Miksi pakenin kauppakeskuksesta
Kyllä alkusyksyn sairasteluistani jotakin iloa oli. Ensinnäkin, opin virkkaamaan. Ja toisekseen: Luin paljon.
Vaikka lueskelin kasoittain kivoja lehtiä, blogeja ja hyvää kertomakirjallisuutta, teki minuun suurimman vaikutuksen Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi –kirja, joka vaatimattomasti lupaa auttaa ratkaisemaan ”omat vaatepulmasi ja samalla globaalin muotiteollisuuden epäkohdat”.
Olin lukenut teoksesta monia lehtijuttuja ja referaatteja jo aikaisemminkin, joten odotukseni kirjan suhteen olivat aika korkealla. En olisi kuitenkaan voinut kuvitella, että yksi kirja voi tehdä minun ajatusmaailmaani niin suuren vaikutuksen.
Saramäen teos on tavallaan tietokirja. Ja sitten ei kuitenkaan ole. Ehkä kansankielisesti kirjoitettu vaatteisiin liittyvä elämäntaito-opas tietokirjamaisilla faktoilla? Ja vaikka kuinka aluksi epäilin, voiko yksi pinkki kimallekantinen kirja todellakin auttaa SEKÄ tajuamaan vaateteollisuutta laajasti, ETTÄ antamaan oikeasti fiksuja vinkkejä oman puvuston kokoamiseen, kylläpä Hyvän mielen vaatekaappi vaan siihen kykenee.
Useasti vaateteollisuutta kriittisesti käsittelevät teokset ja dokumentit keskittyvät koko vaatemaailman ja siihen liittyvän pinnallisuuden mustamaalaamiseen. Hyvän mielen vaatekaappi tekee toisin. Kirjoittaja puhuu vaatteista ja elämän pinnallisesta kauneudesta kunnioittavasti. Hän jopa ylistää ihania silkkihuiveja ja kauniita asusteita. Se ehkä tekeekin kirjasta niin koukuttavan. Kirjailija itse on entinen vaatehamstraaja ja nykyinen tiedostava kuluttuja. Kuitenkin sellainen, joka ei vieläkään pukeudu perunasäkkiin, vaan rakastaa edelleen vaatteita. Nyt vain vähän järkevämmin ja ekologisemmin.
Hyvän mielen vaatekaappia lukiessa tekee mieli jatkuvasti tehdä muistiinpanoja, kääntää sivun reuna hiirenkorvalle ja huudahdella ”juuri noin”. Ja kun yritin kirjoittaa aiheesta yhden postauksen, tajusin, ettei se ole mitenkään mahdollista. Olen nyt jotenkin niin valaistunut koko aiheesta, että aivoni raksuttavat vähän väliä jotain aiheeseen liittyvää. Tekee mieli kirjoittaa kirppiksistä, halpisvaateketjuista, vaatteiden huollosta ja vaikka sun mistä.
Niinpä onkin aika selvää, että syksy ja talvi 2014-2015 tulevat olemaan hyvänmielistä vaatekaappeilua myös täällä blogin puolella. Niin ja varmasti kyllä jatkossakin. Nimittäin nyt tuntuu sille, ettei tämä ole vain hetkellinen ”aion olla parempi ihminen –hurahtaminen”, vaan ihan oikea oivallus siitä, että voin tehdä monet asiat paljon paremmin ja jopa ihan toisin.
Ensimmäiset askeleet oman hyvän mielen kaappiin olen jo ottanut. Kerron niistä myöhemmin enemmän, mutta sen ainakin voin sanoa, että vaatekaappia on karsittu, omaa ostokäyttäytymistäni ruodittu ja luottoompelijaanikin otettu jo yhteys.
Niin ja kun viime viikolla kävelin kauppakeskuksen läpi, tuli oikeasti todella ällöttävä olo. Halusin juosta sieltä äkkiä pois! Tietysti rakastan ja himoitsen edelleen vaikka mitä kaunista. Enkä ostelua kokonaan lopeta. Mutta se karmea tyrkytysmeininki, polyesterihirveyksien määrä, epäekologisen halvat hinnat ja kertakäyttövaatteet vaan tekivät huonon olon. Miksi ne joskus tuntuivat niin kiinnostaville. Enää en keksi kovinkaan montaa syytä…
Oletteko te jo lukeneet Saramäen kirjan? Tai oletko muuten alkanut kiinnittää huomiota vaatteiden tuotantoprosessiin ja/tai oman vaatekaappisi aisoissa pitämiseen? Olisi myös ihana kuulla teidän omia kokemuksianne vaatemäärän ja ostokertojen karsimisesta.
