kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 19.02.2015

Yksi päivä Helsingissä

Teksti
Karoliina Pentikäinen
40 kommenttia

Multa kysytään aina aika ajoin, mikä siellä Helsingissä asumisessa on sitten niin erikoista. Miksi maksaa asumisesta puolet enemmän kuin muualla? Mikä on niin erityistä, että neliöistä tingitään, jotta sijainti olisi oikea.

Tästä voisin kirjoittaa varmasti vaikka kymmenen postausta, mutta tässäpä nyt ainakin muutama syy: Milloin tahansa, melkeinpä mihin vuorokauden aikaan tahansa, astuessa ulos ovesta (tai vähintään matkustaessa parinkymmenen minuutin matkan) ympärillä on aivan hirveästi tehtävää ja nähtävää. Ei tarvitse pyöritellä peukaloita yksin, vaan voi mennä syömään jonnekin uuteen paikkaan, katsella ihmisiä, lähteä konserttiin tai nähdä uusia ja vanhoja ystäviä.

Tai kuten maanantaina teimme. Matkustimme bussille keskustaan, käppäilimme auringonpaisteessa, ihailille luistelijoita, söimme, ostimme pari tärkeää juttua ja matkustimme takaisin bussilla kotiin niin, että F nukahti – kuten aina – samantien bussinpenkkiin.

Mikä sinun kotipaikkakunnassasi on parasta? Minulle se on vapaus. Vapaus tehdä ja nähdä joka päivä ihan mitä vain!

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (40)

Mukava, että sujuu. Jos kuitenkin kimpassa kuuntelette hieman tarkemmin musaa, huomaatte, että kysymyksessä on viime kädessä kaveri, joka yrittää antaa teille asioita, jota te ette edes ansaitse.

Kannattaa kuitenkin kokeilla uudelleen ja kuunnella: joku yrittää siirtää teille ilman perintöveroa useita tuhansia euroja. Minusta te olette todella mukavia ihmisiä, mutta erityisen älykkäitä te ette kyllä ole ihan jälkimmäisen perusteella.

Iloisia ilmoja”

Mistä tuo sun ihana huivi on? (*tähän tulis se hymiö jolla on sydämet silminä 😀 )

Eihän tämä ollutkaan lainkaan pelottavaa 😉

Ystäväni tulee maaliskuun puolessavälissä viikoksi. Ollaan reilu 2kymppisiä ja oltaisiin ihan kahdestaan. Kaikenlaisille kokemuksille me ollaan avoimia, erityisesti tykätään ruoasta, heh. Ajatuksissa on Fazeria ja Suomenlinnaa nyt ainakin. Vinkkejä kaipailisin suht-edullisista ruokaloista ja jostain sellaisista paikoista, mihin toista olisi kiva viedä. Ei sen tarkempia vaatimuksia ole 🙂

Sinänsä varmaan aika jännä juttu, vaikka olen syntynyt Helsingissä ja muutin alle kouluikäisenä Vantaan puolelle, jossa asuin pitkälle aikuisuuteen asti. Sittemmin muutin Kehä III ulkopuolelle keski-uusimaalle, niin mua jotenkin ärsyttää asua / olla kotoisin PK-seudulta. Jotenkin vaan en tunne itseäni yhtään kotoisaksi oloani täällä. Jotenkin toivoisin muuttavani perheeni kera idemmäksi meren ranta kaupunkiin. Jotenkin en vaan ole löytänyt voimaa pistää koko palettia uusiksi, kaikkine työ + asunto + päiväkoti juttuineen, vaikka en oikein tunne kotoisaksi oloani ja toisaalta lähisuku on nykyisellä sijainnilla lähistöllä. Mut jotenkin vahva kaipuu pois täältä ärsyttävästä (mun mielestä) ruuhkasuomesta… Katsotaan jaksanko koskaan laittaa elämää niin perusteellisesti uusiksi….

