kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 14.01.2015

Pakettimatkailu on noloa!?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
102 kommenttia

”Ihan kauheita ne turistirysät. Me mentiin sille alueelle, jossa oli vielä paikallista kulttuuria, eikä yhtään länsimaalaista. Kiivettiin vuorilla ja syötiin alkuasukkaiden kanssa tähtitaivaan alla. Sudet ulvoivat vieressä, kommunikoitiin savumerkein.”

Kun mä olin lapsi, hienointa mitä kukaan tiesi, oli reissu Rodokselle. Nykyisin jos joku erehtyy varaamaan matkan kyseiseen kohteeseen, pitää sitä vähintäänkin selitellä. ”Meillä on katso nämä pienet lapset, niin tämä oli vain kätevin vaihtoehto.” tai ”Eihän tämä nyt unelmaloma ole, mutta aurinkoa mentiin atooppisen ihon takia hakemaan”.

Tuntuukin vähän sille, kun jokaisen peruspertin ja -pirkon on vaellettava löytöretkeilijöiden tavoin tuntemattomilla mailla. Reppu selässä, autenttisesti paikallisten keskuudessa. Ja tämä on tietysti todellakin fine ja suositeltavaa seikkailunhaluisille, mutta miksi samalla pakettimatkoista on tehty kirosana? Mitä noloa on siinä, että haluaa oikeasti mennä helppoon kohteeseen, jossa voi omilla ostoillaan ja majoittumisellaan tarjota turistikaupungin asukkaille työn ja toimeentulon?

Extreme-matkailukummastelun lisäksi huomaan olevani epätrendikäs myös siinä suhteessa, että en pahemmin pidä matkustelusta. Toki kerran talvessa olisi kiva päästä aurinkoon (tosin todellisuudessa sekin toteutuu ehkä kerran viiteen vuoteen) ja muutaman kerran vuodessa laivalle ja rakastamaani Tukholmaani. Mutta se riittää minulle.

Tiedän todella monia perheitä, joissa karsitaan perusmenoista – tai siis ainakin minun mielestäni perusmenoista – säästäen jokavuotiseen ulkomaanmatkaan. Ulkona ei syödä kuukausiin, leffassa ei käydä ja harrastuksista pihistellään. Olenpa kuullut siitäkin, että leivänpäällismakkarat puolitetaan rahansäästön toivossa, jotta matkaliput saataisiin maksettua. Heille viikko ulkomailla on niin arvokasta, että sen eteen 350 päivää voi pihistellä.

Minä haluan panostaa ennemmin arkeen kuin yksittäisiin matkoihin. Jos vaakakupissa on ennemmin uusi sohva kotiin kuin matka, voittaa sohva aina matkan. Sohvastahan saa nauttia viikon tai kahden sijaan vuosia.

Se, mikä matkustelu meidän perheessämme vie rahaa, on tietysti Hankasalmella käynti. Junamatka edestakaisin F:ltä ja minulta maksaa 137 euroa, ja kun mummolassa käydään 3-4 viikon välein, voitte laskea, että sillä summalla tehtäisiin aika monta reissua uusiin maihin.

Pidän vain isovanhemmilla käyntiä, näin arkisena ajattelijana, vaan meille tärkeämpänä asiana, kuin ulkomaanmatkoja.

Kun seuraavan kerran näen taas facebookissa sen kartan, jonne ihmiset merkitsevät jokaisen niistä kymmenestä matkakohteesta, jossa ovat vierailleet, voisin tehdä omani. Hankasalmi-Helsinki-Teneriffa-Tukholma-Lontoo-Barcelona. Maailmanvalloitus jääköön muille.

Oletko huomannut saman trendin kuin minä: Maailmankartta on täytettävä, mutta ei kuitenkaan millä tahansa pakettilomilla? Entä kuka muu tunnustaa olevansa niin epätrendikäs, että haiden kanssa sukeltelun sijaan viikon löhöily biitsillä tai matka Siljalla Tukholman tuntuu enemmän omalle?

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (102)

Eikös ole just hienoa mennä jonnekkin missä on sitä paikallista kulttuuria kuin sitä länsimaista? Ite ainakin näin ajattelisin. Mun maailman valloitus on ollut: Tallinna ja Tukholman satama. 😀 (ja tietty ujoitakin kotimaan matkailuja) Mutta ehkä vielä ehdin käymään jossain lämpösessäkin kun ikää on vain 24v. 🙂

[…] joskus kirjoitellut teille, etten ole mikään kova matkustelija. Tietysti pidän siitä ihanasta tunnelmasta ennen lentokoneen lähtöä, ja varsinkin mahtavat […]

Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Olen itse ollut aina kiinnostunut matkailusta ja nykyään ulkomailla asunkin, mutta pidän kummistakin niistä löhöilylomista ja sitten niistä joiden tarkoituksena on seikkailu. On totta, että nykyään ei ole jotenkin hyväksyttävää käydä pakettimatkoilla ja monet kertovatkin matkakohdetta kysyttäessä häpeillen menevänsä esim. Kanarialle. Milloin matkustuksesta tuli noloa? Mielestäni kaikki matkustaminen/matkustamatta jättäminen on opettavaista ja elämyksellistä, eikä matkavalintaansa pitäisi joutua perustelemaan 🙂

Auts, sain jostain syystä lievää verenpainetta tästä keskustelusta. En ole kommentoinut aiemmin ja harmittaa, että toimeennun kirjoittamaan vasta kun joku juttu saa karvat pystyyn… Aiemmin olen saanut kirjoituksistanne hyvän mielen, kiitos avoimesta asenteesta.

Olen siis 50-vuvulla syntynyt teidän näkökulmastanne ikivanha tätsy.
Rakastan matkustusta – lapsuudestani lähtien olen matkustellut koti- ja ulkomailla, interreilannut, pakettimatkaillut, autoillut omatoimisesti kymmenkunta kertaa Euroopan halki ja poikki, kaukomatkaillut kaikissa maanosissa, järjestänyt ystäville ja sukulaisille yhteisiä matkoja, ja koskaan en ole matkustamiseen kyllästynyt.

Ja kuitenkin olen jatkuvasti pitänyt yhteyttä käyntien muodossa vanhempiini ja appivanhempiini, jotka asuvat eri puolilla Suomea.

Olen myös säästänyt velattomiksi kolme eri asuntoa.

Ja siihen verenpaineeseen liittyen:
En siis koe tuhlaavani aikaani/rahojani matkusteluun, enkä koe että olisin laiminlyönyt edellistä sukupolvea. Ei tämä matkustelu mielestäni ole ”arvojen” kannanotto. Se on ja on aina ollut meidän koko perheen rakas harrastus.

Harrastus, johon aina saadaan rahat riittämään. Lapsemme, nykyisin jo aikuinen, on matkustanut 40 maassa, puhuu sujuvasti kahdeksaa kieltä, työskentelee ulkoministeriön hommissa ulkomailla. Matkailu on mielestäni ”avartanut” hänenkin elämäänsä ja vaikuttanut opiskelupaikan valintaan ja työelämään.

En ole huomannut, että pakettimatkaa noin yleisesti hävettäisiin; johtuisikohan tuntemus jotenkin kuuntelijan omasta asenteesta? Jos jonnekin hankalaan kohteeseen pääsee joustavammin pakettimatkalla, se on mitä parhain valinta eikä nolostuta yhtään mainita, että saimme tämän valmiina cocktailina. Ja joskus sitä vaan on tarve päästä helpolla, ikään kuin tulisi syömään valmiiseen pöytään.

