kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 12.01.2015

Mihin hän oikein pystyykään?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
19 kommenttia

F on selättänyt jo taudin, mutta Esko ja minä olemme vielä heikossa hapessa. Mutta onpa tässä taudissa ollut karmeudessaan jotain hyvääkin: Tämän vuorokauden aikana olen ymmärtänyt, kuinka omatoiminen ja reipas F onkaan, kun hän saa siihen vain tilaisuuden. Meidän maatessa toimintakyvyttöminä F on saanut itselleen sapuskat eteen, vaatteet niskaan,pinnit päähän,hampaat pestyä ja leikit tehtyä. Ok. Ei ole ihan kaikkein siistein koti ja lounaskin sipsejä ja muroja, mutta so what.

Ja emmehän me todellakaan ole neljävuotiasta ylipalvelleet, vaan toki hänen on täytynyt omat vastuualueensa tähän mennessäkin hoitaa. Olen tähän asti kuitenkin kuvitellut antaneeni F:lle tarpeeksi vastuuta ja riittävästi velvollisuuksia kotona, mutta huomaan, että enemmänkin voisin antaa. Pikkumimmihän pystyy vaikka mihin.

Ehkä jatkossakin pitäisi antaa F:lle enemmän liikkumatilaa ja omia kotitöitä. Pitäisi varmasti itsekin löysätä vähän niistä oikeista tavoista toimia, koska näköjään homma rullaa – ainakin välillä – myös tällä 4-vuotiaan omallakin staililla.

Onko teillä kokemusta siitä, että kun vanhemmat makaavat petipotilaina, lapsesta paljastuu uusia kykyjä? Ja mikä on ollut yllättävin venyminen, johon mininne ovat pystyneet?

Kivaa maanantaita!

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (19)

Olin tosi kovassa kuumeessa ja silloin 5 vuotias tyttäremme lämmitti itse ruuan mikrossa ja oli lämmittänyt myös mulle pienen annoksen. Samalla toi vettä kun muisti minun sanoneen, että kun on kuumetta pitää juoda paljon. Nyt neiti on kohta 17 vuotias ja viimeksi kun olin sairaana ja mies töissä, hän laittoi nacho/jauhelihavuokaa itselleen ja veljelleen.
Kyllä näistä vielä hyviä aikuisia tulee 😀

Viime syksynä mietiskelin paljonkin sitä, että pitäisi antaa pojan tehdä enemmän juttuja ja etenkin ajattelin panostaa aamu-/väli-/iltapalojen valmistamiseen/annosteluun. Se vaan tulee hirveän automaattisesti, että nopeasti sutasen sen pojankin leivän samalla kun pikkusiskollekin. Mutta poika onneksi välillä muistaa muistuttaa, että ”minä teen itse!” ja osaakin kyllä juuston höyläystä myöten. Ja hei oikeesti, kun 1,5-vuotiaskin osaa sen jogurttipurkin avata ja hakea lusikan… 😉

Paljon 4-vuotias osaakin, meillä vain on etenkin pukemisessa, mutta joissain muissakin jutuissa sellanen vauvatus-meno. Isoveikka on pikkusen mustasukkainen siitä, että pikkusisko saa jatkuvasti paljon hoivaa ja hänen pitää tehdä niin paljon itse. Ollaan käyty tuosta pukemisesta ihan järjettömiä taisteluita ja on käytetty vaikka ja mitä palkitsemisjärjestelmiä, mutta ei. Sukatkin osaisi ihan hyvin pukea itse, mutta kun pikkusiskonkaan ei tarvitse. Onneksi tuo meidän neitokainen on melkoisen omatoiminen (haki jääkaapista mandariinin ja kuori sen puoliksi itse ennen kuin äiti edes tiesi, mitä tapahtuu), joten eiköhän se velikin siitä tokene, kun ei tarvitse koko ajan hyysätä pienempää. Toistaiseksi olenkin nyt joustanut tuosta pukemisesta, ja autan tarvittaessa herkemmin.