Minusta Helsingissä asuessa on ihaninta kun katson yöllä unettomana ikkunasta ulos ja näen tien toisella puolella ikkunassa valot ja tiellä huristavia autoja. Se kun mennään hissillä kerrostalon takapihalle aamiaiselle ja naapurit tulee syömään meidän kanssa, lapset napsii yrttejä taloyhtiön pikkuviljelmästä. Kotiovelta 100m alkaa metsä joka jatkuu pitkälle Vantaalle asti, siellä me poimitaan marjoja ja sieniä, löytyy 500m säteeltä 3 päiväkotia, 5 leikkipuistoa, 5 kahvilaa, 2 pitseriaa, 2 ravintolaa, kirpputori, 4 kauppaa, terveyskeskus, sairaala, 4 koulua, 3 luistinrataa, hiihtoladut, jne. Bussi- ja ratikkapysäkit 100m kotiovelta (pääsee itään ja länteen, pohjoiseen ja etelään). Tää on meille ihan parhautta, aina löytyy tekemistä ja näkemistä.

Sit, päästäisinkö 3v. lapsen yksin ulos. No en, koska kotikadullamme jyrää liikennettä 4 kaistalla, ratikat ja pyöräkaistat vielä päälle. Toisaalta, vaikka asuttaisiin missä, niin päästäisinkö kolmivuotiaana yksin ulos…no en! Siis kun on itse kasvanut maalla, saanut vapaasti mellestää, niin tiedän hyvin millaisiin kiipeleihin joku 6v. voi itsensä saada…kolmivuotiaasta puhumattakaan. En näe tässä mielessä kaupungin rajoittavan lapsen kanssa olemisessa. Vaikka asutaan kerrostalossa lähellä Helsingin keskustaa, niin ei meitä mikään estä esim. menemästä kesäiltana saunan jälkeen pihalle istuskelemaan ja nauttimaan lämpimästä illasta 🙂 Näin maalla kasvaneelle ja aikuisena Helsinkiläistyneelle, iso sydän omalle kotikaupungille <3

Kaikessa on puolensa. Asutaan tällä hetkellä Järvenpäässä ja lähellä on metsä, ja pelto, ja iso piha talon ympärillä. Minulle luonto on aina ollut tärkeä ja sinne pääsy on aina jonkinlaista terapiaa. Oma kasvimaa ja tietynlainen rauha. Varsinkin kesäisin olen sisällä vain työajan ja yöllä.. Tämäkin kaupunki kasvaa sellaista vauhtia että joku vanha koulu tai maatilaa keskeltä korpea alkaa olla houkuttava ajatus. Toisaalta myös jos välillä kaipaa sitä suurkaupungin sykettä ja vilinää, niin nyt ei tarvitse kuin hypätä junaan ja on hetkessä siellä.

Ihailen aina teitä, jotka uskallatte koko perheen voimin muuttaa uuteen paikkakuntaan, ilman mitään vanhoja kontakteja! Se vaatii rohkeutta 🙂 Ja näköjään todella kannatti!

Alyssa. Ihan kuulla <3 Onneksi uskalsit kommentoida.

Millaisiin paikkoihin haluaisit hänet viedä? Missä kuussa? Ja tuleeko mukaan lapsia vai ei?

Daniella. Kuulostaa todella hyvälle yhdistelmälle!

Nimetön: Ei tietenkään tarvitse asua! En kai sellaista kuvaa mielestäni antanutkaan?

Ja tuosta rahasta… Ainakin viimeksi kun tarkistin, ihmisiä pystyi katsella, ystäviä nähdä, auringonpaisteessa kävellä ja luistelijoita ihailille aivan ilmaiseksi. Ja jos oikein muistan, 19 vuoden kokemuksella, myös muualla Suomessa ruuasta piti maksaa. Niin kuin myös hiuspompuloita ja uusia lamppuja palaneiden tilalle aina silloin tällöin ostaa 😉

Tervetuloa, jos se hetki joskus vielä koitaa 🙂

Kiitos kommentistasi ja hyvää alkavaa kevättä!

Meidän asuinpaikassa mukavinta on turvallisuus. 4v ja 6v ulkoilevat ilman vanhempia pihalla ja hakevat lähitaloista kavereita leikkimään. Koulumatka (tuleva siis) kestää kävellen vajaa 5minuuttia. Ylitettävänä on yksi hiljainen autotie. Nyt jo meidän 6v eskarikaverinsa kanssa harjoittelee yksin kulkemista. Kaikki nämä seikat on ollu pääosassa, kun on asuinpaikkaa valittu.