Kaikesta tästä vuosikymmenten matkustamisesta huolimatta koti on rakkain paikka maailmassa ja sohva erittäin viihtyisä paikka. Tässä vain yksi tarina matkailuun liittyen.

Isovanhemmat <3, matkailu <3, oma sohva <3, suvaitsevaisuus <3

On kyllä, mutta en ikinä lähtisi kahdestaan F:n kanssa autolla niin pitkään matkaan. Tuntuu sille, että junalla on turvallisempi liikkua.

Ja Onnibussi on halpa, jos matkustaa aamusta tai illasta. Mutta jos haluan pe töiden jälkeen mahdollisimman nopeasti Keski-Suomeen, ja sunnuntaina sopivaan aikaan takaisin Helsinkiin, ei Onnibussin hinta eroa junasta kuin parilla kympillä. Viikonloppu on muutenkin lyhyt, joten haluan olla maksimaalisen ajan mummolassa (enkä matkalla tai odottamassa matkan alkua).

Isovanhemmat <3

Hih 🙂 Joskus on hyvä nauraa itselleen!!

Olen samaa mieltä: Isovanhempien ja lapsenlapsen suhdetta ei voi rahalla mitata!

Laivailu on hauskaa!

Huh kuinka paljon lentoja 🙂 Ihanaa, kun kommentoit aina väliltä sieltä kaukaa meille tänne Suomeen !

Totta, Jenny 🙂

Itse varmasti matkailisin enemmän, tosin silloinkin tylsyyskohteisiin, jos rahaa ei tarvitsisi miettiä. Kivaa iltaa 🙂

Juuri näin : Jokainen tavallaan!

Onko sulla ollenkaan ajokorttia, vai et tykkää vain ajamisesta ja koet junailun helpommaksi? Suomessa junaliput on kyllä törkykalliita, halvemmalla pääsee autoillen 🙂 Entäs Onnibus?:) Mutta oikeassa oot, kyllä se on tärketä käydä moikkaamassa isovanhempia, niin kauan kun on vielä olemassa mahdollisuus päästä heitä moikkaamaan <3

Nyt on pakko vähän nauraa itselle tän tekstin myötä..Tosimatkaajaksi itseäni tituleeraavana myönnän, että olen selustani turvatakseni selitellyt tulevaa Teneriffan matkaa muunmuassa seuraavilla tavoilla ”Siis ei todellakaan pakettimatkalle, ihan itse pläänättiin”. ”Ei mennä ihan perusturrepaikkoihin vaan vaelletaan vuoristossa”. ”Autohan meillä on alla koko reissun ajan, joten liikutaan paljon..” Ymsyms. Miksi? No en oikeastaan mietittyäni edes tiedä. Silti, me eletään matkailulle (kärjistän tietysti) ja aina on on seuraava reissu jo tiedossa ennen kuin edellinen on alkanut. Nautin muutoksista, seikkailusta ja pienestä epävarmuudesta. Matkailu menee hyvin monen asian edelle. Mut ulkona syödään melko usein ja harrastellaankin kaikenlaista. Vaatteet ja sisustus, ne saa odottaa aikoja parempia. Lapsia on 2, pian 3. Matkailusta nauttivat hekin. Oon vuosien saatossa hioutunut eteväksi tarjousbongariksi ja matkoilla ei ole tarkoitus törsätä vaan elellä normaalisti uuteen paikkaan tutustuen. Teneriffan jälkeen on jo muutama matka suunnitteilla. Pakettimatkoja? No ei tälläkään kertaa, vaikka joskus lämpöä ja valoa hakiessa hyviä vaihtareita nekin. Oon aina valmiina uusion reissuihin ja onneksi mies on samanlainen. Tarvittaessa (jos vaan olis aikaa ja taloudellista vapautta) saisin tän perheen 1,5 tunnissa lentokentälle vaikka pelkillä menolipuilla. 😉

Mä pelkään lentämistä, niin en siksi voi kuvitella matkustelevani. Ja en tiedä olisiko meillä varaa, jos oikeasti haluaisimme.
Ainakin juuri näihin kodin sisustus ym. kodin juttuihin meillä on silloin tällöin rahaa, ja niihin ne tykkäämme käyttää.
Eli samoilla linjoilla kanssasi.
Tuota mummolassa käyntiä noin tiheään arvostan, vaikka se maksaakin. Se tulee olemaan lapsen muistoissa koko ikänsä.
Me myös matkustellaan Suomessa, ja minusta täällä onkin niin paljon nähtäviä paikkoja, ettei heti ole läpikäyty.
Muutama paikka missä haluaisin käydä tosin on esim. Kööpenhamina. En tiedä vain miten sinne uskaltaisin lentää.
Tallinnassa olen käynyt, mutta nykyisin pelottaa se laivakin. :/

Kiitos, nyt tekis mieli päästä ruotsinlaivalle! Mun mielestä paras tapa karata arkea. 🙂 Hhmm, mitäs noi siljan lähdöt, kun satamaan on 2 kilsaa.. 😉

Hyvä, rehellinen postaus Karoliina! Mulla on se tilanne, että olen asunut viimeiset 7 vuotta ulkomailla ja reissattua on tullut paljon. Tämän on mahdollistanut elämäntyyli, johon kuuluu välillä poikaystävän luona asuminen, vanhempien luona oleilu jne. Tämä on ollut tietoinen valinta ja rahaa on jäänyt kokemuksiin ja elämyksiin, mihin tykkään panostaa.

Varaan omat reissuni itse netistä, lennot ja majoitus erikseen. En ole ollut pakettimatkalla 15 vuoteen, mutta en tietenkään pidä niitä noloina. Mitä se kenellekään kuuluu, miten toinen reissaa? Pakettimatkoja ihan sen pakettimatkan vuoksi arvostelevan ylemmyydentuntoisen besserwisserin jätän ihan omaan arvoonsa – se pakettimatka on monelle mieleinen ja sopiva tapa reissata vaikken itse niitä esim kustannussyistä käytäkään. Eli ihan rohkeasti pakettimatkalle jos siltä tuntuu, noloa niitä on mun mielestä mollata varsinkin niitä suosivalle 🙂

Musta on kyllä tullut viime aikoina kotihiiri, siinä mielessä ymmärrän täysin esim tuon kodin laittamisen etusijalle. Ensimmäinen kunnon koti kutsuu minua loppuvuodesta mahdollisesti Saksassa ja voi kun on kiva kun on kämppä jossa tietää olevansa pidempään! Viime vuodet ovat olleet aika hulabaloota (esim 2014 lensin 60-70 lentoa) ja on tosi ihana asettua aloilleen vihdoin! Uskon että reissumääräkin vähenee.

Aivan päinvastoin. On ekologisesti kestävämpää matkustaa nimenomaan turistialueille.

