kanssa vaikkapa liukuportaissa.
[…] Minähän lähdin kantokiertueprojektiin osin hassuttelumeiningillä (tuleepahan hyvät naurut), osin skeptisenä (eihän se rintarepussa kantaminen onnistunut oikein edes vauva-aikana) ja osin uteliaan toiveikkaana. Ajattelin, että ehkä repusta voisi tulla rattaiden korvaaja. […]
Niinpä! Itse olen kyllä kokenut kantamisen nyt todella kivaksi puuhaksi 🙂
Meidän kuopuskin on jo yhdeksän, eli kantamista ei ole meidän taloudessa harrastettu piiitkään aikaan, mutta juuri kuopuksen ollessa neljä olimme Keski-Euroopassa kaupunkireissussa ja kantoreppu oli äärimmäisen kätevä: kulki näppärästi mukana vyötäröllä ja kun ipana väsyi (neljävuotias ei jaksa kävellä yhtä pitkään kuin aikuiset tai edes isoveikat), nappasimme hänet selkäkyytiin. Välillä vaihdettiin kantajaa. Rattaisiinkin neljävuotias olisi ollut iso ja niitä olisi ollut paljon hankalampi kuljettaa mukana.
Meidän mukuloita on tosin kannettu liinassa jo vauvana, eli kantokyyti oli tuttua.
Uskon!!
Koitapa 🙂
Hah 🙂 Tämä kertoo, etten ole mikään kantaja-asiantuntija!
Ihanaa, että tykkäät lukea 🙂 Tervetuloa Instaan.Rakastan päivittää sitä!!
Teppo on tehnyt hienot sivut ihan vain rakkaudesta liikenteeseen!
Aiheeseen kannattaa oikeasti tutustua (ja sitten voikin jo harmitella, miksei laatikkopyörää tullut hankkineeksi jo aikoja sitten) 🙂
On ”vain” n.105 cm, mutta tuntuu isolta, kun olen tottunut kantamaan vain vauvaa. En kyllä ehkä Manducassa lähtisi häntä kantamaan, joku kunnon taaperoreppu olisi varmasti parempi. Vaikka… pitäisköhän kokeilla kuitenkin 😀
Eniten kyllä toivoisin, että tuo pienempi malttaisi olla repussa. Hänellä kun ei ole varsinaista taipumusta kulkea aina samaan suuntaan muiden kanssa tai yhtä rauhallisessa tahdissa.
Pitää ehkä kaivaa Manduca tuolta kaapista ja pistää molemmat testikantoon 🙂
Tämä ei liity mitenkään kantoreppuihin, mutta oli pakko tulla kommentoimaan. Kiitos ihan mahtavasta blogista!! Mä olen jäänyt ihan koukkuun tähän. Olen vasta muutama kuukausi sitten löytänyt tämän, mutta ihan innoissani odotan aina uutta postausta. 🙂 Lukuhetki on ihan mun omaa-aikaa! Ihanaa syksyä Karoliina.
Kuten jo aikaisemmin sanoin. Mua niin harmittaa, ettei törmätty tähän vempaimeen aikaisemmin :/ Kantaminen on hauskaa, tosi hauskaa 😀
Ihanaa lukea juttua. Lokakuussa 2 ja 4 vuotta täyttävän muruset. Minä hankin meille juuri taapero Tulan ja se on niin mahtava! Myös neljä täyttävä kulkee kyydissä kevyesti. Kantaminen on kevyttä ja kaikille ergonomista. Olkapäillä jaksaa kantaa max.10min ja sit ollaan niin hapoilla. Kantaminen on ihanaa. Mikäs sen hauskempaa kun kaveri juttelee olan yli 🙂 ja meillä on kyllä ollut kaikenlaisia kantovälineitä ja rattaita mutta nyt selässä kantaminen on vasta alkanut luistaa ei se tosiaan ole lasten ikä rajoitteena kantamiselle siihen tulee vaan uusia ulottuvuuksia.
No niin! F on jo ainankin 110, ja hyvin menee silti kantaminen 🙂
Onne vaan ihania. Halailijat 🙂
Voi miten ihana kuulla <3 Ihanaa syksyä sinnekin!
Pyöräily porukalla on niin kivaa! Kiitos vinkistä 🙂
Meillä on ihan vauva-aikana ostettu Manduca, poika on nyt 102cm ja ihan ok siinä menee. Luulen, että menee kyllä vielä useamman vuoden, painoraja siinä on 25kg 😉
Meillä kanssa oikea halityttö kotona ja koska kädet eivät kantamista kestä on taaperoreppu ihan korvaamaton. Ja siis mulla kaupassakin joku kantosysteemi aina mukana varuiksi jos tyttö tahtoo syliin niin voi jatkaa ostosten tekoa. Mä lähtökohtaisesti aina otan syliin kun pyytää ja jonkin ajan päästä ohjaan hienovaraisesti siitä pois ja usein jatkaa toimiaan pitkään tyytyväisenä kun hellyyskiintiö on täynnä 🙂
Baby Björn on rintareppu, ei kantoreppu 🙂
Kiitos vielä ihanasta blogista! Uutta postausta odottelen aina innolla. Kun en malttanut odotella postauksia, täytyi alkaa seuraamaan teitä instagramissakin 🙂 F vaikuttaa niin ihanalta tytöltä 🙂