kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 09.04.2015

Korvakorut 4-vuotiaalle. Hitti vai huti?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
71 kommenttia

F on jo melkein vuoden verran halunnut itselleen korviksia, ja pääsiäisenä hänen toiveensa sitten lopulta toteutui. Vein hänet nimittäin korvakorulaitolle kello- ja koruliikkeeseen, jossa itsekin sain ensimmäiset korvikseni yli 20 vuotta sitten.

Vaikka F halusikin korviksia hirveästi, jännitti toimenpide silti häntä melkoisesti etukäteen. Pelkäsin vähän itsekin sitä, ettei F ensimmäisen korvan nipistyksen jälkeen uskaltaisi ottaa toista korua lainkaan. Mutta lopulta kaikki meni todella hyvin. Pidin F:ää kädestä kiinni, ja kokenut korvakorulaittaja napsautti korvikset sukkelasti korviin. Ihan pienet itkut F tosin tirautti, mutta itku loppui heti, kun hän pääsi ihailemaan koruja peilin kautta.

Vaikka olenkin todella ja aidosti sitä mieltä, että pienten tyttöjen(KIN) pääasiallinen tarkoitus on juosta räkä poskella kurassa ulkona ennemmin kuin keskittyä ulkonäköasioihin, en kuitenkaan raaski vastustaa harmittomia kaunistautumisleikkejä tai tyttömäisiä turhamaisuuksia, joita F todella itse rakastaa. Tarkoitan siis sitä, että jos lapsi omaehtoisesti(!) haluaa kimalletta, kynsilakkaa, ihanat hiuspinnit tai vaikkapa juuri korvikset, en koe niitä asioiksi, jotka tulisi kieltää (Toinen asia ovat tietysti vaikkapa hiusten värjääminen, joista voi oikeasti olla jotain terveydellistä haittaa!!)

Korvisasian tiimoilta aloin itse pohtia myös sitä, miten joskus tulevaisuudessa suhtaudun meikkaamiseen F:n kohdalla. Nythän meikkiasiat ovat luonnollisestikin olleet naamiaisasutouhuja varten, mutta minkähän ikäisenä hän haluaakaan alkaa meikata kouluun. Jos siis haluaa ollenkaan. Itse muistan, että sain luvan laittaa koulumeikkiä 7.luokkalaisena, ja ainakin nyt ajateltuna se tuntuu fiksulle ikärajalle.

Minkä ikäinen lapsi tai nuori on sinusta sopiva ottamaan korvakorut? Entä meikkaamaan, lakkaamaan kyntensä tai laittamaan hiusväriä?

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (71)

Mä sain ite korvikset 4v. synttärilahjaks. Muistan, että pyysin niitä ensin äitiltä, joka kuittas homman legendaarisella ”kysypä iskältä” -heitolla (tuudittautu tietty siihen, et iskä torppaa koko idean) ja iskähän sitten tietty suostu, joten reiät otettiin ja voiettäää muistan vieläkin sen isotyttö-fiiliksen mikä niiden laiton jälkeen oli!

Minustakin ekaluokka voisi olla hyvä ikä, aikaisintaan. Tällöin olisi lapsella jo jonkin verran älyä niiden hoidosta ja puhtaanapidosta. Musta perustelu ”kun lapsi itse haluaa” on vähän huono, sillä samalla periaatteella pitäisi sallia muitakin asioita mitä lapsi haluaa, eikä mielestäni lapsi ole vielä kypsä tekemään moniakaan päätöksiä tuossa iässä. Itse sain kolmannella luokalla. Mutta tuskin se lapsi pilalle menee vaikka aiemminkin rei’ittäisi, tämä nyt vain minun mielipide 🙂

Otin korvikset 18-vuotiaana. Olisin halunnut aiemminkin, mutta kotoa tuli jyrkkä ei. Tämä johtui puhtaasti siitä, että äidillä oli aikoinaan tulehtunut reiät niin pahasti allergian vuoksi.
Enhän tätä kyllä pahimmissa teini kapinoinnissa sulattanut, vaan tein itse reiät. Umpeenhan ne meni, kun yhteistuumin otettiin seuraavana päivänä äitin kanssa koru pois 😀
Toisenkin kerran aloin omatoimisesti rei’ittämään mutta tällä kertaa isoveli oli neulan päässä (hänellä vankka kokemus kun puhkonut itsensä täyteen reikiä).
Nyt kun mietin niin olen aivan onnellinen että sain itse päättää 18-vuotiaan järjellä otanko reiät vai en. Esimerkiksi isosiskoni ei koskaan sitten 18 täytettyään halunnut reikiä, vaikka muistan miten niistä hänen teinivuosinaan väännettiin kättä.

