Me ollaan ihan oikea lapsiperhe : Meillä on tuttavaperhe!
Kun mä olin lapsi, musta oli ihan älyttömän kivaa silloin, kun meidän perhe kokoontui jonkin läheisen tuttavaperheen kanssa viettämään aikaa. Ja niinpä mun lapsuuteni vappu-, juhannus- ja uusvuosmuistoissa oman perheeni lisäksi seikkailee myös ne tutut kasvot lähipiiristämme. Veerat, Noorat ja kaikki muut.
Se, mikä noista kokoontumisista teki erityisen kivaa, oli se, että jo lapsena tajusin ihan kaikkien, niin lasten kuin aikuistenkin, nauttivan noista tilanteista.
Meillä – Eskon, mun ja F:n perheessä – on myös monta todella kivaa ja tärkeää tuttavaperhettä. (Hei kuulostaako tuttavaperhe-sana vähän keski-ikäiselle?) Anyway. Suurin osa näiden perheiden vanhemmista on ollut Eskon tai minun kavereitani jo niiltä ajoilta, kun lapsia tai edes kumppania ei vielä ole ollut. Mutta onpa meillä muutama sellainenkin läheinen perhe, johon olemme tutustuneet ennen kaikkea lasten myötä.
Halloween, tai siis pre-Halloween, vietettiin juuri sellaisen perheen seurassa, johon emme olisi ilman F:ää koskaan ehkä edes törmännet, ja josta on kuitenkin tullut meille tärkeä porukka.
Onko teillä juuri nyt joitain tärkeitä tuttavaperheitä tai mitkä ovat lapsuutesi tuttavaperhemuistot? Entä onko vanhoista kamuista tullut teille myös myöhemmin perhekamuja, vai ovatko nuoruuden ystävät kadoneet lasten syntymän myötä? Entä kuka muu on ystävystynyt lasten kautta?
-Karoliina-
P.S. Muuten. Jos haluat voittaa 100e lahjakortin Biozell-nettikauppaan tai päästä stailauspäivään Helsinkiin, etkä ole vielä antanut ääntäsi Eskon lettikampaukselle Instagramissa, voit tehdä sen täällä. Kiitos 🙂
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
Kommentit
Hassua, että juuri tänään mietin sitä, kuinka lapsena meillä oli AINA vieraita. Oli muuten myös aina kesä ja paistettiin vieraille vohveleita pihalla. Jäätelöä ja mansikoita… Meillä oli lapsuudessa paljon perhetuttuja, jotka kävivät paitsi kylässä myös yökylässä.
Oman perheen arkea pyörittäessä juuri nyt tuntuu siltä, että sitä tunnelmaa haluaisin tarkota lapsilleni enemmän. Useammin. Juuri sitä tunnelmaa, jossa vanhemmillakin on kivaa ja rentoa aikuisessa seurassa.
Onneksi meidät on kutsuttu viikonloppuna kylään 🙂
Kommentit
Kiitos itsellesi 🙂 Täältä meidät löytää, vaikka Iholla onkin nyt ohi…Ihanaa syksyä!
Moi!
Haluan vain kiittaa ihanasta blogista, jonka löysin iholla ohjelman kautta! Olen aiemmin yhtä blogia seuraillut. Tämä on kyllä ihan huippu. Jotenkin niin elämänmyönteinen ja kauniisti tavallinen. Ei liikaa mitään mainoshömppää! Ja olen kuitenkin saanut joitakin kivoja vinkkejä, mm. kirjavalinnat. Mukava oli lukea myös Karoliina sinun normi viikostasi! Kiitos:)
Ei oikeastaan. Tai siis varmasti olisi, jos olisimme ollet aktiivisia asian suhteen. Tuntuu kuitenkin sille, että F on vielä niin pieni, että päiväkoti ja sen puuhat riittävät vielä ”harrastukseksi”. Ehdottaisitko surffausta? 😉
Oikeasti. Koris taitaa olla eka oikea harrastus, jonne olemme ajatelleet F:n sitten joskus viedä.
Se on ihan totta! Kun on yksi lapsi, näkee, kuinka tärkeitä ne läheiset leikkikaverit ovat!
Mutta sähän voit korjata asian sitten omassa aikuiselämässäsi. Koskaan ei ole liian myöhäistä 🙂
Nuo hetket ovat kyllä todella arvokkaita lapsuusmuistoja! Kivaa vierailuviikonloppua 🙂
Hauskaa tekstiä! Jokos siellä on löytynyt tytölle harrastuksia? 🙂
Voi kyllä! Lapsuudenkoti on pienessä turvallisessa kyläyhteisössä jossa käsittääkseni vieläkin toimii ”koko kylä kasvattaa”-mentaliteetti. Kolme-neljä perhettä omasta lähipiirissä oli niin tiivistä että melkein aina oli lisäpaikkoja katettuna ruokapöydässä, puolin ja toisin. Moni lapsuudenystävistä on vieraantunut kun paikkakunta muuttuu tms, mutta tuttavina pysytty kuitenkin ja juttua riittää silloin harvoin kun vielä törmätään. Ja monien äiteihin on yhtä lämpöiset välit,kun siellä heidän arjessaan tuli iso osa lapsuutta vietettyä. Meillä perheessä olemme molemmat vanhemmat yrittäjiä joten vapaa-aikaa ei kamalasti jää. Mutta aina kun mahdollista, kutsun omia tuttavaperheitämme kylään,se on varsinkin yksilapsiselle perheelle jotain todella arvokasta!
mä olen oikeastaan vasta nyt aikuisena tajunnut, ettei vanhemmillani ole koskaan, lapsuudessani tai nyt, ollut kavereita, ystäväperheitä, tai juurikaan kodin ulkopuolisia menoja työn lisäksi. ainoat kerrat jolloin meillä oli vieraita isovanhempien lisäksi, olivat synttärit. en myöskään ole ollut lapsena päivähoidossa. lapsuuden synttäreillä muistan iloinneeni siitä, kun näki samanikäisiä pikkuserkkuja. pikkuserkkujen vanhemmat toivoivat meitä kylään muulloinkin, mutta vanhempamme eivät koskaan vieneet, tai kutsuneet heitä meille. vasta nyt aikuisena koen jääneeni jostain paitsi.
Hassua, että juuri tänään mietin sitä, kuinka lapsena meillä oli AINA vieraita. Oli muuten myös aina kesä ja paistettiin vieraille vohveleita pihalla. Jäätelöä ja mansikoita… Meillä oli lapsuudessa paljon perhetuttuja, jotka kävivät paitsi kylässä myös yökylässä.
Oman perheen arkea pyörittäessä juuri nyt tuntuu siltä, että sitä tunnelmaa haluaisin tarkota lapsilleni enemmän. Useammin. Juuri sitä tunnelmaa, jossa vanhemmillakin on kivaa ja rentoa aikuisessa seurassa.
Onneksi meidät on kutsuttu viikonloppuna kylään 🙂