Jännä, miten eri asiat on ihmisille tärkeitä 🙂

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, itsekin luonnon läheisyydessä asuvana etenkin lapset saavat huimia kokemuksia juuri luonnossa. Mutta ihmiset ovat erilaisia, eri ihmiset kaipaavat erilaisia kokemuksia. Itsekin olen sydämeltäni enemmän kaupunkilaistyttö, joka nauttii ötökkävapaasta menosta. Nykyiseltä paikkakunnaltani olen kuitenkin löytänyt sopivan välimuodon. ”Maaseudun” ja kaupungin täydellinen liitto.

Asutaan pienehkössä kunnassa, muutettiin tänne yhdessä muualta, eikä paikka ollut meille entuudestaan tuttu. Tänne ollaan kuitenkin juurruttu, eikä pois haluttaisi lähteä, ei sitten millään. Onneksi ei toistaiseksi tarvitsekaan.

Mikä täällä sitten on niin hitsin hienoa? Etenkin tämä alue, jossa me asutaan (kyllä koko kunta muutenkin) on rauhallinen alue, ympärillämme on pääasiassa lapsiperheitä ja jokunen eläkeläinen. Lapset on turvallista päästää keskenään ulos edeltä (1,5-vuotiaasta asti), takapihalta ei pääse muualle kuin toisten takapihalle, välissä leikkipaikka. Ja täällähän katsotaan vähän muidenkin muksujen perään. Pulkkamäkiä löytyy vierestä, omaan pihaankin voi rakentaa ikioman mäen. Mutta kyllä kesä on parasta. Terassin oven voi läväyttää heti herättyä auki ja lapset saavat juoksennella terassilla yöpuvuissaan/vaippasillaan, vähän kastella varpaitaan aamukasteisella nurmikolla. Metsäänkin on huimat kymmenen metriä.

Kunnan palvelut toimivat moitteettomasti, mitään valittamista ei vielä ole ollut niiden osalta. Kävelymatkan päässä on uimaranta, ruokakauppoja, kirjasto, pankki pari kahvilaa, lounasravintola, yms. Kaikkea mitä voi tarvita. Pyöräilymatkan päässä on jo pieni kauppakeskus ja isommat kaupat. Ja siitä taas vähän eteenpäin, ollaan isomman kaupungin keskustassa ja sinnekin pääsee motaria pitkin. Eli samaan hintaan saadaan maaseudun rauhaa ja raitista ilmaa, mutta vartin automatkan päässä on ison kaupungin menot ja meiningit. Harvoin nykyisellään tulee käytyä, mutta yliopistolla nyt ainakin.

Joskus kaipaan ihmisvilinää ja menoa, mutta se on vain hetkellistä ja liittyy kumpuaa yleensä oman ajan tarpeesta. Todellisuudessa en vaihtaisi tätä mihinkään. Olen pikkuisen vainoharhainen ja pelkään jos mitäkin, mutta täällä tunnen olevani turvassa. Samoin lapsemme ovat täällä turvassa, vaikka vähän napanuoraa hölläisikin. Kerrassaan ihana paikka. Hyvät kulkuyhteydet mihin vain, mutta kaikki tarvittava löytyy täältäkin.

Heips, kirjoittelen vähän aiheen ohi, mutta olisi aika huikeeta lukea postaus teidän Helsingin lempparimestoista. Onhan minulla tässä vähän oma etu taustalla, koska saan vierailijan ulkomailta ja kaipaisin kivoja treffi-ideoita ja aktiviteetteja. 🙂

PS Kaverini vinkkasi blogistanne pari kuukautta sitten ja nyt oon teidän salainen ykkösfani. Iiks, nyt uskallan jopa kommentoida!

Voi, voi.
Ei todellakaan tarvitse asua Helsingissä voidakseen ovesta ulos astuessaan kokea asioita.
Monet asiat muutenkin tuntuvat kovin olevan sidoksissa ostamiseen ja materiaan teillä siellä. Minusta se on surullista.

