kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 04.02.2015

Pitkä lapsi - Liikenneturvan ongelmatapaus!

Teksti
Karoliina Pentikäinen
55 kommenttia

Sain viime viikolla Liikenneturvalta tiedotteen, jossa  korostettiin, että ”kolmivuotiaaksi asti lapset matkustavat turvallisimmin selkä menosuuntaan”. Vaikka F on jo ylittänyt tuon kolmen vuoden rajapyykin, ja vaikkei matkustussuuntasuositus uutena tietona tullutkaan, sai tiedote taas pohtimaan yhtä meidän perhettä aika useinkin askarruttanutta pulmaa. Nimittäin erityisen pitkän lapsen kanssa toimimista!

Vaikka F syntyi alle 50-senttisenä, ei mennyt aikaakaan, kun tyttö hurahti pitutta yli 2+ käyrän. Ja siellä hän on puolivuotiaasta asti huidellut, keskivertomittaistaan ikätoveriaan puolitoista vuotta pituudessaan edellä. Vaikkei lapsen koolla tai pituudella muuten olekaan mitään merkitystä, niin turvaistuin-,ratas- ja vaikkapa vaatevalinnoissa erityisen pitkät koivet ovat aiheuttaneet haastetta. Esimerkiksi F:n ollessa vielä aivan pullea pieni taapero en meinannut löytää hänelle konttaukseen sopivia vaatteita, kun senttikooltaan sopivat vaatteet olivat jo tarkoitettu kävelypuuhiin ja vaipattomaan eloon. Myös F:n nukkuessa vauvana vaunuissa päiväuniaan, päänvaivaa aiheuttivat vaunukoppien pituudet. Lapsen jalat kun alkoivat pian retkottaa kopan reunan yli.

Olemme olleet – kuten varmasti poikkeuksetta kaikki suomalaiset – aika tiukkoja automatkustamisen turvallisuusaspekteista, ja muistan, kuinka harmittelin sitä, että F tuli siirtää turvakaukalosta iän mukaan liian aikaisin turvaistuimeen, koska hän ei vain kerta kaikkiaan enää mahtunut vauvan kaukaloon, vaan jalat rötköttivät aivan liian pitkällä, ja selkä tuuppaantui väärään asentoon. Samoin selkä menosuuntaan matkustaminen meidän tuli lopettaa sekä kaukalon, että myöhemmin BeSafe-istuimen ansiosta liian aikaisin, kun F:n jalat eivät vain mahtuneet siihen tilaan, joka istuimen ja auton selkänojan väliin jäi.

Liikenneturvan lähettämässä tiedotteessa turvallisuusinsinööri Ari-Pekka Elovaara kertoi, ettei se, että lapsi joutuu istumaan jalat koukussa, ole vaarallista, saatika sitten syy vaihtaa lapsen istuinasentoa kohti menosuuntaa. Hän on varmasti 100% oikeassa, jos vain miettii lapsen turvallisuutta. Mutta aivan aukoton, ihan käytännössä, tämä asia ei kuitenkaan ole. Me olemme matkustaneet koko F:n olemassaolon ajan monta kertaa kuussa tuntien ajomatkoja, ja jos lapsi joutuu koko ajan olemaan polvet koukussa, huonossa asennossa, voi autolla liikkuminen mennä tuskaiseksi. F:n kohdalla se tarkoitti loppumatkojen itkuisuutta ja kiemurteluyrityksiä. Isompana lapsena loppumatkan turhautunutta kiukkua ja asennon huonoudesta valittamista.

Nykyisin F matkustaa nenä menosuuntaan, Graconin isojen lasten istuimessa, jossa vöinä toimivat auton omat turvavyöt. Harmitti, kun jouduimme luopumaan testivoittaja BeSafesta, kun F kasvoi siitäkin yli jo viime vuonna. Ikänsä mukaan kun siinä olisi voinut istua vielä vuosia.

Pitkän lapsen kanssa vaate- ja aikanaan myös ratasasiat tuottivat vain  päänvaivaa, mutta turvallisuusasiat jopa vähän pelottavat. Haluaisi tehdä oikein ja mahdollisimman turvallisesti, mutta standardikoosta poikkeavan neidin kanssa on sovellettava sääntöjä.