Olisihan se hienoa lähteä reppureissaamaan ihan tuosta noin vaan tuntemattomille teille, mutta sitä ei uskaltaisi tehdä ihan kaksistaan, varsinkaan jos kielitaito ei ole kokonaan hallussa. Ja toisekseen, reppureissujen eteen on mielestäni tehtävä aikamoisia säätöjä, suunnitelmia, tiedusteluja yms. Olen mielummin vaaleaverikkönä turisti alueilla kuin jossain kauempana paikallisten asuttamilla alueilla, koska jossainpäin maailmaa myös tapetaan pelkästään vaalean ihon perusteella. 😮 Matkustelu on ihanaa mutta aina on ihanaa palata myös kotiin ja talvella katsella niitä kaikkia fotoja reissusta ! Elämä on aika lyhyt joten kannattaa kurkistella eri maihin ja kulttuureihin, osaa sen jälkeen arvostaa aika erilailla Suomen asioita ! 🙂

Naulan kantaan Karoliina! Joka sanasta samaa mieltä kanssasi. Paitsi toi kerran viiteen vuoteenkin on meille liikaa! 😀 Mut kun ei vaan yksinkertaisesti _kiinnosta_ eikä ole rahaakaan, enkä ymmärrä kellä on.. Matalapalkka-alalla molemmat. Pienet lapsetkin ja kaikkee. Ja todellakin mieluummin valitsen arjen mukavuuden (vaikka ei _todellakaan_ siinäkään paljo pröystäillä!) 😀 kuin matkustelun. Ajatuskin tuntuu kauhealta että viikossa häviää ilmaan sellainen rahasumma jolla tosiaan voisi ostaa kotiin jotain todella tarpeellista tai huoltaa autoa (pitkä työmatka,ei julkisten käyttömahdollisuutta) tai jtn muuta vastaavaa.

Minä rakastan matkustelua. Olen ollut sekä pakettimatkoilla että omatoimimatkoilla ja molemmissa on puolensa. Minun makuuni enemmän ovat omatoimimatkat, sillä olen seikkailunhaluinen ja tykkään muutenkin järjestellä asioita itse.
Säästän mieluusti esim. Ravintolassa syömisestä ja design huonekaluista ja lähden matkalle. Olen tyytyväinen arkeeni ja ylimääräiset rahat pistän mieluusti matkusteluun. Tykkään matkustelusta myös kotimaassa ja täällä onkin kiva käydä vanhempien ja ystävien luona muualla Suomessa. Toki minulla ja puolisollani matkustelu on helpompaa ja halvempaa kahdestaan, koska meillä ei ole lapsia. Tulevaisuudessa jos saan lapsia, haluaisin viedä myös heidät ulkomaille.
Matkailu se vaan avartaa, niin kuin näissä kommenteissa on monesti tullut esille 😉 Itselleni myös kokemukset ja elämykset ovat tärkeämpiä kuin tavarat tai esim. Merkkivaatteet ja sen vuoksi matka ”kantaa” pidempään kuin vain sen matkan keston. Mutta muistetaan, että ihmiset on erilaisia…Toiset tykkää matkustelusta ja toiset nauttii enemmän design huonekaluista. Nautitaan kaikki niistä jutuista joista itse tykätään 🙂

Kiitos kommentistasi xxx. Ihanaa lukea erilaisia mielipiteitä aiheesta!

Niinkö? Miten ne edistävät sitä enemmän kuin omatoimimatkat?

Juuri näin: Berliini, Pariisi ja Köpis. Kyllä kiinnostavat, mutta sitten joskus, kun mistään muusta ei tarvitse niiden vuoksi tinkiä 🙂 Kiitos vinkeistä!

Kiitos valaisevasta kommentistasi, vaikka vähän olen kyllä eri mieltä.

Varmasti matkatoimisto vie osansa, mutta kyllä turistikaupungeissa toimeentulo tulee turisteista.

Uskon myös, että reissut voivat olla huikeita ja avartavia kokemuksia. Olet oikeassa! Tosin kyllä minusta aikuisen ajattelevan ihmisen tulee pystyä pohtimaan arvomaailmaansa myös kotisohvalta käsin.

Maalaisjuntilla twistillä, katsos 😉

Ihanaa torstaita ja kiitos kommentistasi 🙂

Totta toriset: Meillä on tosiaankin varaa valita matkat TAI sohva. Tai ehkä jopa molemmat 🙂 Hyvin menee!

Ei olekaan 🙂 Kivaa iltaa, Nikko!

Nyt ei enää tarvitse selitellä nolona 🙂 Meitä on muitakin!

Oi! Missä olet asunut?

Sulla olikin taannoin ihania reissukuvia 🙂

Totta!! Kivoja tulevia reissuja!

Mahtavaa, että kommentoit!!

Juuri näin : Jokainen tavallaan! Ja on hyvä tiedostaa, millainen loma rentouttaa eniten.

Hyvä pointti!! Näin nuorena tuota kielitaitoasiaa ei tule edes ajatelleeksi: Englannilla kun yleensä pärjää missä vain!

Olen siis kyllä ollut myös omatoimimatkoilla, mutta nekin ovat olleet 4-5 tähden hotelleissa, turistirysissä 🙂

Tampere on muuten aivan huikea paikka: Pitäisi käydä useammin!

Te pystytte siis yhdistämään ulkomaanmatkailun ja isovanhempien tapaamiset. Kätevää 🙂

Todellakin 😉

Voi kiitos, Helmi83!!

Hah 😀 Kuulosta todella tutulle!

Niin meikäläistä tuo sun tekstisi 😉

Hah 😀 Tämäkin muuten: Samoihin kohteisiin useasti, kyllä vain. Ollaan käyty Eskon kanssa Barcelonassa kahdesti ja mietittiin, että olisi ihana mennä sinne ensi kesänä verestelemään vanhoja muistoja!

Mahtavaa, että kommentoit! Kivoja uusia reissuja ja elämyksiä 🙂

Höpön höpön <3

Juuri näin! Jokainen tavallaan 🙂

Tuo kuulostaa niin tutulle siinä mielessä, että moni kaverini on puhunut tästä ”pakosta”. Itsestäni se kuulostaa hassulle. Mutta siis: Ihania reissuja sinulle 🙂

Niin! Moni puhuu näissä kommenteissa, että matkailu avartaa. Niin se onkin, mutta minu arvoasteikollani suvun ja esimerkiksi isovanhempien tapaaminen menee maailman avartamisen edelle! Arvokysymyksiä tosiaan!

Kiitos kivasta näkökulmasta aiheeseen 🙂

Uskon, että aika monessa suomalaiskodissa täytyy punnita, onko matka vai jokin arkeen liityvä asia tärkeämpi!

On toki minullakin: Nyki, Pariisi ja jokin ihana rantalöhöparatiisi. Mutta sitten joskus 🙂

Kiitos, jos pidit tekstistä 🙂

Hah 😀 Lahti on jees!

Niin! Kyllä matkustelu on kivaa, mutta vain sen verran, etten sen takia tinkisi mistään muusta. Tai niin, että eläisin aina odottaen vain uutta matkaa.

Onpas tosiaan erilaiset mieltymykset vanhemmilla ja lapsella 🙂

Juuri näin! Silloin voi keskittyä vain olemiseen…

Niin! Näiden kommenttien määrästä on kai todettava, että tämä taisi olla yllättäen aikamoinen tabu!

Kuulostaa hyvälle kombolle tuo teidän setti!

Aikaa on rutkasti!!

Mieluummin miekin käytän rahani kotini laittamiseen ja arkisiin hömpötyksiin miehen kanssa, että käydään jääkiekkopeleissä, lähikylpylässä, keilaamassa ja elokuvissa ja ulkona syömässä useammin. Itse en nää järkeä, että syö ympärivuoden nuudeleita, että pääsee 4 kertaa vuodessa ulkomaille.. Me ollaa kohta 10 vuotisen seurustelun aikana kerran käyty Tallinnaa kauempana ja silloinkin tuli eräältä paljo matkustavalta kaverilta kommentia, että jee pääsette teijän ensimmäiselle ulkomaan matkalle… Nautin mieluusti enemmän arjesta ja sitten ulkomaille jos tulee joku voitto jostain.. (Ja ehkä ylimääräisillä rahoilla enemmin ostaisin isomman telkkarin, kuivaavan pesukoneen, uuden uunin..) Vaikkei matkustamisessakaa ole mitää vikaa… ehkä sitten eläkkeellä kun on aikaa ja lainat maksettu ni voi ottaa useamminkin ”äkkilähtöjä” eurooppaan…

Pakettimatkat ovat kaikista epäegologisimpia. Ne edistävät ilmastonmuutosta.