Miksi pitää sanoa? Koska sinä et halua että poikaasi luullaan tytöksi? Koska pojan täytyy ymmärtää, että vaaleanpunainen on väri jota pojat eivät saa käyttää, eilä ponit tai nuket. Kyllähän siinä voi poika rukka kuvitella olevansa samaa ainesta kun pienet tytöt ja eihän sellainen käy 😉

Miten tämä liittyi korviksiin??

Itse sain korvikset muistaakseni 7-vuotiaana, mikä oli ihan ok omasta mielestäni. Itse pidän korvareikiä melko harmittomana ilona. Tosin enpä ole niitä näin aikuisiällä juurikaan enää käyttänyt.

Meikkaaminen ja hiusten värjääminen ovat sitten toinen juttu. Itse olen saanut tosi tosi nuoresta värjätä jonkin verran hiuksiani ja meikata. Jo muistaakseni 11 vuotiaana sain värjätä hiukseni ihan kokonaan kestoväreillä, jonka jälkeen ahkera värjääminen jatkuikin aina lukioon asti…

Ja vaikka nuorena ja teininä kaikki hiusjutut ja meikit olivat toki tärkeitä, niin näin jälkeenpäin harmittaa, etteivät vanhemmat yhtään kontrolloineet sitä. En tiedä kuinka paljon he olisivat voineetkaan sitä rajoittaa, kun kyse teinistä, mutta ehkä vaikka rahallisesti ohjailla vähän sitä touhua. Nykyään en juurikaan meikkaa enkä värjää lainkaan hiuksiani. Hiuksieni laatu on selkeästi kärsinyt värjäämisestä ja hirvittää myös kaikki kehooni aikoinaan valuneet kemikaalit… Vaikka teininä olisin varmaan potkinut ovet sisään, jos hiusteni värjääminen olisi kielletty, niin aikuisena olisin kiitellyt siitä paljon.

Sama muuten koskee napakorua. Olihan se 16 vuotiaana tärkeää ja tosi siisti. Nykyään navassani onkin sitten kiva umpeutumaton reikä. Ei mikään kaunis näky.

Mielestäni lapsellakin pitää olla oikeus olla nättinä, jos se tuntuu tärkeältä. Mutta ehkä vanhempana voisi yrittää ohjailla lapsen kiinnostusta ulkonäöstä muihin juttuihin enemmän ja kontrolloida sitä. Hiusten värjäämisen sijaan voisi vaikka leikata ja keksiä kivoja kampauksia jne. Mutta toki aina sen lapsen mukaan. Joillekin se ulkonäkö vain on niin iso juttu, ettei sitä kontrollia kovin tiukalla voi tai kannata pitää.

Ja ongelma niissä vaaleanpunaisissa ulkoiluvaatteissa oli…?

Jo päiväkoti ikäisiä kiusataan erilaisuudesta ja pukeutumisesta. Siksi en pue poikiani ”tyttöjen vaatteisiin” julkisesti. Koti oloissa poikani ovat leikkineet äitejä serkkutyttöjensä kanssa ja lainaillut mekkoja.

Laitoin tyttärelleni vuosi sitte 5-vuotis lahjaksi korvikset. Enää en tiedä laitetaanko pikkusiskolle yhtä pienenä korvikset.Lapsen korvanlehti on todella pehmeä ja nappikorviksen lukko painautuu korvanlehden taakse todella helposti. Me emme useiden erilaisten korvis kokeiluiden jälkeen voida pitää kuin hoitorenkaita korvissa. lukot olivat aina painautuneet korvanlehteen. Kun olen keskustellut asiasta, on kuulemma hyvin yleistä, että näitä lukkoja kaivellaan pikkutytöiltä korvalehdistä päivystyksissä.
Kannattaa pitää ensi korvista mahdollisimman pitkään.

