kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 10.10.2014

Kirjavinkkejä suomalaisen kirjallisuuden päivään

Teksti
Karoliina Pentikäinen
23 kommenttia

Olen ehkä joskus kertonutkin, etten ole koskaan ollut varsinainen lukutoukka, vaikka kotimainen kirjallisuus olikin pääaineeni yliopistossa.

Tai no. Kirjat ovat aina kuuluneet tietysti elämääni, ja varmasti enemmän kuin monella muulla, mutta jos minun piti valita vaikka lapsena muiden lasten kanssa leikkimisen tai yksin lukemisen väliltä, veti tosielämä lähes poikkeuksetta voiton.

Kirjat, tekstit ja erityisesti erilaiset tarinat ja kertomukset ovat kuitenkin olleet niin iso asia elämääni, etten varmasti olisi kasvanut tällaiseksi yksilöksi ilman kirjoitettua kieltä. Uskon vahvasti siihen, että lukemalla oppii ymmärtämään maailmaa ja ihmisiä aivan uudella tavalla. Eikä sekään ole varmasti tuulesta temmattua, että nimen omaa lukeminen kehittää kirjoitustaitoa. Voisin jopa melkein väittää, että enemmän kuin varsinainen kirjoittaminen kehittää kirjoittamista.

Minulle tekstit ovat aina olleetkin tapa nähdä tosielämä. Jotkuthan haluavat paeta kirjojen ja tarinoiden maailmaan oikeaa elämää, minulle kirjoilla on ollut täysin päinvastainen funktio. Ne ovat näyttäneet, mitä maailmassa on. Ja mitä voi olla. (Siksipä skifi- ja fantasiaskene ei olekaan koskaan oikein kolahtanut minuun).

Kun F syntyi, oli minulla monen vuoden tauko, etten lukenut juuri mitään kaunokirjallisuutta. Tuntui, ettei ole aikaa eikä resursseja. Nyt olenkin viimeisen vuoden aikana ottanut kiinni taas sitä kirjavajetta, joka minussa selvästikin piili.

Vaikka rakastankin näitä sähköisen maailman tekstejä – blogeja, nettilehtiä ja somea valtavasti – ei mikään edellä mainittu tekstilaji saa minulle samaa rentoutumisen astetta kuin se ihan oikea kirja.

Olen kyllä edelleenkin, niin kuin olin lapsenakin, ihan hirveän ronkeli kirjojen lukija. Kun yliopistossa oli pakko lukea erilaisia tekstejä, ja toki työhönikin kuuluu tutustua oman mukavuusalueen ulkopuolisiin genreihin, haluan vapaa-ajallani lukea vain parasta.

Minuun vetoaa teksteissä aitous. Siksi kai kotimainen kirjallisuus on se, joka on ehdoton ykkönen. Sitä on usein helpoin lähestyä.

Minun kirjavinkkini eivät keskity erityisesti syksyn uutuuksiin, ja jotkut näistä teoksista ovatkin teille varmasti tuttuja. Ajattelin kuitenkin koota vielä tähän lopuksi listan, josta voitte poimia itsellenne inspiraatiota seuraavaa kirjasto- tai kirjakauppavierailuanne varten.

KAUNOKIRJALLISUUS, JOTA SUOSITTELEN:

  • Juhani Aho, Yksin. – Yksi lempikirjailijoistani ja -kirjoistani. Yksin on niin täynnä tunnetta ja kosketuspintaa, että tämän luettuaan on kyllä turha väittää, ettei ”vanha” kirja anna nykypäivään enää mitään.
  • Maria Jotuni, kaikki novellit. – Vähän sanoja, paljon asiaa. Naisasianaisen rohkeita ja sarkastisia tekstejä. Sopii myös pienissä erissä luettavaksi.
  • Eve Hietamies, Yösyöttö. – Kuuluisi jokaisen mutsin ja faijan lukulistalle. Avarsi ainakin minun näkemystäni isyydestä. Ja uskon myös, että miehet voisivat puolestaan nähdä tämän teoksen avulla, millaisia on ajatella äidin aivojen kautta.
  • Pauliina Rauhala, Taivaslaulu. Superkoukuttava teos lestadiolaispariskunnan elämästä ja äidin uupumisesta. Niin hyvä kirja, että on pitänyt lukea kirja kahdesti vuoden sisällä.
  • Kaija Juurikkala*, Äitikirja. — Ravisteleva ja rohkea teos. Ihanaa lukea niin erilaisen äidin tarina kuin millaisia on itse ympärillään tottunut näkemään.

MUU KIRJALLISUUS, JOTA SUOSITTELEN:

  • Molla Mils, Virkkuri. Muotoja ja pintoja. — Erona edelliseen Virkkuriin, tässä on vielä hauskempia malleja ja paremmat (kuvaruudukolliset) ohjeet.
  • Satu Koivisto, Gastronaatti*. — Jämäruokakokin ykkösopus. Yksinkertaista ja varmasti myös herkullista safkaa niin, ettei ruokahävikkiä jää.
  • Rinna Saramäki, Hyvän mielen vaatekaappi. — Kyllähän te tiedätte jo, miksi.