Viikonloppuna ostettu, kuvissa näkyvä, Marimekon Okenni-mekko edustaa sitä oikeanlaista kauneutta, monikäyttöisyyttä ja laatua, joka ei aiheuta ostomorkkista. Näitä kokemuksia lisää. Mutta ei kuitenkaan liian usein 🙂
-Karoliina-
P.S. Rinna Saramäki puhuu Hyvän mielen vaatekaappi –kirjan teemoista Helsingin kaupungin ilmaisilla yleisöluonnoilla Malmitalolla 1.10. ja 8.10.2014 klo 17.30.
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
Kommentit
Kirja on nyt puoli vuotta odottanut lukemista ja oikeanlaista inspistä uuteen elämään. Tahdon todella muuttaa ostoskäyttäytymistäni. Hyvä tietää ettei ollut liian tietokirjamainen 🙂
Kommentit
Todella hyvä idea tuo kuvien otto! Kuinka usein vuoden aikana meinaat 33-vaatetta vaihtaa? Ehkä sääolojen mukaan? Kuuluuko tähän myös kaikki ulkotamineet? Mielenkiintoista. Ihan innostun. TAAS 😀
Tässä kaupungissa Laura: Yksi bloggaaja sanoi vähän aikaa sitten, että bloggaajien täytyy ostella (jos eivät saa jostain) koko ajan uutta, jotta olisi jotain kivaa kerrottavaa tai luettavaa. Minusta tuo ajatus oli todella, todella kumma!! Tokihan tiedottaminen ja toisaalta uusien ideoiden ja tuotteidenkin esittely on osittain life style -blogien juttu, mutta ei kai kukaan bloggaaja nyt vain sen takia ostele.
Minä en ketjuliikkeisiin päin edelleenkään sylje!! Ei ole varaa siihen 😉 Mutta aina voi miettiä silti ostokäyttäytymistään. Kyllä mun on myönnettävä, että joskus olisi ollut varaa ostaa yksi laadukas ja kalliimpi, ja silti olen päätynyt moneen ketjurytkyyn.
Laura: Ei todella ole. Siitäkään huolimatta, että kirjasta näkee, että kirjoittaja tietää aiheesta aivan valtavasti. Suosittelen. Ja jos muutenkin asia kiinnostaa, sivuan aihettaa täällä blogissa syksyn aikana varmasti paljonkin 🙂
Niinpä, suosinkin nykyään aika paljon taas Huuto.netiä, voi selata läpi vain ne mitä oikeasti tarvitsee ja saa muutenkin miettiä yleensä aika rauhassa, ei tule heräteostoksia. Mullakin oli nyt monta viikkoa samat hakusanat päällä, kunnes vihdoin löytyi juuri ne, mitä etsin. Livekirppiksiä en viitsi enää edes hirvesti kiertää, ei ole aikaa, enkä jaksa tonkia.
Facebookinkin kirppikset on kätsyjä siitä, että voi huudella tarvitsemiaan ja toivoa saavansa hyviä tarjouksia.
Lasten vaatteisiin on hirveän helppo hurahtaa. Itsekin olen pariin otteeseen meinannut hurahtaa, mutta onneksi opiskelevan kotiäidin tulot ei päätä huimaa, niin järki pistää stopin äkkiä kaikille hullutuksille 😉 Ja toisaalta se myös rajoittaa niitä valintoja. Lasten kohdalla ei aina ole valitettavasti mahdollisuutta panostaa parhaaseen vaihtoehtoon, mutta tässä kohtaa pitääkin muistuttaa, että joskus riittää pelkkä mukavuuskin ja käyttötarkoitukseen sopiminen, etenkin kun kyse on omista lapsista ja rajallisista resursseista.