Onko teillä kokemusta siitä, että keskivertokoosta poikkeavan lapsen kanssa jotkut käytännönasiat ovat olleet hankalia, ja ennen kaikkea: Kuinka olette järjestäneet ne? Entä voiko lapsen pienuus olla myös joskus ongelma? Itse jotenkin kuvittelen, että pitkä lapsi on tässä suhteessa ongelmallisempi kuin erityisen pieni.

Niin ja hei: Kesää varten voitte vinkata jo pitkille lapsille sopivista pyörän istuimista! Me tykkäämme liikkua kesäisin pyörällä paikasta toiseen, ja 4-vuotias ei vielä voi vetää kymmenien kilometrien lenkkejä kanssamme.

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (55)

Ruotsissa tuo ohjeistus on, että lapsi kulkee selkä menosuuntaan neljä vuotiaaksi asti! Jo 1kk neuvolassa alettiin tästä muistuttamaan. Silloin jo jäin sitä juurikin miettimään, että kuinkakaan moni nelivuotias oikeasti mukisematta suostuu istumaan niin päin tai saati sitten edes mahtuu. Tottakai turvallisuuden nimissä näin pitää toimia, mutta hullulta se tuntuu.

Mikä BeSafe tuoli teillä oli? Olen juuri alkanut katselemaan uutta, kun kaukalo alkaa kevään aikana jäädä pieneksi. 🙂

Kuule tiedän tunteen!! Muistan, kun F:n koivet sojottivat jo 2-vuotiaana ulkona rattaista, ja ihmiset kummastelivat, miksi iso tyttö siellä istuu :/

Kinkkisiä päätöksiä nämä!

Minusta ne kärryt ovat jotenkin pelottavia. Pelkäisin koko ajan, että tietä ylittäessä joku kurvaa kärryn yli, kun ei huomaa sitä…

Mikähän meillä oli? Tuo, joka näkyy kuvissa sinisellä kankaalla. Mallia en kyllä millään muista 🙂

Liikkuvalaatikko on ainakin myynyt isompia lastenistuimia. Kannattaa kysellä.

Mistähän noita isompia Hamaxia saisi? Meillä kun muuten mahtuisi vielä jotenkin siihen perus-Hamakseen mutta turvavyön pituus ei riitä kun lapsella on pitkä selkä! Tai saako jostain jatkopaloja turvavyöhön, tietääkö joku??

Tää on tosi kinkkinen juttu ja tässä asiassa tulee todella helposti leimauduttua huonoksi vanhemmaksi. Mutta mä ajattelin asian näin (meilläkin esikoinen 6kk siirrettiin pois kaukalosta), että koska on pystytty kehittämään turvallisuusvaatimukset täyttäviä istuimia myös nenä menosuuntaan, niin noista yleisistä suosituksista huolimatta lapset voivat selvitä kolarista hengissä myös niissä. Sen lisäksi, vaikka testit ovat varmasti hyviä, eivät ne koskaan pysty täysin simuloimaan todellista tilannetta, eikä ainakaan kerro koko totuutta. Gracon istuimet on usein saaneet tosi huonoja arvosanoja testeissä ja silti kaikki niissä tapauksissa joista olen kuullut (yllättävän monta), lapsi selvisi kolareissa vammoitta, vaikka istuikin surkeassa Gracon istuimessa nenä menosuuntaan ja ikääkin oli alle 3 vuotta.

Sitten on tietysti tä klassinen: ei ennenkään ollut turvaistuimia. En todellakaan vastusta istuimia ja haluan myös olla perillä siitä, minkälaisissa istuimissa lapsemme istuvat jne., mutta hyvä vanhemmuus ei voi olla kiinni autonistuimen merkistä/mallista jne. Kolariin voi joutua kuka tahansa, tietenkin, mutta ehkä voisi myös keskittyä enemmän siihen liikennekäyttäytymiseen kuin siihen, että minkälainen istuin suojaa vammoilta ja kuolemalta.

Totta kai jokainen haluaa parastaan lapsille ja mieluiten kaikessa, mutta ehkä tässäkin asiassa on mahdollista saavuttaa turhaa hysteriaa.