Ehkä pakettimatkailun suosio ei enää ole yhtä suuri kuin ennen, koska nykyään lentoja ja hotelleja saa niin helposti varattua netin kautta. Kun voi valita hotellit kohteen kaikista vaihtoehdoista, valinnanvaraa on enemmän kuin pakettimatkoissa. Hintakin on monesti tällä tavoin edullisempi. Minusta pakettimatkoillekin on kuitenkin aikansa ja paikkansa, joten miksipä niitä dissaamaan. Ihanaa, että nykyään on paljon valinnanvaraa. Välillä on kiva päästä seikkailemaan jonnekin turistirysien ulkopuolelle, katsomaan elämänmenoa, kokeilemaan uusia ruokia ja kohtaamaan paikallisia ihmisiä. Ja vaikka etelän pakettilomalle menisikin, yleensä lähialueilta löytyy paljon muutakin nähtävää ja koettavaa kuin pelkkä hotellin uima-allas, mikäli sellaista kaipaa. Itse haluan, että lomaan kuuluu myös pikku ripaus kulttuuria, mahdollisesti liikuntaakin ja ympäristöön tutustumista. Pari päivää löhöilyä auringossa on minulle riittävä. Mutta jos pidät Tukholmasta, uskon, että pitäisit myös muista kaupunkilomista. Berliini, Köpis, Pariisi, Lontoo, Praha, Budapest, New York jne. Ihania kaupunkeja maailma pullollaan ja ei voi mitään, kyllä ne vaan Tukholman päihittävät, vaikka Tukholmakin ihana on. Pidennetty viikonloppu jossain Euroopan suurkaupungissa on todella suositeltava kokemus. Tukholmaan kyllä yleensä lennän, koska laivamatka ei oikein maistu. Lasten takia sitten välillä laivaankin on astuttava ;). Mutta arkielämän kustannuksella en halua matkustella. Tykkään arjesta ja kotonaolosta ja haluan elää sitäkin mukavasti, joten matkustelu tehdään silloin kun rahatilanne sen sallii.

Tämä on hieman korni kirjoitus 🙂 Tässä on luotu mielipide sellaisesta asiasta, jota ei selkeästi ole itse koettu ikinä.

”Mitä noloa on siinä, että haluaa oikeasti mennä helppoon kohteeseen, jossa voi omilla ostoillaan ja majoittumisellaan tarjota turistikaupungin asukkaille työn ja toimeentulon?”. Kyllä paremmin tarjoaminen onnistuu näillä omitoimimatkoilla, kun ei ole välissä suomalaista matkanjärjestäjää.

”Minä haluan panostaa ennemmin arkeen kuin yksittäisiin matkoihin. Jos vaakakupissa on ennemmin uusi sohva kotiin kuin matka, voittaa sohva aina matkan. Sohvastahan saa nauttia viikon tai kahden sijaan vuosia.”. Tuollaista vertailua näkee aina välillä. Väitän kuitenkin, että oikeaan paikkaan tehty reissu voi avata silmiä aivan uudella tavalla ja muuttaa myös arvomaailmaa. Tämä vaikutus voi kestää koko loppuelämän. Se sohva nyt on käytössä vain muutaman vuoden.

Ihanan virkistävää lukea, että joku vielä uskaltaa rohkeesti kertoa, että matkailee mielummin Keski-Suomeen sukuloimaan kuin lähtisi maailmalle. Ja muutenkin sellainen perusarvojen arvostaminen saa hyvälle mielelle.

Meillä ei ole kovinkaan paljon ylimääräistä rahaa ollut. Mutta kun on tullut tilanne että nyt voitais ostaa se matka niin kas kummaa toteamme että 160m2 vanha talomme haluaakin sen rahan, siitä voi nauttia sitten monta vuotta. Mekin käytetään mielummin sitä rahaa enemmän joka päiväseen elämäämme. Ollaan myös kallis harrastus valittu (tai siis minä ja muut yrittää olla myös vähä kiinostuneita). Halutaan myös panostaa kotimatkailuun, laskettelureissut on tullut nyt meidän talviin niin sinne uppoaa rahaa paljon. Onneksi kesämökkeilyä voi harrastaa kun lähtee mummolaan. Mutta joo ei osata säästää ainakaan matkaan, vaikken kiellä ettenkö unelmoisi vielä siitä että pääsisimme yhdessä hetkeksi kaus lomalle – ehkä tuleva yrittäjä elämä varsinkin sitä vaatii että lähtee kauemmas. Vai onko silloinkin se tuttu paikka maalla mummolassa se rauhan tyyssija kun menee metsään eikä kuulu mitään. Matkoissa hirvittää minullla sekin että tunnen oloni epämukavaksi oudoissa paikoissa (ehkä jonkiasteista paniikkihäiriötäkin on) ja sairastan suolistosairautta. En kaipaa jännitystä enkä seikkailuja vaan turvallisia kokemuksia. Matkailu varmasti avartaa ja hienoja paikkoja olisi erittäin paljon sveitsi, italia hmmm….;)

Pikkytytöstä asti en oo ikinä mistään muusta niin paljon unelmoinut kuin matkustelemisesta. Pääsin just noille ensimmäisille pakettimatkoille ala-asteen viimeisen vuosien aikana, ja siitä lähtien se on ollut menoa. Oon ollut onnekas kun olen päässyt matkustelemaan ja tällähetkellä asunkin ulkomailla. Mun on hankala kuvitella mun elämää tai edes mua ittiä ikinä ilman matkustelemisesta tai intohimoa uusien paikkojen näkemiseen – se on osa mua.
En voi sanoa että ymmärrän ihmisiä jotka eivät halua matkustaa, mutta se lähinnä johtuu siitä että itsellä on kokoajan niin kova palo päästä valloittamaan uusia alueita. Pelkään lentämistä ja stressaan matkoista, mutta se on osa sitä kiehtovuutta. Outoa, tiedän. Kuitenkin, tiedän että tulen AINA valitsemaan elämässäni matkailun sohvan edestä – matkailu on todellakin ainoa asia joka tekee rikkaammaksi. Se, että oppii ymmärtämään eri puolelta maailmaa tulevia ihmisiä nimenomaan on se rikkaus, se että pääsee näkemään että huolimatta suuristakin kulttuurieroista me ollaan kaikki vain ihmisiä suruineen ja murheineen.
Jos tulen ikinä saamaan lapsia, aion ehdottomasti matkustaa heidän kanssaan maailmalla, oli kyse sitten pakettimatkasta tai ei. Ihan vain sen takia, että itse olen nyt nuorena oppinut sen, kuinka paljon kansainvälisyys ja ystävät eri puolella maailmaa elämään antaa, ja kuinka tärkeää jokaisen olisi ymmärtää erilaisuutta, eri uskontoja ja ihonväriä.Toki tämänkin voi opettaa muillakin tavoilla, mutta itselle matkustaminen tulee varmasti olemaan helpoin keino selittää, enkä sano että niitä asioita ei ilman matkustelemista voi oppia.
Mutta kuten sanottu, kukin tavallaan ja me kaikki jotka pystymme valitsemaan sohvan ja matkan välillä olemme onnekkaita. Mutta silti mun mielestä matkailutredi on hyvä juttu, ihan vaikka sitten paremman tulevaisuuden ja suvaitsevaisuuden puolesta. 🙂 Ja sitähän se erilaisuuskin loppujen lopuksi on, jotkut tykkää matkustaa ja jotkut ei. 🙂