Itse sain myös 7-vuotiaana, olisin halunnut sateenkaaren väriset, mutta sain samanlaiset siniset kuin kuvassa :D. Olen ehkä halunnut aiemminkin, mutta vasta kouluun mennessä se oli sallittua ja itse niitä oli sitten hoidettavakin. Pidin koruja ehkä 2 vuotta ja sitten tuli taukoa lähes 10 vuotta. Ei tarvinnut varsinaisesti avata uudestaan nyt myöhemminkään, kyllä se koru sinne edelleen meni. Edelleen käytän vain satunnaisesti, en koskaan kotioloissa ja hyvin harvoin arkena. Jälkihän niistä siis jää, vaikkei myöhemmin haluaisikaan korviksia käyttää.

itse san reiät kahdeksan vuotiaana, mutta oma tyttö nyt 11 – vuotta ei edes halua 🙂 .. ottaa kun ottaa 😀

Nykyajan äidit niin haluavat nopsaa tyttönsä samoihin juttuihin mitä itse on. Annettais lasten olla lapsia. Meikit, korvikset ym sitten myöhempään.
Turha sanoa, kun tyttöni haluaa.
Vanhemmat sen päättää.
En halua ees aatella mikä tämä F tyttö on isona, kun äiti tekee hänen elämän noin aikuismaiseksi jo nyt 😮
Mutta jokainen tekee tyylillään

Hah 🙂 Perinteinen ”kysy isätä/äidiltä -keissi”!

Onkohan niin? Ainakin minun ympärilläni lapset saavat todellakin olla lapsia. En usko, että korvikset tai vaikkapa farkut tekevät kenestäkään ”aikuista”. Ne ovat vain ulkoisia seikkoja, muulla kasvatuksella on enemmän väliä.

Oli varmasti innoissaan 🙂

Minun lapsuudessa oli perinteenä, että korvikset sai sitten kun aloitti koulun, eli 6-7-vuotiaana. Itselle ja siskoilleni se ikä oli sopiva ja voisin ajatella samaa ikää omalle tyttärellenikin. Jotenkin sitä kouluun mennessä on jo mukamas niin ”iso tyttö” ja tuo korviksien laitto oli niin hienoa, muistan oikein kuinka ylpeä olin kun sain korvikset ja aloitin koulun. 😀 Se on myös yksi ”helppo” perustelu milloin korvikset saa laittaa. Mie kuvittelisin, että lapsen voi olla ehkä hankala hahmottaa miksi jotain asiaa ei saa tehdä nyt mutta vuoden(ikuisuuden) päästä se onkin sallittua niin tuollaiseen toiseen virstanpylvääseen yhdistettynä se voi olla helpompi hahmottaa. Niin ja tietty sekin, että minulle tietenkin piti perustella miksen mie saanu korviksia samaan aikaan, kun 2,5 vuotta vanhempi isosisko sai omansa 🙂 Nyt jälkikäteen hankala muistaa, mutta ainakin tuon ikäisenä osasin jo hoitaa korvikset ja puhdistuksen itse ja ymmärsin että se niiden laitto sattuu vähän.

Mä sain korvikset 11 vuotiaana joka mun mielestä on hyvä ikä koska osaa ite niitä hoitaa. Mun piti eka saada vasta 15-vuotiaana mutta lupa heltis jo aikasemmin ja samana päivänä sai myös mun paras kaveri korviksensa 🙂 Jos joskus saan lapsen ei lupa heltiä ennen 10-vuotis päivää. Hiukset värjäsin ekan kerran 14-vuotiaana ja samassa iässä alkoi myös meikkailu. Lapselle pitäisin samaa ikää rajana.. Lapsen pitää olla lapsi mahdollisimman pitkään joka nykypäivänä tuntuu olevan mahdotonta kun yritetään pikkutyttöjä jo aikuistaa liian aikasin. Aikuisena ehtii olla loppuelämän.