Mä olen oikeastaan toteuttanut tätä ajatusmaailmaa jo pitkään. En tahdo löytää mitään kaupoista, en halvalla en kalliilla enkä oikein pääse kirppareillekaan kuin kerran kahdessa kuukaudessa joten ostot on harkittuja tai niitä ei ole ollenkaan. Outletistäkin jenkeistä löysin vain farkkuja joita olin havitellut vuosia ja ne kestää. Paitoja oli tarkoitus ostaa mutta en löytänyt kuin yhden.
Kirjaa en ole lukenut mutta se inspiroi blogien kirjoittajien kautta niin paljon että kohta hankin sen ja laitan kiertoon. Sitten kun tyttöni on isompi, opetan hänet pois halpisketjujen lumoista…
Niin ja totesinhan kotiin tultuani että en kyllä tarvitse uusia paitoja. Entisetkään ei oikein mahdu kaappiin. Joka vuosi lähtee kiertoon muutama…
Hyvä kirjoitus!
Kirpputorit on ”hamsterille” usein se kaikkein pahin paikka. Kaikki on ”halpaa” ja ”ehdottoman hyvä löytö”, ja usein kierros koostuu pelkistä heräteostoksista.
Vaatii siis hyvää malttia ja suunnitelmallisuutta pysyä kirpparikierroksella ”asiassa” ja ostaa vain sitä, mitä oikeasti tarvitsee.
Itse olen hulluna kauniisiin lastenvaatteisiin. Nykyään pyrin ostamaan vain niitä, jotka ”on pakko saada”. Esimerkiksi se, että halvalla saa, ei ole enää oston arvoinen tarjous. Esimerkiksi sukkahousut tytölle ovat nykyään vain mustia ja valkoisia. Joukossa ei yhtiäkään Citymarketiin riemunkirjavien vain siksi, että kahdet saisi kympillä…
Mutta ostaminen on vaikeaa. Vähintään yhtä vaikeaa kuin syöminen.
http://theproject333.com/getting-started/
tuossa vielä siitä 333-haasteesta jos kiinnostuit 🙂
Ostin kirjan keväällä ja luin sen melkein yhdeltä istumalta. Ja todella herättävä teos kyllä oli. Tein itsekseni monessakin blogissa pyörineen 333-haasteen jonka myötä oikeasti ymmärsin miten vähällä pärjää. Pikkuhiljaa lisäsin muutaman vaatteen joita oikeasti kaipasin kaappiani täydentämään. Ostokäyttäytymiseni oli ennen lievästi sanottuna holtitonta, mutta nyt oikeasti ostan mieluummin vaikka kerran vuodessa kaksi Marimekon trikoopaitaa kuin 15 h&m paitaa jotka sitten tietyssä vaiheessa päätyvät autonpesuräteiksi tms.
Akryyliä sisältäviä villapaitoja en kelpuuta enää ollenkaan! Tuo kirja on todellinen aarre ja olisi oikein hyvää luettavaa ihan jokaiselle!
Mitä mieltä olet siitä, että Marimekko tehdään nykyään yhtälailla Kiinassa yms halpatuotannon maissa? Pidän itse Marimekon designista kyllä, ja moni luottovaatteeni Marimekkoa on, mutta tuotanto-olosuhteet mietityttävät. Lisäksi Marimekolla on mielestäni niin vahva kotimaisen brändin maine, että valmistusmaata ei välttämättä tule syynättyä.
Kirja on nyt puoli vuotta odottanut lukemista ja oikeanlaista inspistä uuteen elämään. Tahdon todella muuttaa ostoskäyttäytymistäni. Hyvä tietää ettei ollut liian tietokirjamainen 🙂
Askosta…:)
Kiitos 🙂
Matto on Iskusta ja ostettu vuonna 2011. Ihana köllöttelypaikka. Meidän ”talvimatto”.
Moikka! Kiitos ihanasta blogista ja kirjavinkistä! Nyt on kyllä ihan pakko kysyä kun torstain iholla-jaksosta huomasin, että onko teidän olkkarissa oleva ”mukulakivimatto” mistä? Näin vastaavanlaisen maton ekan kerran kokkolan asuntomessuilla pari vuotta sitten ja olen siitä asti kuumeisesti etsinyt vastaavaa! 🙂 kiitos jo etukäteen!
Toi kirja kuulostaa mielenkiintoiselta.