Voi kuinka ajankohtainen postaus! Meidän poika täytti juuri 6kk ja pituus huitelee yläkäyrillä.. Turvakaukalo alkaa pituuden puolesta jäämään pieneksi ja nyt olisikin etsinnässä istuin, mikä olisi hyvä pitkälle lapselle! Be-safe meillä on ollut yhtenä vaihtoehtona muiden ominaisuuksien takia, mutta näemmä pituuden puolesta ei ole hyvä valinta, höh. Täytynee siis jatkaa selvittelyä, mikä olisi hyvä.

Me käännettiin istuin kun jalat eivät enää mahtuneet, lapsi oli 2,5 vuotta. Ei tullut mieleenkään istuttaa häntä polvet suussa, mekin kun reissaamme pitkiä matkoja. Nyt tuli vähän morkkis jos kuulemma siitä ei sitten olisi mitään haittaa. Mutta kun ei se varmastikaan ole mukava asento matkustaa ja muuten kaikki pitää olla niin ergonomista ja äh. No, pää menosuuntaan istuu vaikka ei vieläkään ole kolmea täyttänyt. Ja meidän lapsi ei edes ole mitenkään erityisen pitkä joten siinä mielessäkin tuntui oudolta että istuimet on niin nafteja. Ja autot. Meillä kuitenkin iso autokin mutta joo…

Aloitetaan tuosta pyöräilystä – on nimittäin perhepyöräily meikäläisen lempiaiheita! Kannattaa aloittaa tutkiminen kaupallisesti riippumattomasta perhepyöräilysivustosta nimeltä tavarafillari.fi. Sieltä löytyy kaikki aiheeseen liittyvä, kunhan vain jaksaa lukea.
Jos neiti osaa jo pitää tasapainoa (ajaa ilman apupyöriä), voisi vaihtoehto olla peräpyörä. Siinä lapsen pyörä muodostaa aikuisen pyörän kanssa tandemin, joten lapsi polkee turvallisesti aikuisen kanssa liikenteen seassakin.

Toinen vaihtoehto ”perus hamaksille” on ostaa isompien lasten pyöränistuin. Suomessahan on perinteisesti myyty vain tuota yhtä kokoa (kokoa numero kaksi), vaikka maailmalla on saatavissa istuimia lapsille kymmeneen ikävuoteen asti. Lyhyille matkoille hauska voisi myös olla vaikka etusatula, mutta tosiaan noita perinteisesti tarakalle kiinnitettäviä malleja on vaikka minkälaisia! Katso vaikka liikkuvalaatikko.fi.

Oma suosikkini, se ehkä kallein, mutta tyylikkäin polkupyörä lasten kuljetukseen on ollut laatikkopyörä. Sillä kulkee pienen henkilöauton tarpeiksi lapsia ja tavaraa ihan vaan lihasvoimalla. Noihin peräkärryllinen en itse ole koskaan lämmennyt, enkä usko kovin pitkän lapsen niissä voivan matkustaakaan. Omani tahdoin puhe-etäisyydelle ja silmieni alle, siksi he matkuistivat ”kärkijoukoissa” laatikossa pyörän edessä.

Vaihtoehtoja löytyy, joten kannattaa tutkia.

Iän karttuessa automatkustamisen turvallisuus muuttuu enemmän pituus ja paino perusteiseksi ikäperusteisuuden sijaan. Yli kolmevuotiaana niska kestää jo, joten hyvä tuoli valitaan pituuden ja painon mukaan. Lapsen pienuus voi turvalaitetta valittaessa olla myös ongelma. Meillä kuopus olisi mittojensa puolesta mahtunut turvakaukaloon vielä lähempänä parin vuoden ikää, mutta kuka sen ikäinen nyt tahtoo matkustaa makuuasennossa? (Edes sellaisessa puolimakaavassa). Ylös oli päästävä, istumaan kuten toisetkin, mutta sopivan tuolin ja säätöjen löytäminen ei ”kirpullekaan” ole ihan helppoa.
Meillä esikoinen konttasi puhki potkuhousuja koossa 62/68 cm, joten vaihteluväli on näissä suuri! Pienelle ja kapealle lapselle vaatteiden osto ei koskaan ole ollut mielestäni ylitsepääsemättömän vaikeaa. Vain vyötärönsäätöjen kanssa on pitänyt olla tarkkana, sillä housut noilta putoavat, jos ei saa kunnolla kiinni.