En ymmärrä miten tästä(kin) pitää tehdä tällainen kaksinasettelu. Hemmetti, jos joku ei halua kotimöllötellä design-sohvalla ja pistää mielummin rahansa elämyksiin ja sinä et, niin so what? Kiva, että kaikki saadaan tehdä just niinkuin halutaan. Ihan vaan perus kirjoitus matkastanne olisi riittänyt, minulle on ainakin erittäin fine, että teette mieluisianne matkoja 😀 Ei tässä ole tarvetta eritellä kenen mielipide on oikea ja kenen väärä.

Hah, näinhän se on. Kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa elämässäni ulkomailla, matkakohde oli Alanya ja kyllä, se oli niin pakettimatka kuin voi vaan olla. Itse olin ihan innoissani ja odotin matkaa hulluna, mutta aina kun joku kysyi mihin ollaan menossa, piti vastata ”No vaan Alanyaan, ajateltiin että se on helppo kun tää on mun eka ulkomaanmatka ja mies tuntee jo kaupungin..” 😀 Miksi sitä piti vähätellä? Ja mikähän on sitten selitys ensikerralla.. Haluan että matkalla saa olla oikeasti LOMALLA ja rentoutua. Mielellään kaikki mukavuudet, ei tosiaan mitään reppureissaamista. Tykkään myös lyhyemmistä viikonloppumatkoista esim Tukholmaan, tai vierailusta johonkin Suomen kaupunkiin, jossa ei ole ennen käynyt. Mutta sitä nyt ei kehtaa kenellekään myöntää…

Itse olen 22v opiskelija ja käytän melkein kaiken ylimääräisen rahan matkustamiseen. Toki säästöjäkin on, mutta tässä elämäntilanteessa haluan matkustaa vielä niin paljon kun voi. Olen asunut pari kertaa ulkomailla ja koen rikastuneeni aivan valtavasti siitä. Toki ymmärrän tuon tämän päivän vähättelyn pakettimatkoista ja sen, että lapsiperheille se on ehkä se stressittömin vaihtoehto. Itse en semmoista ostaisi kuitenkaan tällä hetkellä. Mutta en myöskään haluaisi lähteä jouluna kolmeksi viikoksi Thaimaahan ns. seikkailemaan turistialueille ostamalla yksittäiset lennot. Nautin siitä, kun pääsen eroon arjesta ja muista suomalaisista ja saan ns. aivan omat kokemuset 🙂

Itse olen 22v opiskelija ja käytän melkein kaiken ylimääräisen rahan matkustamiseen. Toki säästöjäkin on, mutta tässä elämäntilanteessa haluan matkustaa vielä niin paljon kun voi. Olen asunut pari kertaa ulkomailla ja koen rikastuneeni aivan valtavasti siitä. Toki ymmärrän tuon tämän päivän vähättelyn pakettimatkoista ja sen, että lapsiperheille se on ehkä se stressittömin vaihtoehto. Itse en semmoista ostaisi kuitenkaan tällä hetkellä. Mutta en myöskään haluaisi lähteä jouluna kolmeksi viikoksi Thaimaahan ns. seikkailemaan turistialueille ostamalla yksittäiset lennot. Nautin siitä, kun pääsen eroon arjesta ja muista suomalaisista ja saan ns. aivan omat kokemuset 🙂

Hyvä postaus! Mä itse rakastan matkustamista ja etenkin se viehättää, että pääsee lähelle jotain toista kulttuuria ja eri maiden historiaa tutustumalla paikallisiin mestoihin, ruokapaikkoihin ynnämuuhun. En kuitenkaan tuomitse pakettimatkoja, sillä oon myös niiden suurkuluttaja. Helppous viehättää, eikä siinä (kai) ole mitään pahaa.

Milka

Itse kyllä kuulun niihin, jotka rakastavat matkustamista. Opiskeluaikana se oli sitä kaurapuuron syömistä kahden viikon ajan, mutta nykyään matkalle pääsee sen kummemmin kituuttamatta. Ennen lapsia kävin sekä seuramatkoilla että seikkailuilla, vähän fiiliksen ja kohteen mukaan. Nyt lasten kanssa olemme lähinnä käyneet pakettimatkoilla. Niiden etu on suorat lennot ja lapsiystävälliset hotellit. En enää menisi niihin rantabungaloweihin ja kahden tähden budget -hotelleihin, sillä lasten kanssa hotellilla viettää sen verran paljon aikaa, että kaikille on mukavampaa valita vähän parempi yksilö. Mutta kyllä omatoimimatkatkin lasten kanssa onnistuvat. Vaativat vain vähän enemmän viitseliäisyyttä.

Mä en kanskaan niin välitä tuosta ulkomailla matkustelusta, onhan se toki ihanaa vaihtelua mutta en jotenkin jaksa sitä kaikkea stressiä mikä ennen matkaa tulee ja varmasti myös matkan aikana kun kaikki täytyis ehtiä nähdä ja kokea. Kerran olen lentokoneessa ollut, matka Kanarian saarille kesti n.7h yhteen suuntaan, siinä oli ihan nokko istumista.. Penskanakaan ei äidin kanssa käyty ikinä ulkomailla. 2-4kk välein junalla Pohjois-suomesta Heinolan Reumasairaalaan kuntoutusjaksolle. Meidän reissut oli aika pitkälti tuossa, eikä siihen muuta osannut kaivatakkaan.

Ps. Ensimmäistä kertaa ikinä blogiinne kommentoiva täällä moi! Jatkakaa samaan malliin! 🙂

Hyvä postausaihe Karoliina 🙂 Itse olen matkustellut jonkun verran mutta kyllä.. yhtä reissua lukuunottamatta kaikki niillä helpoilla ja mukamas tylsillä pakettimatkoilla.. eikä tylsää ole ollut kertaakaan! Kunnioitan ihmisiä, jotka jatkavat omatoimimatkailua – varaavat hotellit ja lennot erkseen, selvittävät itse miten päästä lentokentältä hotellille jne. jne. Itse kuitenkin koen, että kun sen kerran tai kaksi vuodessa lähden reissuun, haluan keskittää kaiken energiani siitä reissusta nauttimiseen ja rentoutumiseen, enkä siihen panikointiin, joka seuraa, jos joku ei huolehdi asioita kuten lentokenttäkuljetusta hotellille, puolestani 😀 Kukin tyylillään sanon minä, mutta pakettimatkoja en missään nimessä ryhtyisi dissaamaan! 🙂

Olen ollut aikoinani matkailukärpäsen purema. Rahat löytyi aina reissaamiseen. Olen ollut paljon ns. pakettimatkoilla mutta myös omatoimimatkoilla. Vanhemmilla ihmisillä on suppea kielitaito ja haluavat turvaa näin ollen pakettimatkoista.
Lapseni ovat työskennelleet ja edelleenkin ulkomailla Aasiassa ja Amerikassa. Näin ollen olen matkustanut paljon heidän luokseen ja oleskellut pitkiäkin aikoja. Olen ollut myös heidän kohteissaan pakettimatkalla. He sanovat että olen nähnyt ja kokenut näillä pakettimatkoilla paljon enemmän kuin he siellä asuessaan.
Viimeksi kävin Vietnamissa pari vuotta sitten. Nyt en halua matkustaa muualle kuin Tukholmaan tai Tallinnaan, ihan vaan pikkureissuja. Ei enää kiinnosta lähteä.
Minusta on ihana olla kotona ja mökillä sekä tehdä päivän matkoja suurempiin lähikaupunkeihin. Olen täysin tyytyväinen nyt elämääni ilman reissuja.