Puhtaammista vaatteista ja niistä kampanjoinnista löytyy tietoa muuten mm. täältä: http://www.eetti.fi/puhtaatvaatteet
ja hyviä linkkejä täältä: http://www.vihreatvaatteet.com/
Lasten vaatteita tuntuu löytävän tosi helposti eettisesti, mutta aikuisten kohdalla joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa. Onneksi kuitenkin tänä päivänä jo hyvin mahdollista ja yhä useampi kuluttaja haluaa kantaa kortensa kekoon eettisemmän kulutuksen puolesta.
En ole lukenut, mutta olen siitä lukenut paljon blogeista ja ajatuksena on ollut lukea itsekin. Mulla olis ajatuksena aika iso vaatekaapin uudistus, koska se on täynnä ennen raskautta hankittuja epäsopivia, vanhoja ja nyppäisiä vaatteita, joita ei voi enää hyvillä mielin pitää. Tarkoituksena olis ostaa sinne harkiten uutta vaatetta hieman tämän kirjan ajatuksien pohjalta, joten ehkä se pitäis vielä itsekin lukea.
Aamen.
En ole lukenut vielä kirjaa, ja vaikka voin kuvitella mitä siellä lukee, omalla budjetillani en ole vielä alkanut halveksia halpaketjuja tai suosia vain kotimaista. Mutta, nyt jo mietin tarkkaan mitä ostan. Ja pyrin löytämään ne joko alesta tai kirpputorilta. Tänä syksynä olen todella onnistunut! Seppälän outletista pilkkahintaan kauan himoitsemani kynähame ja korkeahkovyötäröiet vaaleat housut; kirppikseltä lämmin hyväkuntoinen untuvatakki talveksi ja nahkaiset vähän käytetyt Ecco-nilkkurit. Lompakko ja vaatekaappi kiittää! Ja minä! 😀
En ole lukenut, mutta epäilemättä karsittavaa ja korjattavaa löytyisi meidänkin vaatekaapeista. Ainakin kodinhoitohuone on sen näköinen, että jotakin siellä on liikaa…
Just luin muutama viikko sitten 🙂 Otin kuvan jokaisesta vaatekaappini vaatteesta, valitsin lempivaatteet ja tein niiden ympärille sesonkivaatekaapin, eli 33 vaatetta ja asustetta. Oon ollut mielettömän tyytyväinen. Jos nyt näenkin jotain kaunista, niin sitä ei oo pakko saada kun ajattelen niitä omia vaatteitani ja tulen hyvälle mielelle! Lisäksi h&m ja lindexit sun muut aiheuttaa kuvotusta. Kun katsookin niitä made in china lappuja tulee niin surulliseksi. Yritän nyt säästää ja harkita ostoksiani patemmin. Yksi marimekonkin villatakki jäi ostamatta kun oli made in china.
Tuo kirja on ehdottomasti luettavien listalla myös täällä! Vuoden alusta asti olen toteuttanut Vähempikin riittää -haastetta, jossa uutta ostettaessa pitää aina laittaa jotain vanhaa kiertoon. Vaikka tavoitteena on hillitä tavaramäärää, olen itse pyrkinyt nimenomaan hillitsemään sitä uuden hankkimista. Olen jotenkin aika väsynyt tähän ”Hei, meille ostettiin tänään tämäjatämä ja tästä mallistosta meille klikkasin tämänjatämän” -ideologiaan ja yleensäkin järjettömään kulutukseen, jota blogimaailma on täynnä. Tosin sen verran pihi olen edelleen, että vaikka pojan vaatteissa panostankin laatuun, tulee itselle ostettua paljon nimenomaan ketjuvaatteita, joiden käyttöikä ei aina ole kovin järkevä…
Ootko varma, Esko? 🙂 no ehkä olikin… 🙂
[…] varmasti, kun hehkutin viime syksynä Hyvän mielen vaatekaappia –kirjaa ja sen tekstin aikaansaamia muutoksia omissa […]
[…] varmasti, kun hehkutin viime syksynä Hyvän mielen vaatekaappia –kirjaa ja sen tekstin aikaansaamia muutoksia omissa […]
[…] ketjuliikkeestä tai erikoisliikkeestä, teen ostopäätökseni aina yhtä harkiten. Kaipa se Hyvän mielen vaatekaappi on nyt todella iskostunut […]
[…] Kirjoitin syyskuun lopussa siitä, kuinka Rinna Sarameän Hyvän mielen vaattekaappi –kirja sai minussa aikaan himon ravistella omia kulutustottumuksiani. […]
Hei kuule: Mä en osaa edes sillä 😉 Terkuin: Karvalakkibloggaaja
Kuulostaa ihailtavalta. Jos jatkaisin omaa karsintauraani perjantaina. Silloin näkisi, mitkä asiat on hyvin ja mihin pitää tulevaisuudeessa satsata!
