kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 03.10.2014

Oliko kantoreppu lopulta hitti vai huti?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
12 kommenttia

Nyt ne ovat takana. Kantokiertue2014-viikot meidän osalta.

Reppu matkaa jo uudelle kantajalle Kaksin kaunihimpi -blogiin.

Minähän lähdin kantokiertueprojektiin osin hassuttelumeiningillä (tuleepahan hyvät naurut), osin skeptisenä (eihän se rintarepussa kantaminen onnistunut oikein edes vauva-aikana) ja osin uteliaan toiveikkaana. Ajattelin, että ehkä repusta voisi tulla rattaiden korvaaja.

Ja kuinkas kävikään? Yllättävän hyvin.

Jotenkin koko homma tuntui todella luontevalle ja hauskalle. F halusi pötköttää meidän selässämme. Pussailla ja ottaa rennosti. Jopa vähän ylpeillä päiväkodin pihalla ”kattookaa millä mä pääsen kotiin”.

Minut taas yllätti se, kuinka yksinkertainen laitteen toimintamekanismi onkaan. Ei liikaa vaikeita osia tai remmejä.

Sen lisäksi minusta kantaminen oli myös todella hauskaa. F painautui selkään kuin rinkka, eikä painavakaan taakka tuntunut missään. Oli ihanaa olla ihan lähellä F:ää.

Esko innostui myös aiheesta. Oli jo buukkaamassa meille syysvaellusretkeä, ja pettyi, kun kuuli, että ensi viikonloppuna reppu on jo toisaalla.

Tokihan tämmöinen uusi laite herätti myös pikkaisen pohdintoja. Mitä jos vyötärölenkki aukeaakin? Silloinhan lapsi tippuu suoraan maahan. Eikö jokin tuplavarmistus olisi paikallaan?

Repun pukeminen yksin, ulkovaatteissa, oli myös aikamoinen prokkis. Kevyillä vaatteilla pukeminen vielä onnistui, mutta kun sekä kantajalla, että kannettavalla olisi paljon päällä, meni homma hankalaksi. Silloin tarvittiin yksi henkilö pukijaksi. Uskon kuitenkin, että siihenkin tottuisi. Kaksi viikkoa oli kuitenkin aika lyhyt testiaika.

Kuinka moni kaivoi kaapin perukoilta reput esille viime postaukseni jälkeen? Kuinkas teillä kävi?

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (12)

Kyllä kantamisessa on omat hyvät puolensa. Rattaisiin verrattuna kulku on usein ketterämpää. Samoin juuri tuo lähellä oleminen siinä koukuttaa.

Mutta yhtä lailla kääntöpuolensa tässäkin. Rattaiden kanssa jos liikkuu, kulkee tavaratila mukana siinä samalla. Jos kantaa lasta, niin ei paljon muuta yksi juhta sitten kannakaan. Ihan jo fyysinen rajoitus: taapero ja reppu eivät mahdu samaan selkään.

Vyötärösoljen pettämistä kamalampana kauhukuvana olen itse nähnyt aina ne talven liukkaat (tai sulan maan kompuroinnit), jossa kantaja liukatuu (ja muuten vaan kaatuu) ja kannettava siinä mukana. Ajatuskin hirvittää.

Pukeminen osoittautui hankalaksi eteenkin pitkän liinan kanssa. Ei sillä, että solmiminen olisi ollut vaikeaa, mutta solmiminen piti suorittaa aina siististi siätiloissa. Parkkihallissa oli turhaa enää liinanpäitä lattiaan laahata.

Suosittelen! Nyt kun reppu on ollut jo muualla, olen ehtinyt kaivata sitä moneen otteeseen..

Tämähän oli varsin ajankohtainen asia meille. Pienempänä meillä mentiin paljonkin kantorepussa edessä ja kantoliinassa. Liinaa on käytetty myös pääasiallisesti matkoilla, koska monessa kohteessa rattaat olisi olleet täysin turhat.

Nyt kun meillä ihan piakkoin on edessä pitkä matka, missä liikutaan paljonkin erilaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä, tuo voisi toimia. Olin ajatellut kohta puolin kaivaa liinan esiin ja kokeilla miten se neljävuotiaalla viellä toimisi. 🙂

– Gia ♥

Juuri näin: Tämmöisissä(kin) kohdissa reppu on varmasti aivan ehdoton!

Kiitos Anni!!

Hei kiitos tästä linkistä, Anu! Ja nuo varsmistuslenkit! Eipä niitä tullut huomattua,kun repun mukana ei ollut käyttöohjetta. Kiitos tästä! Nyt tuote vaikuttaa vielä paremmalle.

Kuinka pitkiksi tai lyhyiksi ajoiksi reppua voi lainata?

🙂 Hän rentoutuu!

Olet oikeassa: Sekä rattaissa, että repussa on omat hyvät ja huonot puolensa. Joku yhteyslaite näiden väliltä? 😉

Täällä syys flunssa päällä ja lapsi liian väsynyt touhuamaan ja liian pirteä nukkumaan..joten kiukkuna se purkautuu..kantorepussa repparissa kuitenkin jaksaa pitkät tovit seurata kun siivoan tiskaan laitan ruokaa yms. Asunto kiiltää puhtauttaan ja taapero on tyytyväinen 🙂

Tulassa on lisävarmistus. Eli soljen vieressä on kumilenkki, jonka ali solki pujotetaan ja sitten kliksautetaan solki kiinni. Kumilenkki vedetään soljen yli niin, että JOS solki joskus avautuu, niin solki jää kumilenkkiin kiinni ja ainakin reppu pysyy kiinni eikä lapsi humpsahda repusta.

Ihanaa, että saitte iloa kantamisesta! Vinkkaan vaan, että Hippulasta Käpylästä saa myös vuokralle Tulaa sekä taapero- että standardikoossa, jos omaa reppua ei raaski ostaa, mutta haluaisi vaikka reissun ajaksi repun käyttöön.

Turvallisuudesta täytyy todeta, että kantoreppuja, kuten muitakin lastentarvikkeita, koskevat todella tiukat turvallisuusnormit ja Tulankin repun soljet ovat käyneet läpi tarkat turvallisuustestit. Solkien rikkoutuminen itsekseen on siis hyvin hyvin epätodennäköistä. Suurempi riski on, että repun käyttäjänä itse laittaa vahingossa soljen huolimattomasti kiinni. Tätä varten tulisikin käyttää aina solkien vieressä olevia kumilenksuja, jotka toimivat ekstravarmistuksena soljille. Tästä videosta näkyy hyvin toimintaperiaate: http://youtu.be/R-KTSeOKSLM

Niin ja liukkailla keleillä, jos kantaa niin ehdottomasti liukuesteet kenkiin tai vaikka Icebugit jalkaan 🙂

Iltaa! Lapsi ainakin näyttää hyvin innostuneelta ensimmäisessä kuvassa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X