Ihan jo ällöttää koko tämä ylikäytetty termi kupla, josta on varmasti puhuttu näiden vaalien jälkeen enemmän kuin edellisten vaalien jälkeen jytkystä.
Mutta silti, tänään suomalaisuuden päivänä, on ehkä pakko vielä vähän puhua siitä, missä Suomi-kuplassa vaikkapa minä elän. Ja toisaalta en elä.
Olen nimittäin jo pari vuotta sitten herännyt siihen ajatukseen, että Suomi todellakaan ole sellainen, millaiseksi minun lähipiiriäni tai facebook-seinääni katsomalla voisi helposti luulla. Kaikkien mielestä esimerkiksi koulutuksella ei ole väliä. Kaikkien mielestä tupakointi raskaana ei ole tuomittavaa. Kaikkien mielestä kaikille ihmisille ei kuulu samat oikeudet ja velvollisuudet. Niin. Ja koko maa ei ole sama kuin oma lähipiirini.
Helposti sitä kuitenkin alkaa kuvitella, että näin olisi. Varsinkin silloin, kun oma elämäpiiri on pieni tai ainakin rajattu vaikkapa yhteen koulutustasoon. Ja sen jälkeen sitten ihmetellään vaalitulosta tai jotain muuta kohtaa, jossa törmätään erilaisuuteen.
Moni nykyihminen kertoo, kuinka haluaa matkustelulla, kielikurssilla tai vaikkapa mietiskelyretriitissä avartaa maailmankuvaansa ja ajatteluaan. Suosittelisin – jos nimittäin kahtiajakautunut maamme tuli yllätyksenä – tutustumaan ihan tähän kotimaamme arkeen. Siihenkin, joka ei ole omaa ja tuttua. Parhaiten tämä homma käy näin:
- Matkusta maalta kaupunkiin ja päinvastoin. Kaikki eivät Kalliossa lipitä viiniä taiteilijahuivit kaulassa, eikä maaseudun jokainen viljelijä ole Kataisen tai Hakkaraisen kamu. Koko Suomessa naapurustossa ei myöskään ole kahdeksaa eri kansalaisuutta tai toisaalta pellollista lehmiä.
- Mene kouluun, päiväkotiin ja sinne, missä lapsemme ovat. Joku on sanonut joskus, ettei koulu ole oikea maailma. Olen eri mieltä! Koulussa ja päiväkodeissa vasta näkeekin maamme todellisen jaman. Koska lapset eivät feikkaa, on koko kansamme läpileikkaus siinä ihan tavallisen kaupungin koulun pihassa.
- Uskalla ajatella, ettet välttämättä ole oikeassa. Jokaisessa asiassa.
- Ja siitä huolimatta, vaali sitä kuplaa, joka on sinulle se kaikkein tärkein. Ehkä joku päivä sinun idealistikuplasi on koko maan linja.
Siihen asti: Hauskaa suomalaisuutta ja J.V. Snellmanin päivää…Nimittäin eikös juuri Snellman ollut se, jota aikanaan myös pidettiin suomalaisuusaatteensa kanssa kuplassa elävänä höyrypäänä?
Millainen on sinun ihanne-Suomesi?
-Karoliina-
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
Kommentit (11)
Minun Suomessani ei suvaittaisi minkäänlaista rasismia. Täällä saisi lapset olla ainakin kahteen vuoteen asti kotona, niin, että vanhemmille maksettaisiin tästäkin ajasta hyvin. Täällä vanhusten hoitoon olisi enemmän henkilökuntaa. Eläkeläiset saisivat pienet eläkkeensä pienemmällä veroprosentilla. Täällä asuminen ei olisi näin järjettömän kallista. Tässä nyt ainakin puolikas minun Suomi kuplastani.
Aikaisemmin en osannut arvostaa kotimaatani tarpeeksi. Nyt kun asun maassa, missä olen huonommassa asemassa sukupuoleni vuoksi, paremmassa asemassa ihonvärini vuoksi ja missä rikoksesta voidaan antaa kuolemantuomio kivittämällä, on arvostus noussut ihan uusiin ulottuvuuksiin.