Meillä esikoispoika on ollut aina isokokoinen (tosin, nyt lähellä 2,5 vuotta on alkanut kasvu vihdoin tasaantua). Neuvolassa on huokailtu joka kerralla ja saatu vanhemmat luulemaan, että tämä lapsi on jotenkin täysin epänormaali tapaus. Lapsi perinyt isänsä ”isohkon” pään ja sekös on sitten ollut piste ii:n päälle.. 2-vuotis neuvolassa konsultoitiin jo lääkäriäkin asiasta ja isän vauva-aikaiset neuvolatiedot olisi pitänyt kuulemma kaivaa terveyskeskuksen arkistoista ja verrata päitten kasvua. (Pään pienennysleikkauksesta en ole kuullut joten mitä sille sitten olisi tehty…?!)
Paino oli 2 vuotis neuvolassa melkein 19 kg.
Turvakaukalosta siirryttiin reippaasti ennen yhtä ikävuotta turvaistuimeen ja reippaasti ennen kahta vuotta matkustettiin kasvot menosuuntaan. Oltaisiin toki voitu pitää lapsen penkki selkämenisuuntaan ja pysyä kotosalla mutta huomattavasti sujuvampaa matkustaminen on nyt, kun ei lapsi väännä, käännä ja huuda tuskaansa liian ahtaassa kolossa. Myös samainen lapsi kiinnitetään istuimeen auton turvavyöllä. Lapsi ei kertakaikkiaan mahtunut sumppuun enään turvaistuimen omiin vöihin köytettynä.. Ja zadaa, matkustaminen muuttui taas kerta heitolla mukavammaksi kaikille autossa olijoille!!
Vaatekoissa ollaan menty aina vähintään paria kokoa isommassa. Nyt, 2,5 vuoden iässä käytössä on 3-4,5 vuotiaille nimikoituja vaatteita jotka tosin suurin osa ollut käytössä jo yli vuoden(!!!!) eli se kasvu on oikeasti tasaantunut:)

Keskieurooppalaisilla istuinvalmistajilla on junioristuimia, joihin pidemmänkin lapsen saa hyvin kyytiin. Me ostimme ensi kesää silmällä pitäen Qibbelin 6+ junioristuimen kun minä tykkään polkea enemmän lapsi tarakalla. Pidemmille reissuille meiltä löytyy peräkärry, mutta niissäkin tulee ongelmaksi se, että suurin osa malleista jää pitkällä lapsella pieneksi. Varsinkin jos toivoo saavan sadesuojat päälle, joka on meillä elinehto kun päiväreissut on helposti 60-100 km (mies hoitaa vetämisen, minun reidet eivät ihan noin rautaisessa kunnossa ole). Thulella on kuitenkin hyvä malli, jossa veikataan, että meidän nyt 116 cm kaveri mahtuu reissaamaan vielä pari kesää.

Pitkäjalkaisen lapsen kanssa myös nuo vaateongelmat ovat tuttuja. Nyt lapsi tarvitsee jo koon 122 tai pahimmillaan 128, mutta leveyden puolesta päälle hulahti edelleen koon 98 housut niin ihan tuskaahan sitä on sopivia housuja ostaa. Varsinkin kun poika haluaisi että housut ovat mahdollisimman pillit eli kaikki roikkuva ja löysä on häiritsee liikaa olemista. Toppahaalari on myös ihan vihonviimeinen ostettava tuollaiselle koipeliinille kun ylä- ja alakroppa ovat niin eriparisia.

Pitkän lapsen vanhempana (myös itse aikanaan pitkänä lapsena) muistan myös sen ikävän puolen miten pituuden puolesta oletettiin, että on jo vanhempi ja sitten myös tuli vähän noottia siitä kun ei osannutkaan päiväkotilapsena jo alakoululaisten asioita.