Mun pikku neiti sai korvikset 7-vuotis lahjaksi tuossa muutama kk sitten 🙂

Ihanat! 🙂
Itse sain korvikset 1-vuotiaana ja hengissä olen vieläkin 😉

Mutta entäpä kun lapset onkin poikia ja ne haluavat nuita samoja asioita. Kynsilakkaa ollaan joskus vähän laiteltu, eikä pinneissäkään mitään vikaa ole, poikien vaatteissa kun ei ole niin kirkkaita värejä, eikä helmiä tai paljetteja. Olen vältellyt sanomasta että nuo on tyttöjen- ja nuo poiken juttuja, mutta viimeksi piti jo mainita kun 4 vuotias esikoinen olisi niin halunnut vain vaaleanpunaisia ulkoiluvaatteita.

Sain korvikset 8-vuotiaana, koska en uskaltanut ottaa niitä sitä ennen. Äiti olis laitattanut aiemminkin. Ne kasvo pari kertaa umpeen. Ne ammutiin uudestaan kun olin 18. Korviksetkin on lävistys ja opin, ettei ampumalla niitä ei ikuna sais ottaa. 😉 Nyt kun olin 28 ja ne oli kasvaneet taas umpeen menin oikealle lävistäjälle ja nää on paremmat kuin aiemmin. Ei oo niitä inhoja palleroita siellä reiässä.

Tosin en tiedä lävistäiskö lävistäjä 4-vuotiaan korvia neulalla edes vanhemman luvalla?

*Aihe :-)* Kaikki varmasti muistaa kun sai reijät korviin!!!

Siinä vaiheessa kun lapsi omaehtoisesti pyytää, eikä juuri ennen h-hetkeä jänistä. Itse taisin ainakin kerran jänistää kivun pelossa. Kouluun mennessä olin rohkaistunut jo, mutta en kyllä muista ikää.

Meillä mies on aika jyrkkä näiden asioiden suhteen ja luulen että ns. Sovittelijan rooli lankeaa mulle tulevaisuudessa kun aletaan meikkaileen yms.. Ehdoin miehelle että oltais tytölle annettu mahdollisuua korviksiin nyt 5-vee lahjaksi, mutta mieheltä tuli jyrkkä ”ei todellakaan ainakaan ennen kun on 12 :)”. Tyttö ei ole itse vielä halunnut eikä asiasta edes puhinut niin meillä mietitään asiaa uudelleen sitten kun tyttö niitä haluaa. Kynsilakkaa ollaan laitettu ja huulikiiltoa joskus pikkusen.

Minä sain korvikset 6 luokalla enkä niitä aikasemmin ollut edes halunnut. Ehkä oman lapsen korvat antaisin yläasteelle mentäessä rei’ittää ellei keksisi niitä aikasemmin kinuta. Meikkiä aloin käyttää yläasteelle mentyäni ja se on mielestäni ihan hyvä ikä. Huvittavaa katsella omia ala-asteen luokkakuvia joissa jollain 5 luokkalaisilla on naama täynnä pakkelia 😀 hiksiin sain ekat raidat jo varmaan 3 luokalla, mutta oman lapsen kohdalla jättäisin sen kyllä mahdollisimman myöhäiseksi. Tai ainakin koko pään värjäämisen, raitoja antaisin ehkä laittaa. Tosiaan mulla ei siis omaa lasta ole, joten heittelen mielipiteitä tällei mututuntumalla