Meillä parasta on se, että metsä aukeaa heti ulko-ovelta. Tilaa riittää laskea lapset keskenään ulos.
Hiihtämään pääsee pihan laidalle pellolle, pulkkamäkeen tuohon metsärinteeseen.
Täällä luonto ja vuodenajat ovat läsnä ja lähellä.

Just tuon takia miulla on niiiin ikävä pääkaupunkiseudulle!
Asuin siellä 10v ja muutin reilu vuosi sitten takaisin Lappeenrantaan.
Helsingin vilskettä, ja sitä että kaupunki on aina hereillä, on ikävä 🙂 Eikä tosiaan tekemistä tarvitse miettiä.
Ehkä palaamme poikani kanssa vielä sinne 😉

Oi! Tuokin kuulostaa ihanalle! Ja hyvin tutulle. Kuulostaa aivan minun lapsuudelleni 🙂

Asun itse Sotkamossa (Vuokatti kuuluu tähän myös, se kertoo monille paljon enemmän kuin Sotkamo 😀 ), 11 000 asukkaan kunta Kainuussa. Olen jo vuosia haaveillut muuttamisesta isoon kaupunkiin, mutta koska olen aina asunut täällä niin on todella vaikea lähteä. Nyt onneksi olemme alkaneet tehdä tosissaan asioita sen eteen että päästäisiin muuttamaan, Helsinkiin luultavasti. Täällä on ahdistavaa juuri se ettei ole tekemistä, jos ei tykkää urheilla tai olla luonnossa. Lisäksi kauppojen valikoima on todella huono, viimeksi eilen taas järkytyin kun täällä ei ollut kaupoissa edes Fairy Platinum tiskiainetta 😀 Puhumattakaan mistään kosmetiikasta vaikkapa. Ystäväni on naureskellut miten meidän ainoa kahvila on auki arkisin 9-17 ja lauantaisin muutaman tunnin aamupäivästä. Juuri esimerkiksi Helsingissä käydessä on aivan ihana se vapauden tunne, se kaupunki ei nuku edes yöllä 🙂

En tiedä vastaatko enää vanhempien kirjoitusten kommentteihin, mutta kokeilempa onneani. Olisiko sinulla vinkkejä, mitä Helsingissa voisi nähdä / tehdä 1,5 -vuotiaan lapsen kanssa? Olen menossa lapseni kanssa ystäväni luo muutamaksi päivksi Helsinkiin ja jotain mukavaa olisi kiva tehdä. Ystävälläni ei ole lapsia, joten ei ehkä mitään yksinomaan lapsille tarkoitettua. Kiitos jos ehdit vastata!

Tuo oli kuin omasta kynästäni! Allekirjoitan 🙂 (paitsi tuon kättärin, koska en ole synnyttänyt 😀 )

Juurikin noiden asioiden takia aion joku päivä asua Helsingissä Lahen sijasta 🙂

Tuo mielikuva minulla on aina Helsingistä ollut, että siellä on paljon nähtävää ja tehtävää. Heti kun olosuhteet sallii, kokeilen kyllä Helsinkiä 🙂 Olen asunut Keski-Euroopassa isossa kaupungissa hetken, ja kaipaan sitä kun on niin paljon vaihtoehtoja, ihmisiä ja elämää!
Nyt olen kuudetta vuotta ”käymässä” Rovaniemellä. Paljon hyvää täällä on (mm. kunnon lumiset talvet!) ja viihtyminen on toki myös asennekysymys, mutta en koe tätä kodikseni. Sen tietää kun on kotona <3

Niin! Samat asiat ei sovi kaikille. Kun muutimme uudelleen Helsinkiin, tekstasin INNOISSANI siskoilleni : ”JONOTAN kaupassa!”. Se, että jonottaa, kertoo siitä, että ympärillä on enemmänkin ihmisiä kuin itse.

Totta, Sanna! Itse asiassa: Kun asuin maalla, kaupungilta tuli osteltua ehkä jopa enemmän, koska shoppailu oli silloin harvinaista herkkua.

Itse arvostan juurikin kaupunkien kulttuuri- ja tuulettumistarjontaa!

H&M:ltä, mutta on kyllä jo vuosia vanha.