Jos ei ole koskaan käynyt ”ei-pakettimatkoilla”, niin ei voi tietää paremmasta… Miten voi löytää lempikohteita, joissa käydä uudelleen ja uudelleen (sinulla tuo Tukholma, myös yksi minun lemppareista), jos ei koskaan mene sinne sen ensimmäistä kertaa? Kyllä se vaan niin on että matkailu avartaa, mitä enemmän näkee, sitä enemmän haluaa nähdä. Ja ymmärrän kyllä tuon puheen travellaus-buumista, se on ärsyttävää 😀 Pitää olla hienompia ja ekstriimimpiä matkoja, mutta ei kannata ottaa siitä angsti-asennetta omatoimimatkailua kohtaan. Suosittelen kokeilemaan edes kerran omatoimimatkaa vaikka Kroatiaan (Euroopan lemppari), ei ole liian työlästä edes lapsen kanssa, voitte suunnitella vaikka yhden päivän autoretken johonkin luonnonsuojelupuistoon, veikkaan että jää muuta juttu enemmän muisteltavaa kuin peruspaketista 😉

Jos ei ole koskaan käynyt ”ei-pakettimatkoilla”, niin ei voi tietää paremmasta… Miten voi löytää lempikohteita, joissa käydä uudelleen ja uudelleen (sinulla tuo Tukholma, myös yksi minun lemppareista), jos ei koskaan mene sinne sen ensimmäistä kertaa? Kyllä se vaan niin on että matkailu avartaa, mitä enemmän näkee, sitä enemmän haluaa nähdä. Ja ymmärrän kyllä tuon puheen travellaus-buumista, se on ärsyttävää 😀 Pitää olla hienompia ja ekstriimimpiä matkoja, mutta ei kannata ottaa siitä angsti-asennetta omatoimimatkailua kohtaan. Suosittelen kokeilemaan edes kerran omatoimimatkaa vaikka Kroatiaan (Euroopan lemppari), ei ole liian työlästä edes lapsen kanssa, voitte suunnitella vaikka yhden päivän autoretken johonkin luonnonsuojelupuistoon, veikkaan että jää muuta juttu enemmän muisteltavaa kuin peruspaketista 😉

Mulle taas matkustaminen on niin tärkeää, että kun ei sairastelun vuoksi päästy toteuttaan mitään matkasuunnitelmia joululomalla, niin multa pääsi ITKU! Hah! First World Problems, tiedän, mutta täälläpä vaan peiton alla porasin!

Nautin matkalla olemisesta niin paljon, että mulle on ihan sama, painanko omatoimisesti bussilla maasta toiseen tuolla Länsi-Afrikassa vai käynkö pakettimatkalla Tenellä tai Kanarialla. Kaikki käy, eikä todellakaan ole noloa pakettimatkailla! Me vietettiin kymmenen bloggarin kanssa just kotimaanmatkailuviikonloppua Tampereella ja yksi mun mielestä parhaista ohjelmanumeroista oli perinteinen turistibussikierros Tampereen nähtävyyksissä! 🙂

Minun matkustelu on vähentynyt mieheni löydettyäni. Tai matkoja tehdään yhtä paljon, yleensä 2 pidempää lomaa ja muutamia viikonloppumatkoja esim. Tallinnaan tai Tukholmaan tai muualle lähemmäs.
Nämä 2 pidempää matkaa on vaan miehen vanhempien luo Etelä-Eurooppaan. Vaikka kesäisin niihin yhdistetään 1-2 viikon rantalomailu eri kohteissa, itse kaipaan nimenomaan uusien paikkojen ja maiden näkemistä ja kokemista.
Lapsuudessani perheeni ei matkustellut rahatilanteen takia, mutta lukioikäisenä pääsin kavereiden kanssa itsenäisen matkustelun makuun ja itse tingin opiskeluaikana nimenomaan perusjutuista, jotta pääsin matkustelemaan. Työelämään siirryttyäni en ole kokenut tinkiväni perusarjesta matkustelun vuoksi. Ehkä se jonkun muun silmissä voi siltä näyttää, kun en ostele merkkivaatteita tai yleensäkään mitään turhaa.
Nyt siis matkustellaan enimmäkseen lasten isovanhempien luo ja seikkailunhaluani pyrin täyttämään lyhyemmillä matkoilla.

Jee on siis muitakin jotka ajattelee että laittaa 1000e ihan johonkin muuhun kuin perheen matkaan. Itse mietin että mieluummin ostan kotiin jotain kivaa kuin laitan 1 viikkoon.

Jos voittaisin lotossa, ostaisin nipun lentolippuja. Uutta autoa tai kesämökkiä en kaipaa, nykyinen asuntokin on meille oikein passeli.

Ison perheen liikuttaminen maksaa, siksi ulkomailla tulee käytyä harvemmin. Aikuisten kesken kaupunkilomia, lasten kanssa on aina mukavaa mennä ”hotelli ja uima-allas edellä”.

Matkarahoja pitää arjessa säästää tavoitteellisesti, jos niitä meinaa kasaan saada. Lapset saavat silti harrastaa haluamiaan, siirrän palkasta kuukausittain sivuun lähinnä niitä rahoja, jotka kuluisivat muuten heräteostoksiin tai lehtitilauksiin. Tavoitteellisesti, mutta pihistelemättä.

Ps. Oma suosikkini on Tallinna. Tallinnanretkestä, jos mistä, on trenditietoisen muistettava olla visusti hiljaa 😉

Juurikin näin. Miten kirjoitit, olen ajatellut jo pitkään. On hienoa kun saan lukea ajatukseni puettuina selkeiksi sanoiksi. 🙂 Monet ystävät yrittäneet viime aikoina sanoa et voisitte käydä täällä ja täällä.. (=eksoottisia kohteita hornantuutissa) ja itselle vaan tulee mieleen että eräilystä hiusten halkominen ja pienet lapset joiden kanssa pitäis jaksaa pitkiä lentoja ja outoja tilanteita. Jollekin sopii mutta miksei ne jotka ei jaksa etsiä matka elämyksiä reppureissaajina voisi tosiaan nauttia lähi matkailusta tai tutuista vaihtoehdoista. Mielestäni elämyksiä saa ihan täältä koti suomestakin. Kukin nauttii elämästään tyylillään.
Jos noudattaa vain jotain vallalla olevaa trendiä sen tuntumatta itsestä hyvälle niin onko se trendi sinun arvoinen? Ehkäpä epätrendikkyys on toisinaan ihan asiaa. Hyvä postaus. Kiitos. 🙂

Mun kavereita lähti vuodeks Australiaan asumaan ja toiset lähti kuukaudeks kiertämään Thaimaata. EI KIITTI, mä haluun neljän tähen hotellin, uima-altaan, oman vessan ja suihkun sekä AH mieluiten myös all inclusiven 😀 Jos mä lähden rantalomalle, se on rentoutumista eikä hämähäkkien pelkäämistä! Muut ostakoot rinkat ja junaliput, mä otan suorat lennot ja ilmaisen lentokenttä kuljetuksen avo sylin vastaaan.