No huomasin joo, että tosi nopeasti poistit viestin, joka koski lasten poseerausta… No, joo. Opettajaihmisen luulisi ymmärtävän ja ajattelevan lasten puolesta eikä lasten kustannuksella…siis positiivisessa mielessä. Olen itse toiminut yli kymmenen vuottta kouluterveydenhoitajana (thank god en enää). Tuolloin huomasin siis jo vuosia sitten, että jo alakoulaiset tytöt olivat huolissaan painostaan…Ja jos muisteli kymmenen vuotta sitä aiemmin kokemusta vastaavassa tilanteessa, siis että pitäisikö asiaa tarkistaa? Mistä lapsi ottaa oppinsa? Joa käyttää itsenäisesti nettiä, niin voi ehkät jonkun järjestelyn laatia. Mutta tällaisina aikoinakin haluaisin suojata lapsiani internetiltä. Ja tästä aikuiset lapset vastasivatkin, että eivät missään nimessä olisi halunneet olla tiedossa minun kautta netissä Face:ssa tms. – Lapset olivat lapsia. Sittemmin kun ”työlapsia” tuli kouluuntulotarkastuksiin, niin moni LAPSI tai varsinkin tyttö oli huolissaan painostaan siinä ylävartalotopissaan!! Kuka niitä ostaa? Vanhemmathan tätä ohjaavat. Eikö lasten suotaisi olla lapsia edelleen!!

Mä olen itse saanut korvikset, kun menin kouluun. Nyt itsellä tällä hetkellä 3-vuotias tyttö. Mies on todennut yks kantaan, et lävistys kuin lävistys ja vasta 18 veenä. Itse olen ollut vähän, että häh! Miehen siskolla ja äidilläkin on korvikset, ja miehen siskokin on saanut ne n. 10 veenä. Meillä siis hieman puhuttavaa aiheesta, ennen kuin oma tyttö keksii asiaa kysyä… Mun oma mielipide, että 7 voisi olla hyvä ikä, kun itsekin olen silloin saanut. Tai ainakin niin, että lapsi hahmottaa asian, eli korujen otto sattuu ja niitä pitää hoitaa, varsinkin alkuun. Mun itse on paha perustella, miksi ei ”lapsena” saisi koruja, kun itsellä on. Katsotaan….

Olen saanut itse korvikset ekaluokalla ja niin myös sisarenikin, joten on luontevaa ajatella että oma lapsenikin saa silloin jos haluaa . En kuitenkaan paheksu jos pienemmilläkin tytöillä on korvakorut jos se vaan on lapsen tahdosta eikä vanhemman pakosta 🙂

Aloin miettiä noita ylävartalotoppeja. Niistähän oli juuri kohua jossain iltasanomissa. Lapsihan ottaa niiden käyttöön mallin äidiltä, ihan samalla tavalla kuin painon tarkkailun, hiusten värjäilyn tai aina niiin hyväksyttävän ja hellyyttävän vauvanuken hoidon. Se ei onneksi mikään maailman järkyttävin asia ole, mitä lapsi vaatteidensa alle pukee. Tuo painosta huolehtiminen onkin sitten jo vakavampi asia, ja minusta äidit voisivat kiinnittää huomiota enemmän itsensä hyväksymiseen kuin läskeistään valittamiseen lasten nähden.

kiinnostava aihe! mä sain korvikset muistaakseni vitosluokalla palkintona siitä, etten jättänyt valinnaista saksaa kesken 😀 olin niitä ilmeisesti jo pitkään kinunnut. samana vuonna laitoin ekaa kertaa huulikiiltoa koulukuvaan, salaa! hahaa. seiskaluokalla alkoi hiusten värjäilyt ja teinpä silloin myös salaa itse reiän korvaan, hyi hyi. annoin sen sitten mennä umpeen, kun ei ikinä kunnolla parantunut. 18-vuotiaana otin tatuoinnin ja napakorun, ja vaikka täysikäinen olinkin, ei vanhemmat niistäkään oikein tykänneet 😀 itselläni ei ole lapsia, mutta jos joskus tulee, niin nämä mulla olleet ikärajat on mielestäni ihan sopivat 🙂

Onnea F:lle korviksista. Meillä tyttö sai 1-vuotiaana korvikset. 🙂

Onnea F:lle korviksista. Meillä tyttö sai 1vuotiaana korvikset.