Ai niin, sitten kun en muuten osaa niin teen kollaaseja asuyhdistelmistäni picasalla 😉
Ajattelin tehdä syys-marras, joulu-helmi, maalis-touko ja kesä-elokuu. Kaappiin kuuluu kengät takit, mutta takit kyllä vaihdan jo aiemmin lämpimämpiin. Ihana kun vaatekaappini on niin tyhjä, että vaatteet löytää helposti ja se on täynnä lempivaatteitani! Odotan innolla tulevia postauksiasi 😀
Esim Lindexin villa-alusvaatteet on tosi hyviä!
Meillä kun oli entisessä asunnossa kodinhoitohuone, oli se aina aivan kauhea kaaos. Tavallaan onni, ettei ole enää yhtä ”varastohuonetta” lisää!
Mä olen niin mummeli, että olen ostanut vain kaksi kertaa (Sydänpyllyt) nettikirppikseltä mitään. Se olisi kyllä hyvä paikka tehdä harkintoja rauhassa!
Kiitos, Susu! Minäkin ajattelin, että annan kirjan pikkusiskolleni joululahjaksi, mutta taidan sittenkin pitää tämän yksilön itselläni. Tuntuu sille, että siihen pitää palata uudestaan ja uudestaan.
Olet oikeassa kirppareiden suhteen. Itsekin myönnän joskus sortuneeni juuri tuollaiseen ajatteluun…
Kiitos 🙂
Olet ihan oikeassa!!!
Minun mielestäni se, että vaate tehdään ulkomailla, ei tee siitä automaattisesti pahaa. Kirjassa kerrotaan, että Suomessa on vaateteollisuuden leivissä n. 3500 henkeä, eikä sillä kyllä tämmöistä Suomen väkimäärää millään pueta. Joten ulkomailla tehdyt vaatteet käyvät minulle niin kauan, kun työolot ovat sellaiset, että työntekijöiden on hyvä työskennellä + heillä on todellakin aikaa tehdä vaatteet rauhassa, jolloin ne myös kestävät kulutusta. Harmi vaan, ettemme kai kovinkaan usein voi olla ihan varmoja noista työoloista. Olipa merkki tai vaatteen hinta mikä tahansa. Uskon kuitenkin, että vaatteen laatu kertoo myös työoloista. Jos vaate kestää käyttöä, pesua, kulutusta, on sen valmistuksessakin varmasti tehty asioita oikein.
Kiitos linkeistä, Agaba!!
Suosittelen todella kirjaa! Saat siitä varmasti ideoita ja työkaluja oman vaatekaapin koostamiseen 🙂 Tsemppiä vaatekaaokseen!
Daniella. Mä en uskokaan siihen, että ketjuliikkeitä tulisi varsinaisesti vältellä. Ja ihan oikeasti: Harva meistä – en minä ainakaan – siihen pystyy edes taloudellisesti. Mutta ehkä halpisketjut ovat tehneet monelle sen, että vaikka joskus olisikin varaa panostaa laatuun, silti ostellaan halpistuotteita niiden sijaan. Ja heitetään ne sitten roskiin parin käyttökerran jälkeen. Harkinta onkin ehkä ”se juttu”. Ihania löytöjä sulla!!
No näinpä. Ja ne akryylineuleet, todellakin ihan turhia ostoksia, jos lämmintä etsii! Mulla on yks halpisketjun oikeasti villainen villapaita ja se on ihan uskomatonta, miten se oikeasti on niin lämmin! Ei enää akryyliä tännekään talveksi!
Hitsi, kun tuo kirja on koko ajan kirjastossa lainattuna. En malta odottaa siistiä ja väljää vaatekaappia! 😀