Kirjavinkkejä suomalaisen kirjallisuuden päivään

Olen ehkä joskus kertonutkin, etten ole koskaan ollut varsinainen lukutoukka, vaikka kotimainen kirjallisuus olikin pääaineeni yliopistossa.

Tai no. Kirjat ovat aina kuuluneet tietysti elämääni, ja varmasti enemmän kuin monella muulla, mutta jos minun piti valita vaikka lapsena muiden lasten kanssa leikkimisen tai yksin lukemisen väliltä, veti tosielämä lähes poikkeuksetta voiton.

Kirjat, tekstit ja erityisesti erilaiset tarinat ja kertomukset ovat kuitenkin olleet niin iso asia elämääni, etten varmasti olisi kasvanut tällaiseksi yksilöksi ilman kirjoitettua kieltä. Uskon vahvasti siihen, että lukemalla oppii ymmärtämään maailmaa ja ihmisiä aivan uudella tavalla. Eikä sekään ole varmasti tuulesta temmattua, että nimen omaa lukeminen kehittää kirjoitustaitoa. Voisin jopa melkein väittää, että enemmän kuin varsinainen kirjoittaminen kehittää kirjoittamista.

Minulle tekstit ovat aina olleetkin tapa nähdä tosielämä. Jotkuthan haluavat paeta kirjojen ja tarinoiden maailmaan oikeaa elämää, minulle kirjoilla on ollut täysin päinvastainen funktio. Ne ovat näyttäneet, mitä maailmassa on. Ja mitä voi olla. (Siksipä skifi- ja fantasiaskene ei olekaan koskaan oikein kolahtanut minuun).

Kun F syntyi, oli minulla monen vuoden tauko, etten lukenut juuri mitään kaunokirjallisuutta. Tuntui, ettei ole aikaa eikä resursseja. Nyt olenkin viimeisen vuoden aikana ottanut kiinni taas sitä kirjavajetta, joka minussa selvästikin piili.

Vaikka rakastankin näitä sähköisen maailman tekstejä – blogeja, nettilehtiä ja somea valtavasti – ei mikään edellä mainittu tekstilaji saa minulle samaa rentoutumisen astetta kuin se ihan oikea kirja.

Olen kyllä edelleenkin, niin kuin olin lapsenakin, ihan hirveän ronkeli kirjojen lukija. Kun yliopistossa oli pakko lukea erilaisia tekstejä, ja toki työhönikin kuuluu tutustua oman mukavuusalueen ulkopuolisiin genreihin, haluan vapaa-ajallani lukea vain parasta.

Minuun vetoaa teksteissä aitous. Siksi kai kotimainen kirjallisuus on se, joka on ehdoton ykkönen. Sitä on usein helpoin lähestyä.

Minun kirjavinkkini eivät keskity erityisesti syksyn uutuuksiin, ja jotkut näistä teoksista ovatkin teille varmasti tuttuja. Ajattelin kuitenkin koota vielä tähän lopuksi listan, josta voitte poimia itsellenne inspiraatiota seuraavaa kirjasto- tai kirjakauppavierailuanne varten.

KAUNOKIRJALLISUUS, JOTA SUOSITTELEN:

• Juhani Aho, Yksin. – Yksi lempikirjailijoistani ja -kirjoistani. Yksin on niin täynnä tunnetta ja kosketuspintaa, että tämän luettuaan on kyllä turha väittää, ettei ”vanha” kirja anna nykypäivään enää mitään.
• Maria Jotuni, kaikki novellit. – Vähän sanoja, paljon asiaa. Naisasianaisen rohkeita ja sarkastisia tekstejä. Sopii myös pienissä erissä luettavaksi.
• Eve Hietamies, Yösyöttö. – Kuuluisi jokaisen mutsin ja faijan lukulistalle. Avarsi ainakin minun näkemystäni isyydestä. Ja uskon myös, että miehet voisivat puolestaan nähdä tämän teoksen avulla, millaisia on ajatella äidin aivojen kautta.
• Pauliina Rauhala, Taivaslaulu. Superkoukuttava teos lestadiolaispariskunnan elämästä ja äidin uupumisesta. Niin hyvä kirja, että on pitänyt lukea kirja kahdesti vuoden sisällä.
• Kaija Juurikkala*, Äitikirja. — Ravisteleva ja rohkea teos. Ihanaa lukea niin erilaisen äidin tarina kuin millaisia on itse ympärillään tottunut näkemään.

MUU KIRJALLISUUS, JOTA SUOSITTELEN:

• Molla Mils, Virkkuri. Muotoja ja pintoja. — Erona edelliseen Virkkuriin, tässä on vielä hauskempia malleja ja paremmat (kuvaruudukolliset) ohjeet.
• Satu Koivisto, Gastronaatti*. — Jämäruokakokin ykkösopus. Yksinkertaista ja varmasti myös herkullista safkaa niin, ettei ruokahävikkiä jää.
• Rinna Saramäki, Hyvän mielen vaatekaappi. — Kyllähän te tiedätte jo, miksi.

KIRJOJA, JOTKA HALUAISIN PIAN LUKEA:

• Anna-Leena Härkösen, Kaikki oikein.  – Härkönen harvoin pettää.
• Laura Paloheimon, Mama Mojo. — Olen kuullut pelkkää hyvää.
• Noora Shinglerin, Marjoja ja maskaraa. — Varmasti hyödyllinen lisä maailmanparannusinnossani.
• Riku Korhosen, Nuku lähelläni.– Korhonen on Korhonen. Kolahtaa aina.
• Eeva Kilpi, Perhonen ylittää tien. — Kilpi on kuningatar.

Mitä kirjoja itse vinkkaisit näihin syksyiltoihin?

Entä kiinnostaisiko teitä muuten kuulla, mitä F:lle luetaan ja miten minä näen lasten kirjallisuusharrastuksen?

Mukavaa Aleksis Kiven päivää!

-Karoliina-

*saatu

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.