Miksi esikoisesi ei saisi pukeutua vaaleanpunaisiin ulkovaatteisiin, jos niin haluaa? Mun mielestä tuollaisessa tilanteessa on parempi tukea lasta kuin yrittää pakolla laittaa häntä johonkin muottiin. Sitä paitsi, eihän ne 4-vuotiaan ulkovaatteet hänen päällään ikuisesti ole…

Taisin olla 5-vuotias, kun sain korviin reiät. 11-vuotiaana sain itselleni synttärilahjaksi nenäkorun, itse kun sitä vanhemmiltani pyysin. Siitä huolimatta, en saanut muita lävistyksiä ottaa kuin vasta täysi-ikäisenä. Tatuoinnille sain luvan 16-vuotiaana, tietysti pitkän harkinnan ja keskustelun päätteeksi.

Hiuksia värjäsin jo ala-asteella, aluksi pelkillä raidoilla. Yläasteelle siirtyessä raidat muuttuivat koko väriksi. Malli tuli selvästi kotoa, en ole koskaan nähnyt äitini aitoa hiusten väriä. Meikki alkoi kiinnostamaan vasta yhdeksännellä luokalla, siitä ei tarvinnut sen enempää keskustella vaan vanhempani pitivät sitä ihan luonnollisena asiana siinä iässä.

Keskustelu ja lapsen omien toiveiden kuuntelu on kai tärkeintä. Oman lapseni kohdalla haluaisin ehkä venyttää ainakin hiusvärien käytön aloittamista. Nykyään kuitenkin tiedetään niin paljon enemmän hiusvärien haitoista.

Itse! Hui 🙂

Minusta lapsen oleminen lapsena on kyllä aika paljon suurempi kokonaisuus kuin se, onko lapsella korvikset/farkut tai toppi paidan alla. Vanhemmat tietysti päättää, olet oikeassa. Itse ajattelen, että keskitän vanhemmuuteni minun mielestäni olennaisempien asioiden vahtimiseen.

Onneksi sinun, Huolestunut, ei tarvitsekaan ajatella ja kantaa huota siitä, mikä F on isona. Olen ymmärtänyt, että hänellä on sitä varten vanhemmat ja onhan tuolla blogissa vilahdellut muitakin läheisiä. Voit rauhassa keskittyä ihan omiin asioihisi.

Olen myös sitä mieltä, että nykyiset fiksut ja valveutuneet äidit kiinnittävät onneksi ihan eri tavalla huomiota oikeasti vahingollisiin asioihin, kuin äidit esimerkiksi sukupolvi sitten. Mutta onhan se maailmakin muuttunut, tietysti. Pitäisi vaan osata nähdä metsä puilta, eikä takertua pikkuseikkoihin.

Korvikset nyt on aika pieni juttu. Ja vanhemmat sen päätöksen alaikäisen kohdalla joka tapauksessa tekee, oli lapsi minkä ikäinen tahansa. 🙂

Itse sain korvikset vasta 15-vuotiaana, vaikka olin niitä jo ala-asteikäisenä toivonut. Sen jälkeen olen kuitenkin itse rei’ittänyt korvia työkseni ja olen sitä mieltä, että ei ole yhtä oikeaa ikää milloin on oikea aika saada korvikset. Normaalisti olen laittanut korvikset vain 6-7v ylöspäin, mutta on siellä joukossa ollut niitä 4-vuotiaitakin. Yleisenä kriteerinä olen pitänyt sitä, että lapsen pitää itse haluta korvikset, eikä niin että äiti väkisin kantaa lapsen sinne penkkiin. Ja kyllä, sen aistii tilanteesta milloin lapsi oikeasti itse haluaa korvikset ja kestää pyssystä tulevan äänen. Tottakai iällä on myös perusteensa, sillä jos reiät laitetaan todella pieneen korvanlehteen (esim. 1-vuotiaalle) voi korvis olla aikuisena hölmössä kohdassa, korkealla tai alalaidassa..

En usko, että kiusaaminen vähenee tai poistuu maailmasta tuolla ajattelutavalla, päinvastoin.

Jos alamme käyttäytyä varovaisesti tai välttelemme tietyllä tavalla olemista/pukeutumista, jotta kukaan ei vain kiusaisi, se vain osoittaa kiusaamisen hyväksymistä. Lainaan The Arkin biisiä Father of a son:
”And you’re totally fogged in your head, if you were serious right now when you said,
That it’s because
they will be bullied in school, cause that means you let the bullies set the rules…”

Jos lapsen pukeutuminen ei ole muita halventavaa tai aiheuta vaaraa lapselle itselleen, niin mielestäni lapsen pitäisi antaa pukeutua niihin vaatteisiin kuin hän itse haluaa.