Meillä ollut pojan kanssa samoja ongelmia. Pyöeään tilasin istuimen Hollannista, jossa tuolloin oli huomioitu enemmän eri pituiset lapset. Tykättiin kovasti tuosta istuimesta. Nykyään pojan ollessa viidennellä luokalla, ollaan siirrytty 170cm tai miesten S-koon vaatteisiin. Jalkakin on jo kokoa 40 ☺

Meillä oli käytössä myös tuo BeSafe. Oli hyvä silloin kun lapsi siirtyi kaukalosta siihen. Kaksivuotiaana jouduttiin siirtämään naama menosuuntaan. (No kun ne jalat.) Nyt istuin on ollut jonkun aikaa mummolassa, kunnes jouduin ottamaan sen taas käyttöön. Ei tullut mitään. Neiti täytti just 3v., mutta toppahaalarissa sitä oli ihan mahdoton sulloa siihen. Plus, että mun käsivoimat ei enää riittänyt nostamaan lasta istuimeen, kun käytännössä pelkillä käsien (olemattomilla) lihaksilla joutui ”pujottamaan” lapsen istuimeen. Siirryttiin siis suosiolla turvavyöistuimeen. Tyytyväisiä on oltu, sekä lapsi että äiti. Ja kyllä, vaikea on kuvitella tuota lasta enää matkustamaan selkä menosuuntaan.

Meillä pojat istuneet kaukaloiden jälkeen kasvot menosuuntaan olevissa Cybexin palkki-istuimissa. Eli niissä tulee siihen eteen se palkki sillon alkuun ja sitten kun kasvaa niin sen palkin voi ottaa pois. Näistä kai ollaan monta mieltä, mutta tutkittiin niitä testejä ja olivat luokiteltu ihan turvallisiksi. Ollaan kyllä oltu tyytyväisiä. Yhtenä valintakriteerinä oli se näiden pitkäikäisyys eli voidaan käyttää lapsella ihan 36 kg asti muistaakseni ja jalat sopii hyvin. Meillä nyt pojat eivät mitään pitkäjalkaisia edes ole.

saako sukunimeni pois edellisestä kommentista…sooori sähläys

Meillä esikoinen oli todella pitkä ja edelleen pituudessa menee plussakäyrillä. 1-3 ikävuosien välissä tuli yhteensä 32cm pituutta niin turvaistuin meni myö nopsaan pieneksi. Kaukalosta siirryttiin 7kk iässä jo seuraavaan istuimeen. Ja jalat meni koukkuun niin kasvot menosuuntaan siirryttiin n.2,4v. iässä(ja silloin jo oli talvivaatteissa todella hankala lapsen istua selkämenosuuntaan). Kuopus on kasvanut maltillisemmin ja ollut helpompaa istuinten kanssa. Kunnes huomaa miten isosisko matkustaa ja näkee eteenpäin 😉

Me haaveilty 4,5vuotiaalle tytölle ens kesäksi peräpyörää niin koko perhe fillaroisi pidempiäkin matkoja samalla. Hauska keksintö, mutta nyt toi ”lyhytjalkainen” kuopus voi olla liina lyhyt vielä siihen 😉

Samoja ongelmia vaatetuksen suhteen. Poika on 5-vuotias, mutta kooltaan sopivat vaatteet ovat kouluikäisten puolelta. Värit ja kivat kuosit loppuvat yleensä 128-senttiseen.

Lisäksi tuo, että luullaan vanhemmaksi, saa aikaan hankalia tilanteita, kun oletetaan, että toinen osaa lukea yms. Nuoremmalta pojalta kyseltiin kovasti, että näytä sormilla kuinka vanha olet ja toinen oli vasta 1,5-vuotias.

Jonkun merkkistä polkupyörän peräkärryä koeistuttiin liikkeessä, mutta kyllä siinäkin pituus tuli ongelmaksi, eli pää meni maksimiviivan yli 🙁

Minun poikani on kasvanut koko ajan vauhdikkaasti. Yhdessä vaiheessa mentiin +5 käyrällä. Ongelmia on pituuden kanssa: juuri turvaistuin, vauvana kaupan ostoskärryt joissa on se kaukalo, lapsiraukka tuli yli jokasuunnasta ja istua ei vielä osannut ollenkaan.

Mutta voi vaatteet…. kuinka pukea pikkuisen reilu vuoden ikäinen lapsi, kun ”pikkuisten” vaatteiden koot ei riitä. En haluaisi kuitenkaan pukea häntä vielä auto-paitoihin yms. Vaan enemmän lapsellisemmin.

Ja apua. Ei tullut mieleenkään että poju ei välttämättä mahdu kesällä enää pyörän istuimeen…..