Tsemppiä toipumiseen! Tärkeää on tankata varovasti, mutta tehokkaasti heti kun vaan alkaa jokin pysyä sisällä 🙂

On varmaan tarpeellinen ja opettavainen kokemus! Onhan se lähtökohtaisesti ihan hanurista olla ykätaudissa, mutta hienoa jos petipotilaana oleminen voi olla myös avartavaa aikaa. Paranemisia sinne! Ja F:lle tsemppiä vanhempien käytäntöjen ravisteluun ;P

Meillä 10-vuotias saunotti 2v pikkusiskonsa, kun itse olin kipeänä sängyn pohjalla. Ja mies ei ollut kotona.

Pikkusisko on niin tomera, että osaa tehdä leipänsäkin itse. Sekä syödä mandariinin.

Meille syntyi 08/13 toinen lapsi..imetys maratoni yön jälkeen tätä äitiä väsytti niin Esikoinen silloin 3,5v oli tehnyt itse aamiaista itselleen sekä minulle!Oli leivät ja mukit ja kipot sekä kupit laitettu hienosti pöytään! Eikä siinä muuten mitään, mutta se että noinkin pieni lapsi ymmärsi äidin väsymystä!

Kyllä lapset osaa yllättävän paljon itse kun niiden vain antaa tehdä! Ja siitähän lapsen itsetunto nousee kun saa tehdä ja siinä onnistuu ja siitä kehutaan.

Työssäni huomaan jos vaikka tyhjennän yhdessä 2-vuotiaan kanssa tiskikonetta ja en tiedä oudossa keittiössä mihin astiat laitetaan, kysyn lapselta ja hän tietää. Ja kiljuen tulevat auttamaan. Pitää vaan soveltaa miten hommat tehdään. Esim. ruokailuvälineiden laittamisessa he ovat hakoja ja tietävät mihin pyykit laitetaan. Jopa yksi yksi ja puolivuotias vei omat puhtaat vaatteensa oman lipaston laatikkoon ja oli niin touhuissaan 🙂 Työni hyviä puolia nämä lasten ilot.
Vielä kun sais ne vanhemmat innostumaan….

Itsellä kun on neljä lasta, ei siinä ole joutanut kaikkia passaamaan. Siksi he ovat hyvin omatoimisia ja se helpottaa omaa jaksamista. Tietenkin päävastuu on aina vanhemmalla.

Olin enterorokossa pari kuukautta sitten ja kuumetta oli lähes 40 astetta ja päänsärky oli mitä mojovin. Nousin ainoastaan 3 kertaa sängystä antamaan pojille ruokaa. Muuten makasin sängyssä tai sohvalla koko päivän. Hienosti 2- ja 3-vuotiaat pojat leikkivät keskenään enkä kuullut kertaakaan tappelua, mitä normipäivänä kuuluu aika paljon. Lapsetkin varmaan vaistoaa ettei äiti oikeasti pysty voida.

Olipas ajankohtainen aihe! Meillä käydään juuri keskusteluja siitä mitä 3v. Saa ja pitää tehdä. Ja pitåäkö tehdä vai onko kaikki omatoimisuus tuon ikäisellä hänen tahdosta kiinni. Esim pukeminen. Osaa pukea itse, mutta kotona ei halua. Nyt sitten pohditaan pitääkö lasta auttaa vai vaatia itsenäiseen pukemiseen, koska sen todistetusti osaa. Esimerkkejä on muitakin, mutta pukeminen nyt on yksi iso kokonaisuus.
Mielenkiintoista lukea näitä muiden kommentteja.

No tuohan tässä juuri on : F:kin tekee esim. päiväkodissa paljon reippaammin asioita, kun kotona. Siellä ryhmäpaine ajaa toimimaan ”isosti” kun taas kotona voi näemmä välillä vauvailla!

Voi miten reippaita!

On ne viisaita pieniä ihmisiä!

Kyllä! Kyllä he tajuavat, kun on tosi kyseessä!

Taitaa olla aika yleistä tämä vauvailu, vaikka taitoja olisikin. Missä meneekään se raja, kun annetaan periksi ja autetaan, ja milloin taas vaaditaan omatoimisuutta…

Kiitos, Noora 🙂

Meillä kerroin esikoiselle hyvissä ajoin ennen synttäreitä että sitten kun täytät 3, niin alat itse pukemaan. Ja niin kävikin, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Ja tietenkin nyt talvella katson että on ”sukkalukot” ja paita housuissa ja ulkovaatteet kunnolla ettei vilu iske.

Niin tulee 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X