Rovaniemellä asuminen on kivaa koska pienessä kaupungissa on ison kaupingin toiminnot, kaikki raflat ei oo s-ryhmää ja keikkoja on oikeestaan aika paljon! Ihmisten erilaisuus on ihanaa! On se yks hipsterimesta ja se juppimainen kahvila-baari ja monta paikkaa missä on kotoisa olo. pari kilsaa keskustasta on umpimetsässä vaaralla missä koiran uskaltaa päästää irti ja käydä puolukkametällä. Huonointa on etäisyydet kottoo-kottoo savosta, mutta onneksi on auto. Mutta onhan se hurja, jos ajaisikin etelän sijasta pohjoiseen 500km, olisi Norjassa.

Ja voi Kuopio, sekin on niin ihana!

H&M:ltä, varmaan 3-4 vuoden takaa. Keinokuitua :/ Mutta kaunis, niin en voi luopua!

Suosittelen, jos asunpaikka ei tunnu omalle!! Rohkeutta ja voimia muutokseen 🙂

Suurimmalla osalla meistä helsinkiläisistä on oikein kunnon rakkaussuhde tähän kaupunkiin ja sen paikkoihin: metro ruuhka-aikana, Espa ja Kaivari kesällä, ratikat, Naistenklinikka & Kättäri (!), laivasatamat, Lintsi, Korkeasaari, Suomenlinna, Rautatieasema, isot leffateatterit. Kaikki perusmestat ja sitten lisäksi vaikka pikkukatuja Eirassa ja muualla kaupungissa. Tää vaan tuntuu niin meidän omalta kaupungilta ja saa sydämet lepattamaan! Oodi Stadille nyt ja aina!

Kaipaan isosta kaupungista sitä, että kaikki on saatavilla. Jos vaikka tulee tarvetta johonkin lauantaina kuuden jälkeen, niin ei tarvi venata maanantaihin, että saa sen. Tuo on niin raivostuttava välillä. Jos oikeesti on kova tarve. Tykkään, että shoppaa voi mennä vaikka sunnuntaina, jos haluttaa. Kaipaan sitä, että kaupunki ja ihmiset menevät eteenpäin eikä junnaa paikoillaan. Jotkut ihmiset on luotu sykkeeseen ja itse olen sellainen. En vain ole sopeutunut rauhallisempaan menoon ja kun tulee mahdollisuus muuttaa, niin heti olen muuttamassa sinne missä tunnen olevani kotona. Ymmärrän sinua.

<3 Kuulostaa ihanalle! Mäkin haluaisin vielä joku päivä asua niin, että ratikkakiskojen kolina kuuluu avonaisesta ikkunasta!

Järvenpää on kyllä loistavalla sijainnilla!!

Hmm… Mäpä mietin ja yritän muistaa vielä palata asiaankin 🙂 Jos en, muistuta mua!

Minä rakastan asua kaupungissa! Asumme Oulussa lähiössä jota alettiin rakentamaan vähän ennenkuin tänne muutimme. Oli upouusi yhtenäisperuskoulu, jonne matkaa n. 2 km, juuri valmistunut päiväkoti 300 m. päässä kotoa, parin vuoden päästä tuli iso marketti, kirjasto/nuokkari, terveysasema/hammashoitola jne. Hiihtoladulle/pururadalle matkaa 500 m, kuntosalille 2 km, kaupungin keskustaan n. 8 km. Rauhalliset ja mukavat naapurit!
Unelmani on viettää vuosi asuen Helsingin keskustassa (muukin iso kaupunki käy) ja ahmia kulttuuria ja etenkin kaupunkikulttuuria oikein olan takaa. Sitten kun lapset eivät enää asu kotona. Kaupungissa asuminen ei todellakaan tarkoita aina vaan shoppailua,vaan voi nauttia kulttuurista, puistoista jne.

Ihana keväinen tunnelma! 🙂 mistä karkki toi sun huivi on?

Hei onko se hipsterimesta se, jossa on rafla, sisustusliike, korukauppa ja keikkapaikka samassa. Jos, niin : Wau! Rakastuin paikkaan kesällä 2013, kun olimme Rovaniemellä häissä, ja vietimme ko. paikassa kaksikin päivää 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X