Meidän 5-vuotias esikoistytär huitelee myös yli +2käyrien ja samat asiat ollut ongelmina. Pyöräperäkärryistäkään suurimpaan osaan ei hän mahdu kypärä päässä istumaan, mutta sellainen malli mistä katon saa auki on hyvä! 🙂 Toinen asia mikä ärsyttää pitkän lapsen vanhempana on se, että 128cm vaatteet on jo monet sellaisia ihQdaa teinix-vaatteita, joita en halua viisivuotiaalle pukea. 🙁

Moi, oletteko miettineet peräpyörää? Sille olisi käyttöä varmasti monta vuotta. Tarkoitan tällaista: http://www.biltema.fi/fi/Vapaa-aika/Polkupyorat/Polkupyorat-ja-vaunut/La
Meillä ei ole siitä kokemusta, sen sijaan potkupyörästä kyllä (4v oppi ajamaan 16-tuumaisella helposti sen jälkeen ilman appareita). Tuon peräpyörän voisi ehkä koeajaa jossain? Näyttävät yleisesti vain olevan 20-tuumaisia, ja se 16-tuumainen saattaisi olla F:lle paras koko.
Kivaa, että tulee kevät ja kesä ja voi jo miettiä näitä pyöräilyjuttuja 🙂

Saako kysyä minkä pitunen F on sitten ja mitä vaatekokoa käyttää? 😉

Meillä on kaksi keskiverto ikäistään pidempää lasta. Meillä ei ole mahduttu matkustamaan selkä menosuuntaan lähellekään kolmevuotiaaksi ja pienempi täyttää reilu kuukauden päästä kolme. Isompi on istunut britaxin turvavyöistuimessa heti kun vaan voitiin vaihtaa. Vanhempi tyttö täyttää ensi muutaman viikon päästä viisi vuotta ja käyttää kaksi kokoa isompia vaatteita kun ikätoverinsa ja juuri huomasin, että muutamassa kaupassa koot ”pienten puolella” päättyvät ja pitäisi siirtyä isompien tyttöjen osastolle mikä käsittää jo koulu ikäisten vaatteita. Ei ole kiva kun siellä ei enää olekkaan niin iloisia vaatteita ja mekkoja ei nimeksikään ja tyttö rakastaa mekkoja. Ja kyse on nimenomaan pituudesta eikä leveydestä. Pienempi on kaamean hoikka, mutta pitkä ja housut tippuu jalasta mutta pituutta tarvittaisiin. Rattaita kuljetan pidemmillä ostosreissuilla mukana, koska ei melkein kolme vuotias vielä jaksa kävellä montaa tuntia kaupoissa ja saan pitkiä katseita kun tyttö on niin pitkä että jalat tulevat jalkatuen yli, luulevat varmaan vanhemmaksi. Mutta enemmin ne rattaat kun väsynyt ja kolme vee uhmanen lapsi heittäytyneenä kiukuttelemaan kaupan lattialle. Että tämmösiä ongelmia meidän pitkien lasten kanssa.

Samaa olen minäkin miettinyt, että turvallisinta tottakai olisi istuttaa lapsi selkä menosuuntaan vaikka kouluikään saakka, mutta enpä usko että yksikään lapsi viittä minuuttia pidempään jaksaa istua polvet suussa. Että kumpi sitten on turvallisempaa: lapsen istuminen selkä menosuuntaan polvet suussa ja valittaen, niin että kuskina toimiva vanhempi on hermostunut vai lapsen kasvot menosuuntaan ja rauhallinen ajomatka. Itse valitsen vaihtoehdon b. Sitäpaitsi vanhempien rauhallisuus, rauhallinen ajotyyli, nopeusrajotusten noudattaminen ja edes joku istuin, joka on lapselle sopivan kokoinen, on ne asiat joihin voimme itse vaikuttaa, muu jääköön korkeampien voimien käsiin.

Pyörälenkeille saa pidemmänkin/vanhemmankin lapsen mukaan peräkärryyn. Siinä pitäisi riittää jalkatilaa hyvin. Tosin jaksaako vanhempi sitten pyöräillä painavan kärryn kanssa pitkiä lenkkejä, on sitten ihan eri juttu. 🙂

Pakko kommentoida myös pyörän peräkärrystä.. Meillä on snadisti käyrän alapuolella kasvava 5 -vuotias, joka mahtui viime kesänä 4,5 -vuotiaana ja himpun verran yli metrin mittaisena juuri ja juuri kärryyn sisään. Kolmevuotiaskin on pituudeltaan yli suositusviivan. Yllätyin, että niitä kärryjä ei todellakaan ole tarkoitettu kuin pienen pienille lapsille.