Itselläni ei ole lapsia, mutta olen kyllä monelle pikkutytölle ja muille korvisreiät työni puolesta laittanut. Taitaa nuorimmat olla jotain 4-5 vuotiaita kenelle olen laittanut.

Itse pidän alaikärajana sitä, että lapsen pitää itse niitä haluta ja jännityksestä huolimatta kyetä istumaan se hetki paikallaan ilman, että vanhemman täytyy pitää lasta päästä kiinni. Kyllä, on ollut tapauksia, joissa lapsi itkee ihan hirveästi ja huoltaja pitää päästä kiinni ja yrittää minua saada väkisin sitä reikää tekemään! Ensinnäkin eihän se ole lapselle ”reilua” väkisin laittaa jotain mitä hän ei halua kun kyseessä vähän pysyvämpi juttu ja toisekseen, on vaarallista väkisin laittaa sitä reikää, lapsihan saattaa yhtäkkiä alkaa heilumaan siinä ja reikä voi mennä väärään paikkaan..

Tiedän kuitenkin, että eräs henkilö on laittanut korvisreiät 2vk ikäiselle vauvalle! Se nyt on jo ihan liian aikaisin mielestäni!

Lupa korviksiin myönnettiin noin F:n ikäiselle minulle aikoinaan, mutta toisin kuin teidän reipas tyttö, minä jänistin ennen ainuttakaan reikää jo, kun näin sen reijäntekovehkeen!
Muistaakseni noin vuoden päästä uusi yritys sitten paremmalla menetyksellä 🙂
Lupa meikkeihin myönettiin mullekkin kanssa vasta ylä-asteella, ja hyvä niin!

Piia, Ano ja muut. Hyvä kun otitte tämän poika-asian esiin!! Itse tytön äitinä kun tämmöisiä asioita en ole tajunnut edes miettiä!

Onnea neiti F:lle korviksista! Söpöt on!
Itse laitatutin juuri pari viikkoa sitten 3,5-vuotiaalle tyttärellemme reiät korviin. Joo ja halusi niitä itse. Ja minäkin halusin hänelle. 🙂 Reijittäjä aluksi vähän nikotteli, kun oli näin nuoresta kyse, mutta laittoin kuitenkin. Tyttö pysyi koko toimituksen ajan reippaana(vähän itkaisi), ja alkoi sitten heti ihailemaan itseään peilistä, niin kuin teidän typykin. Tyttö on ollut todella tyytyväinen korviksiinsa.
Oli mukava kauhistuttaa sukulaisia tytön puhkaistuilla korvalehdillä. 😀

😀 . Meillä ei ollu juur moksiskaan, kun korviksensa sai 2v 7kk ikäisenä. En tiedä sitten auttoiko ku luvattiin herkkuja jos nätisti antaa laittaa. Nyt jo yli vuoden olleet eikä mitään ongelmia ole ollut. 🙂

Pinnit hiuksissa ovat mielestäni aivan eri asia kuin kynsilakka tai hiusväri 🙂 Korvikset ja muut korut pienillä ovat aivan OK, mut kynsien lakkaamista en ymmärrä lainkaan – hiusväreistä puhumattakaan! Mielestäni se on hiukan jopa irvokasta. Miksi pieniä tyttöjä tarvii ehostaa kemikaaleilla? Omille tyttärilleni olen opettanut, etteivät lapset tarvitse esim. kynsilakkaa. Tämä on osana terveen itsetunnon kasvattamista.

Mielestäni silloin on ok, jos lapsi itse sitä haluaa ja on sen ikäinen, että ymmärtää mistä on kysymys. 🙂 Pienten vauvojen korvien lävistämisen taas voisi kieltää kokonaan.

Toi on kyl totta! Ite tykkään pitää 6-vuotiaalla,( jolla ollut reiät nyt 3 vuotta) niitä taustalukkoja mahd. löysällä, ettei painu reiän sisään. Renkaat on myös hyvät.