Mä kyllä tykkään matkustaa, mutta ei mun tarvitse nähdä koko maailmaa. Tykkään fiilistellä tietynlaisia kaupunkeja ja oon käynyt monta kertaa samoissa paikoissa, koska tykkään niistä. Ollaan oltu pakettimatkoilla ja omatoimimatkoilla, mutta ei reppureissuilla, sellainen ei sovi meille.
Mutta missään nimessä ei aleta pihistellä reissujen takia, siksi ei ollakaan hetkeen reissattu ulkomailla. Mielummin panostetaan arkeen. Just kyllä kävin kivalla Tampereen reissulla, ja ajattelin, että seuraavaksi voitaiskin reissata kotimaassa.

Kerrankin uskallaudun kommentoimaan, mutta tosi hyvä kirjotus! Se todella todistaa sen, että meitä on moneen junaan, sinne Hankasalmelle ja Timbuktuun meneviin. Mun mielesttä jokaisella on oikeus olla reissaamatta tai reissata minne haluaa. Toisten tapa rentoutua on istua kotona kynttilän valossa, toiset pötköttää auringon alla ja jotkut patikoi yksinäisillä vuorilla kuun valossa alkuperäisasukkaiden kanssa. Tärkeintä on, että löytää itselleen parhaimman tavan reissata tai tosiaan olla reissaamatta.

Mä ite koen kroonista kaipuuta ulkomaille ja palan halusta nähdä ja kokea jotain muuta, kun mitä näen 350 päivää Suomessa ympärilläni. Itse ainakin opin ihan uudella tavalla arvostamaan niitä isoja ja pieniäkin asioita, joita sitten Suomessa ollessani mulla on ympärilläni, mutta niin monella maailman asukkaista ne on vain haaveita. Ja itse taaseen koen, että oivin tapa nähdä maailmaa ei ole kotona eikä siellä missä muutkin länkkäriturdet viilettää.

Me ollaan kans aikamoisia kotihiiriä ja kotimaanmatkailijoita ja jos ulkomaille mennään, niin pakettimatkoilla ollaan tavattu. Noloa! :D:D:D

Mä NIIIN allekirjoitan! Mä luulin, et oon ainut, joka ei tykkää matkustella ulkomaille. Mut en näköjään – meitähän on täällä monia. Meillä on toiseen mummolaan matkaa yhteen suuntaan 5h, ja reissataan se väli noin joka toinen kuukausi. Lisäks vuosittain matkaillaan miehen vanhempien asuntoautolla yhteensä pari kolme viikkoa useassa osassa. Meidän perheelle nämä riittää vallan hyvin. Kuten jo moni on sanonut, niin ennemmin mekin panostetaan siihen arkeen ja kotimaan matkailuun kuin ulkomaille matkusteluun. Mutta. Kukin tekee, kuinka haluaa ja tykkää..

Itse käytän rahat aikalailla 50/50 matkusteluun ja ”muuhun vapaa-aikaan”, mutta olen ylipäätään melko pihi eli syön esim. ravintoloissa tai käyn leffassa tosi harvoin. Toisaalta asun myös pienellä paikkakunnalla, jossa tarjonta on huonoa eikä siksikään tule käytyä. Työssäkäyvänä opiskelijana ulkomailla tulee käytyä vähintään kerran vuodessa ja jonnekin on siis joka vuosi päästävä. Pakko päästä reissuun ja pois tutuista ympyröistä iskee päälle melko usein. 23-vuotiaana olen käynyt noin parissakymmenessä maassa enkä YMMÄRRÄ ihmisiä, jotka eivät käy koskaan ulkomailla 😀

Voi että! Mahtava kirjoitus! Olen itse paininut aivan samojen ajatusten kanssa viimeaikoina kun olemme perheen kesken lähdössä juurikin Teneriffalle ja pakettimatkalle helmikuussa ja juurikin siksi että se on lasten kanssa helppoa ja tavallaan ajattelen että riittävää. Eihän lapsi vertaile matkakohteita niinkuin me hölmöt aikuiset vaan on vaan onnellinen kun kerrankin pääsee jonnekin (matkustelemme kohtuullisen harvoin ja olemme uusioperhe niin lapset eivät ole vielä kertaakaan olleet mukana kun minulla ei ole vielä omia).
Haluaisin linkittää tekstisi itseasiassa veljeni perheelle jotka jotenkin tuntuvat ihannoivain juurikin tuota matkailua ja en muista edes koska viimeksi olisivat käyneet isovanhempiensa luona täällä meillä päin, heillä välimatkaa saman verran suunnilleen kun teillä Helsingistä Hankasalmelle.. Mutta en taida kehdata, kun se tuntuu olevan niin arka paikka että saa itse vaan näpeilleen kun puuttuu :/

Olen itse aikoinaan matkustellut todella paljon ja se oli silloin kivaa ja on tullut nähtyä kaikenlaista mutta jotenkin näin perheellisenä se ei enää vaan ole se tärkein asia eikä oikein enää kiinnostakaan samalla tavalla kuin ”villinä ja vapaana”.. Mutta ihanaa tosiaan tietää että on muitakin ketkä ajattelevat samalla tavalla! Meidän kesien kohokohta on yleensä mökkeily ja niitä onneksi molempien perheestä löytyy mistä valita 🙂

Mie kyllä tykkään reissata ja harrastan sitä vaikkei rahaa aina olisikaan. Mulla loman tarkoitus on lepo, hyvä ruoka, lepo, ostokset ja niin se lepo. Välillä pulahtaa altaasen ja olen onnellinen. Ikinä en ole reppureissulle lähtenyt ja niin mukavuuden haluisena mua ei mihinkään epämääräiseen hostelliin tai savimajaan saisi ikinä! 😀 pakettimatkat ovat kyllä hienoja, se helppous ja vaivattomuus vaikkakin tavallaan mie myös vihaan niitä. Se on vähän niinkuin viha-rakkaus suhde.
Vihaan oppaita, suomiretkiä, bussikuljetuksia ja allinclusive hotlia ja kaikkea sitä myös välttelen. Irtaudutaan siitä paketista heti kohteeseen päästyä ja se toimii meillä hyvin. Enkä halua törmätä reissussa muutenkaan suomalaisiin, vaikka niihin kyllä törmää (enkä tarkoita tätä millään pahalla kenellekään), retket tehdään omatoimisesti tai paikallisten järkkäämänä, eli ei suomea.
Erikseen sitten nämä kaupunkilomat joille en osaa lähteä pakettimatkojen järjestämänä. Ne varaa ihan ominpäin.
Niin ja Tukholma <3, en vain viihdy ollenkaan laivalla ja kun lähtee lentoon, niin menen mieluiten samantien pidemmälle.