KIRJOJA, JOTKA HALUAISIN PIAN LUKEA:

  • Anna-Leena Härkösen, Kaikki oikein.  – Härkönen harvoin pettää.
  • Laura Paloheimon, Mama Mojo. — Olen kuullut pelkkää hyvää.
  • Noora Shinglerin, Marjoja ja maskaraa. — Varmasti hyödyllinen lisä maailmanparannusinnossani.
  • Riku Korhosen, Nuku lähelläni.– Korhonen on Korhonen. Kolahtaa aina.
  • Eeva Kilpi, Perhonen ylittää tien. — Kilpi on kuningatar.

Mitä kirjoja itse vinkkaisit näihin syksyiltoihin?

Entä kiinnostaisiko teitä muuten kuulla, mitä F:lle luetaan ja miten minä näen lasten kirjallisuusharrastuksen?

Mukavaa Aleksis Kiven päivää!

-Karoliina-

*saatu

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (23)

Torey Haydenin kirjoja olen lukenut, esim. Hiljaisuuden lapset. Kirjat kertovat tositarinoita erityistä tukea tarvitsevista lapsista, heidän tarinansa raa’an tarkasti. Rankkaa luettavaa, mutta älyttömän kiinnostavaa. Hyvää viikonloppua ★

Itseki tykkäilen enemmän kotimaisesta kirjallisuudesta ja erityisesti tosielämään perustuvista teksteistä, enkä scifi- tai fantasiateksteistä. Olen lukenut Yösyötön ja Taivaslaulun, pidin molemmista. 🙂 Juuri tänään mietin että mikä sen Anna-Leena Härkösen uuden kirjan nimi oli, että tulisi käytyä lainaamassa. 😀 Harmi vaan kun tällähetkellä ei tunnu riittävän aikaa kaunokirjallisuuden lukemiseen kun kokoajan pitää olla lukemassa tieteellisiä artikkeleita, tutkimuksia ynm kotonakin 😐

Listalla oli paljon myös minun lukemiani kirjoja, esim. Taivaslaulu ja Yösyöttö ovat molemmat tosi hyviä kirjoja. Anna-Leena Härkösen uusin kirja on varauksessa kirjastossa, nyt olisi lukupinossa Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Anni Kytömäen Kultarinta, molemmat kovin kehuttuja teoksia. Mielelläni lukisin myös siitä, mitä F:lle luetaan!

Itse tein aikoinaan blogiini listan 15 parhaasta lukemastani kirjasta:
http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi/2014/05/viisitoista-kirjaa

Mulla kävin vähän päinvastoin: opiskellessani (muun muassa kotimaista kirjallisuutta) ei juuri vapaa-ajalla tullut luettua, vaan kirjat löysin uudelleen äitiyslomalla, kun kaipasin jotain OMAA, aikuisten juttua vauva-asioista täyttyneeseen arkeen. Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksestä tykkäsin muuten minäkin ja toinen ihastuksen kohde viime aikoina ovat olleet Gillian Flynnin dekkarit.

Hei tedätkö että yösyötöstä on tullut jatko-osa nimeltään tarhapäivä 🙂 suosittelen lukemaan sen 🙂

Suosittelen Kinnusen Neljäntienristeystä kaikille. Se on paras lukemani kirja pitkään aikaan. Se jäi elämään ajatuksiin kuukausiksi ja odotan, että aikaa kuluu hiukan ja luen sen uudelleen. Hyvän kirjan tietää siitä, että sen haluaa lukea uudelleen….ja uudelleen …. 🙂 Olen pitänyt myös Laura Honkasalon ja Riikka Pulkkisen kirjoista. Suosittelen.

Kiitos vinkeistä, ihana kun postasit!

meinasin juuri tulla kommentoimaan samaa! Yösyöttö oli mielestäni parempi, mutta ei tämä kakkos osakaan ollut huono!

Olen lukenut niitä muuteen aikanaan muutamia! Kiitos, että muistutit niistä 🙂

Se on kyllä kurjaa, ettei ehdi lukea yhtä paljon kuin haluaisi :/

Kiitos vinkeistä! Ja joo: Kirjoitellaanpas F:n kirjahyllyn sisällöstä 🙂

Juuri lainasin sen kirjastosta! En ole tosin vielä aloittanut..Onko yhtä hyvä?

Onpas Kinnusta nyt kehuttu. Pakko lainata 🙂 Honkasalo on hyvä. Pulkkinen taitava, mutta ei jotenkin kolahda minuun…

Jes! Taas moneksi illaksi siis kivaa lukemista 🙂

Yösyötön jatko on Tarhapäivä ja oli kyllä hyvä! Jopa parempi.

Myös Pajtim Statovcin esikoisteos Kissani Jugoslavia on aivan ehdottomasti lukemisen arvoinen! 🙂 Mielestäni yksi tämän vuoden parhaimmista lukukokemuksista! Suosittelen!

Jes! En malta odottaa, että ehdin kirjan aloittaa!

Ihan uusi nimi minulle. Kiitos vinkistä!

Riikka Pulkkisen Raja sekä Totta ehdottomia lemppareita. Kyyneleet valui Totta -kirjaa lukiessa.

Kiitos vinkistä, Sanna!

Tuosta Marjoja ja Maskaraa kirjasta tuli mieleen, että samankaltaisiin luonnollisiin elämäntapoihin saa vinkkejä Kaisa Jaakkolan kirjoista. Suosittelen varsinkin hormonidieetti kirjaa. Kuulostaa laihdutuskirjalta mutta ennemmin kuvailisin sitä kuitenkin terveyskirjaksi 🙂

Kinnunen on siis vissiin ainakin pakko laittaa nyt omalle lukulistalle!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X