Laatikkopyörään mahtuu, mutta ne onkin sitten jo kalliimpia..

Viime kesänä 4,5 -vuotias oppi ajamaan 16 -tuumaisella pyörällä ilman apurattaita ja jaksoi yllättävän pitkään polkeakin! Hän itse halusi pyöräillä mäkkiin ja poljettiin sinne 4,5 km, syötiin hampurilaiset ja poljettiin takaisin. Vasta viimeisen kilometrin aikana tuli kommentti, ettei enää ihan hirveän pitkään jaksaisi ajella. Eli yllättävän nopeasti saatte F:stä pyöräilykaverin 🙂

Eksyin jotenkin tähän ketjuun… Lapseni ovat jo isoja, autokouluasioita meillä… Mutta polkupyöränistuimista kokemuksia: tytöt kasvoivat niistä ulos 3 v ikäisinä, olivat liian pitkiä ja nuorempi oli jo kaksivuotiaana liian painava siinä istumaan. Muovinen istuin ei ole riittävän jäykkä, voi tulla vääntöä. Jossain töyssyssä istuin vääntyi ja murtui, siitä tuli entinen istuin ja tytöt saivat opetella kävelemään kun kyytiä ei voitu käyttää….en muista tarkkoja mittoja, mutta 2-3 käyrillä mentiin, 2v 93cm ja paino 18-20kg. Kaikkea tutkittiin, vikaa ei löytynyt.
Nyt on tytöllä ikää 16, pituutta 186, paino vain 65, joten se siitä neuvolan huolesta. Saisi painaa 10 kg enemmän. Joistain kasvaa pitkiä, toisista vähän pätkempiä. Keskikokoisille löytyy vaatteet ja laitteet, pitkille ja pätkille kaikkea ei tehdä. Nauti elämästä, t. Satunnainen vieras

Ei mulla muuta kuin eksyin tähän postaukseen ja tulin liputtamaan pitkälle tyttärellesi. Omaa 4v pituuttani en muista mutta n.14-15v oli 175 ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin 180cm.

Kaverini on 21 ja 183cm. Tervetuloa verhonripustajien joukkoon. (” Lyyrinenhän voi ripustaa verhot, et sä viitsis?” 😀 )

Me teimme perusHamaxiin itse yhdet reiät lisää ja saimme sille jatkoaikaa. Fillarifoorumilla muistuteltiin, että lain mukaan ne turvavyöt ei ole pakolliset. Eli jos lapsi muuten mahtuu mukavasti Hamaxiin istumaan ja on sitä tyyppiä että malttaa olla aloillaan, siinä voisi istua ilman lyhyeksi jääneitä turvavöitä. Tai vaikka laittaa omatekoisen lantiovyön. Istuin kuitenkin estää jalkoja jäämästä pinnojenväliin ja tukee istumista selästä ja sivulta. Tarjoaa kahvat joista voi pitää kiinni. Jaloille tuen. Edessä oleva aikuinen suojaa jonkun verran hänkin törmäykseltä. Me kokeilemme tätä nyt liukkaiden mentyä. Lapselle oma pyörä ja jos väsyttää/kiukuttaa, nousee istuimeen ja pyörä tulee kyytiin. Edullista.

Moi
Minä aikuisenakin matkustan jalat kuokussa neljän tunnin mummolamatkat.
Nii ja kerran Espanjasta suomeen koska tavaraa oli niin paljon, että pelkääjän jalkatilakin lastattiin täyteen 😉

Meillä ei omia lapsia ole, mutta sisaruksien ja kavereiden lapset aika usein matkustavat meidän autossa. Istuimessa ja mahdollisimman pitkään ovat olleet selkä menosuuntaan eikä kukaan ole valittanut jaloista. Omissa autoissa usein käännetty jo toisin päin. Mikä ihmetyttää kovasti.
Tosin yksi lapsi mahtui vielä 5-vutiaana matkustamaan selkä menosuuntaan, mutta toisen lapsen kanssa se oli pään takia mahdotonta 3-vuotiaana. Siitä tuli oikein kinaa lapsen kanssa miksi ei enää voinut matkustaa selkä menosuuntaan.