Onnea neiti F. Missä kävitte ottamassa reiät? Olen menossa kummitytön kanssa shoppailemaan ja samalla pitäisi saada korvikset ja reiät tietty 😉

Hilduri, se on aikalailla paikkakunta ja liike kohtaista minkä ikäisten korvia rei’ittävät.

Itse sain ekat korvikset 8 vuotiaana, jotka tosin meni umpeen kun otin korvikset pois kun niihin sattui. Sitten sain uudet 9 vuotiaana samat reiät edelleen korvissa. Toiset sain 12 vuotiaana. Eli nyt yhteensä 4 reiät korvissa. Ekan kerran hiukset värjäsin 11 vuotiaana ja toisen kerran 12 vuotiaana, värit oli siis kevytvärejä ei kesto. Nyt olen 13 vuotias:)

Öh, voin olla ehkä väärässä, mutta miksei lävistysliikkeessä tehtäisi lasten korviin reikiä? Mun mielestä korvien rei’ittäminen ampumalla liian tylpällä muovisella harjoituskorviksella hygieniatasoltaan epäilyttävässä kultasepän liikkeessä on oikeesti ihan kiduttamista. Itse tein sen muutamankin kerran teininä, meinasin joka kerta oksentaa ja pyörtyä. Kunnes sitten laitoin ensimmäisen ”oikean” lävistyksen ja tajusin, että eihän se sattunut yhtään.

Jos oma lapseni itse haluaa korviin reiät, vien hänen ammattilaiselle sitten kun hän on tarpeeksi vanha.

Olen kanssa kuullut, että olisi parempi lävistää. Tosin tuskin 4-vuotiaan korville niin tosiaan tehdään 🙂

Minäkin sain korvikseni alle kouluikäisenä 🙂

Tämä on muuten todella monille miehille sellainen kynnyskysymys. Suojeleva isä 🙂

Olet oikeassa! Ennen hiusvärien haitoista ei puhuttu, eikä luomuvaihtoehtoja ollut!

Nyt en ihan ymmärrä Leena viestisi ydintä, mutta totta puhut, että aikuisten tehtävä on suojella lasta. Itse ajattelen, että esimerksiki vaitiolovelvollisuus, joka kouluterveydenhoitajallakin on, on yksi lasten suojelemisen ydin. Heidän asiansa ja yksityisyytensä ovat yhtä arvokkaita kuin aikuistenkin.

Hop: Toivotaan, ettei painoa tosiaan tarvitse kenenkään lapsen pohtia. Jos sen kanssa on oikea terveydellinen riski, on vanhempi se, joka voi ”salaisesti” ohjata lapsen ja perheen ruokatottumuksia 🙂

Kuten jo edellä kirjoitin, tämä on aika liikuttava tapa miesten puolelta ”suojella” tyttäriään 🙂

Itsekin olen korvisten on-off -käyttäjä. Harvoin minulle on mitään jokapäiväisiä koruja, vaan kun käytän, ne ovat isot ”päiväkorvakorut”. Sitten voi mennä taas viikkoja, etten pidä mitään korvakoruja.

Tuohon aikaan tosiaan hiuskai värjättiin jo ala-asteella! Siis kaikkialla. Itsekin sain ”kevytvärin” 6.luokalla. Jännää, koska nykyisin moni suhtautuu väreihin varauksella.

Hyvät perusteet mielipiteellesi 🙂

Voi miten hurjia kokemuksia 🙂

Hyviä ajatuksia. Ja kyllä: Minullakin on navassa kolonen. Tosin oman koruni otin 18-vuotiaana. Jos oikein muistan, meiltä kiellettiin kaikki muut lävistykset kuin korvikset alaikäisenä!

Olet oikeassa: Konkreettiset virstanpylväät tehoavat lapsiin hyvin!

Voi että, kuulostaa kurjalle! Kiitos vinkistä!

Asiasta aivan toiseen : Sun ”wanted for summer -postaus” oli juuri sellainen, joka olisi kuin suoraan minun päästäni 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X