No juu, kukin tyylillään ja mahdollisuuksiensa mukaisesti, voisi sanoa.
Itse olen sitä mieltä, että matkusteluun kerättävät rahat ja säästöt pitäisi pystyä keräämään arkea ”vahingoittamatta”, eli en kyllä hyväksy sitä, että ruuasta tingitään arkena, huh huh. Kuulostaa aika hurjalta.
Meidän perhe tykkää kyllä matkustella, mutta toisaalta on aina ihana tulla myös kotiin. Sitä aina odotetaan reissun jälkeen.
Me ollaan tehty ihan pakettimatkoja, all inclusive-reissu Turkkiin, löhöämistä ja syömistä, altaalla loikoilua ja helppoa oloa. Mun mielestä ihan hyvä reissu, eikä todellakaan mitään vikaa siis pakettimatkassa.
Ja toisaalta ollaan oltu myös kaukomatkalla, mutta paketti-sellaisella silloinkin.
Itsekin usein käyn kamppailua siitä, että ostettaisiinko rahalla jotain kotiin tms vai lähdetäänkö reissuun.

Mä niin viihdyn kotona. Arki kaikkine aikatauluineen on raskasta ja sitten kun voi vaan lasten kanssa pitää vaikka yökkäripäivän niin se se on luksusta!

Mä en tykkää matkustamisesta. Matkalle lähteminen on stressaavaa: onko kaikki mukana, milloin piti olla missäkin, ehditäänkö jne. Lisäksi lentäminen ei oo kauheen mieluisa asia minulle. On kuitenkin paikkoja joita maailmalta haluaisin nähdä, ehkä niiden aika on sitten joskus. Vaikka sitten kun lapset eivät juokse joka paikkaan pää kolmantena jalkana 😀

Tosi kiva kirjoitus! Itse en ole huomannut tällaisen trendin yleistymisestä. Minulla on ainakin runsaasti ystäviä ja ystäväperheitä, jotka harrastavat edelleen pakettimatkaamista. Minulla taas on ollut aina ongelmana tylsistyminen ja sen takia tykkään matkustella seikkailunhaluisesti. En ole koskaan tykännyt vain rentoutua ja maata ottamassa aurinkoa. Palan halusta nähdä maailmaa ja haluaisin matkustaa seikkaillen myös tulevaisuudessa mahdollisen tulevan lapsen kanssa. Minusta erilaisten kulttuurien omakohtainen tuntemus on vain rikkautta. Sellaista rikkautta, jota ”sohva” ei voi antaa. Mutta jokaisella on tietysti oma tapansa. 🙂

Niin ja hei, me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä lähes 10 vuotta ja koko aika ollaan pysytty Suomessa! :O

Allekirjoitan ihan täysin koko tekstin. Tai no, me ei käydä Hankasalmella 😛

Olisi kiva joskus käydä jossain muuallakin kuin LAHESSA, mutta ei kyllä olla lähössä minnekään, ennen kuin molemmat ollaan töissä. Ja taidan olla aikamoinen arkajalka, jotenkin ajattelen, että jos jotain on sattuakseen, se varmasti sattuu silloin kun ollaan jossain ulkomailla ja nimenomaan meille.

Mutta eiköhän mekin viedä lapset jossain vaiheessa pakettimatkalle aurinkoon! Tosin, silloin pakettimatkatkin on jo varmaan trendikkäitä 😉

P.S. Munkin mielestä on siis tosi kiva niille, jotka tykkää ylipäänsä matkustaa, paketissa tai repussa. Ei ole multa pois.

Hahah, siis niin minä! Haluaisin tykätä matkustelusta, mutta ei, niin ei…. Minkäs sille mahtaa. Joskus on ihan kiva maata se viikko auringossa ja olla vaan, mutta tykkään kyllä tästä perus arjesta (ja sit ehkä sen upgreidaamisesta) paljon enemmän! Lapsen (15kk) kanssa ei olla käyty vielä missään kotimaata pidemmällä, mutta keväällä olis suunnitteilla juurikin joku Tukholman tai Tallinnan matka, siitä on hyvä aloittaa 🙂 Mekin käydään paljon mieluummin isovanhempien luona lomailemassa, jotka asuu vielä vähän kauempana. Ja mitä tulee tuohon himosäästämiseen, jotta päästäisiin matkalle, niin mä en kyllä ruuasta ikinä alkaisi tinkimään. Huh. Pitää kyllä vielä sanoa että mulle tulee välillä sellainen olo, että olisin ihan tylsä ja jotenkin vähemmän cool kun en matkustele… Mutta onneksi löytyy muitakin jotka ei selkeesti tykkää matkustelusta 😀

Täällä ilmoittautuu toinen epämatkaaja tai siis ulkomaille matkaaja. Me ollaan harrastettu enemmän kotimaan reissaamista ja panostettu kotiin. Kun menimme kuusi vuotta sitten naimisiin (vielä lokakuussa), niin lähdimme häämatkalla mun vanhempien mökille syksyiseen saareen. Ja se oli aivan mahtava reissu. 🙂 Kumpikin on muistellut sitä lämmöllä. Silloin jouduimme käymään pitkän keskustelun mieheni äidin kanssa aiheesta miksi emme lähde kaupunki lomalle (ulkomaille).

Mieheni vanhemmat käyttävät KAIKKI lomansa ulkomaan reissuihin, ja just tuommoisiin itse suunniteltuihin reissuihin ja ei todellakaan mitään pakettimatkoja. Olen jotenkin aina ajatellut, että heidän matkustus innostus johtuu siitä, että mieheni on kotoisin neuvosto-virosta ja nyt kun he asuvat suomessa + vironkin tilanne on muuttunut jo 20 vuotta sitten, niin he matkustavat sen kaiken edestä mitä aiemmin ei voinut ja oli tietyt ”kahleet”. Tiedä häntä.

Mut tuntuu huvittavalta et mun mies ja sen vanhemmat ovat niin ääripäistä ton matkustamisen kanssa. Toiset matkustaa ihan älyttömän paljon ja toinen taas ei juuri nimeksikään. 🙂

Kukin tavallaan, mutta itsellä (on ainakin toistaiseksi) ulkomaanmatkoilla Lontoota lukuunottamatta ollut tavoitteena rentoutuminen ja lepo. Pakettimatka on silloin usein paras vaihtoehto, itse kun ei tarvitse huolehtia juuri mistään.

Ymmärrän hyvin pohdintasi matkailusta ja ajattelen samalla tavalla. Koen, että arki- ja juhlapäivät kotona ja tutuissa ympyröissä ovat tarpeeksi merkityksellisiä ilman jatkuvaa kaipuuta ulkomaille. Jotkut ystäväni sen sijaan suorastaan elävät matkailusta. Olen ehkä jopa kokenut jonkinlaiseksi tabuksi aiheen; en ole varmaan koskaan sanonut ääneen, että en erityisemmin pidä matkustelusta. Tukholma tosin on minunkin lempikaupunkini, ja odotankin jo ensimmäistä yhteistä laivamatkaa sinne lasten kanssa. Kiitos blogistasi, samastun moniin kirjoituksiisi.

Jos pitäisi valita joko uusi sohva tai reissu, niin me valittaisiin ehdottomasti reissu! Itse matkojen suhteen tosin ollaan aika kaikkiruokaisia: syyslomalla kaupunkilomailtiin koko perhe Lontoossa, kesällä Roomassa ja nyt hiihtolomalla suunnataan ihan perinteiselle Tukholman-risteilylle. Ja siinä välissä toki reissataan myös mummoloissa, mutta niihin ei 50 kilometrin välimatkalla onneksi kauheasti rahaa pala. Pakettimatkoistakin tykätään ja niistäkin saa helposti omanlaisensa, kun poistuu välillä hotellin uima-altaalta ja all inclusiven ääreltä – jos siis itse haluaa, ei kenenkään muun takia! Haiden seassa tuskin ihan lähivuosina sukellellaan ;)…

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X