Irma

Eli onhan se näköjään ongelma noinkin päin. Kiristettäviä vyötäröitä on myös PO.P:lla ja Me&I:lla 🙂

Ei kuule mitään : Tämähän on todella tärkeä aihe!!

Ja kyllä: Mietimme jokaisen postauksen ja kuvan kohdalla,kuinka paljon on soveliasta paljastaa F:stä. Näin tekee kyllä varmasti jokainen perhebloggaaja. Toki jokainen vetää rajan siihen, minkä itse näkee parhaaksi.

Pieni painoisen lapsen kanssa tulee myös samoja pulmia. Pituus ei riitä istumaan selkämenosuuntaan, mutta painoa alle 10kg. Vaatteita on vaikea ostaa, koska mitkään housut ei pysy päällä. Löysin syksyllä name itin colleget joissa kiristin vyötärössä. Ihan perus h&m leggarit tippuu jalasta. Ja aina 3-vuotiasta luullaan pienemmäksi, miten se puhuu jo noin hyvin? Asian kanssa oppii elämään. Ajattelin juuri että rattaita ei myydä vielä. Tuleva kesänä voi hyvin työnnellä vielä rattaissa kun tarve tulee. Ja pyöränistuimista, ei löytynyt istuinta 1v kesänä missä olisi saanut vyöt tarpeeksi kireälle ja kypärä se vasta pulma onkin ollut…

Hei,

Nyt on pakko kommentoida aiheesta, jota jotku blogia pitävät pohtivat hyvinkin paljon!

Mietittekö ikinä miltä F tuntuu mahdollisesti isompana että olette kirjoittaneet hänen asioista nettiin? Mietin että jos minun vanhemmat olis kertonut näinkään paljon, kun te Äffästä, niin mun asioista ja laittanut kuvia ympäri somea ( ig, blogi, Facebook?) niin ei kyllä tuntuis kivalta.. Mutta jokainen vanhempi tekee omat päätökset ja jos koette että äffällä ei ole ns. ”Päätösvaltaa” siitä kuinka paljon haluaa omia asioita muiden tietoon, niin fine! Haluaisin vain teidän näkökulman asiaan 🙂

Yritin kuulostaa ” ei törkeältä”, mutta pahoittelut jos epäonnistunuin!

Hollandbikeshop.com ja Bobike Junior Classic-pyöränistuin saavat varauksettoman suositukseni pitkän lapsen äitinä!

Meidän penkki löytyi Lauttasaarelaisesta Papa’s Bikesta. Oltiin varauduttu tilaamaan, mutta bongasin jostain blogista juttua niistä ja käytiin katsomassa. Voin suositella, tosi ystävällistä palvelua.

Näinhän se on!!

Kyllä BeSafe taisi mennä sinne 3 vuoteen asti kuitenkin…Mutta ei niin pitkään, kun olisi olettanut!

Taidan sen jättää F:n ja meidän omaksi tiedoksi 🙂 Mutta siis +2 käyrän yläpuolella!

Kiitos linkkivinkeistä, Veera! Mistä tosiaan noita isompia Hamaxia saa?

Hah 😀 Onneksi näytät osaavan suhtautua oikein tuohon neuvolan ”huoleen”!

Hei mistä tilasitte istuimen?!?

Hollannista! Pitääpä pitää mielessä!!

Juurikin näin, että toppavaatteet vielä lisäävät tuskaa!

No noissa istuimissa on ainakin ajateltu istumista isoksi lapseksi asti!

Aivan uusi tuttavuus todella tuo peräpyörä! Ja täytyy itsekin ehdottomasti harkita 🙂

Nimetön: Juuri näin! F:ltä kysyttiin syksyn aikaan kolme eri kertaa, onko hän aloittanut eskarin. Ei siis ihme, jos joskus ihmiset kummaksuvat ”ison” lapsen lapsellisia touhuja.

Ja totta tosiaan, Eedith! Ei mene kauaa, vaikka tuskin vielä ensi kesänä 15-30 kilometrin päivälenkkejä ajellaan 🙂

Olisi ihanaa, jos ”lapsellisia” vaatteita olisi myös isommissa kokoluokissa!

Wau mikä idea! Kiitos vinkistä!

Totta tosiaan: Jotenkin nafteille tuntuvat!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X