En edelleenkään kuvittele, että Suomi on ”täydellinen” maa, sellaista ei taida loppujen lopuksi ollakaan. Mutta kyllä oma kokemus on opettanut, että arvosta perusasioita. Raitista ilmaa, ulkoilua, sitä että saa kävellä itsenäisesti kauppaan ilman, että sinua heitetään ohi ajavasta autosta tölkillä. En ole oikiastaan koskaan aiemmin ajatellut naisen asemaa, mutta nyt sekin on konkretisoitunut. Miten onnekas olenkaan, että synnyin maahan, jossa en ole automaattisesti huonompi sukupuoleni vuoksi. Ihanaa, kun tiedossa on kesäloma omassa Suomi-kuplassani. 🙂
Toivon, että nykyinen kokemukseni pysyisi mielessä silloinkin, kun olen taas kotimaaperällä pysyvästi ja joku kommervenkki siellä ärsyttää. Että loppujen lopuksi meillä on asiat käsittämättömän hyvin.
Suomi on vielä yllättävn hyvä paikka elää, ainakin omien muistikuvieni perusteella. En tiedä mitä nyt on tapahtumassa, näyttää että töitä ei ole tarjolla eikä ne työpaikat ihan heti ole lisääntymässäkään.
Ulkomailla nyt viisi vuotta asunena ensimmäisenä asiana Suomessa kaipaan turvallisuutta. Ei tarvitse piikkilanka-aitoja ja iltaisinkin voi kävellä kaduilla. Toivin tämän olevan asia joka on ja pysyy kuplan sisällä.
Koulutus on myös upea juttu, omasta mielestäni maailman tärkein juttu. 🙂
Ihana blogi 🙂
Kyllä uhden palvelualan ja opiskelijankin tuloilla voi pitää kolme lasta eskariin asti kotona. Asenteesta se on kiinni enemmän. 🙂
Totta 🙂 Tsemppiä ja aurinkoa sulle!!
:/
Kiitos kommenteistanne,naiset!
Lääkärin palkalla varmasti olisikin varaa säästää siihen, että voi lastansa hoitaa kotona. Mutta entäs ne joiden palkka ei ole samalla tasolla? Kukaan ei oikeasti ajattele lapsia tässäkään asiassa, vaan sitä kuinka saadaan kotona ”makaavat” äidit työelämään. Lapset ovat tulevaisuus ja heidän lapsuutensa on tärkeintä.
Muuten ideaali-Suomeni noudattelee edellisen kommentoijan kuvaamaa, mutta sitä en ymmärrä, miksi lasta tai lapsia kotona hoitavalle pitäisi yhteiskunnan maksaa korvausta, vieläpä ”hyvää” sellaista. Mielestäni päivähoito on sitä varten, että vanhemmat pääsevät töihin. Ja jos kotona haluaa lapsen kanssa olla, tulisi toimeentulon tulla jotain muuta reittiä, ei veronmaksajien yhteisistä varoista.
Hmm, luulenpa, että en elä suomikuplassa. Olen elämässä nähnyt niin paljon kaikenlaista, että vaikea kuvitella minkään tulevan yllätyksenä. Lisäksi lääkärinä eri paikkakunnilla toimiessa näkee jos mahdollista vieläkin enemmän ja syvemmin sen, mistä Suomi koostuu. Tai minkälaisia suomalaiset ovat.
Ihanne-Suomessani olisi kaikille riittävästi töitä. Ei niin, että jotkut tekevät 40+ tunteja töitä vaan mieluiten niin, että mahdollisemman monella olisi edes se 30 tuntia töitä. Ja toivoisin, että tulisi joku ”yhteinen kassa”, josta otettaisiin mahdolliset äitiysloman kulut. Se luultavasti helpottaisi edes vähän meitä noin kolmekymppisiä naisia työllistymään.
Eniten itseäni ärsyttää ihmiset, jotka kuplastaan huutelevat nouskaa sieltä sohvalta niitä töitä hakemaan, että kyllä työtä tekevällä löytyy… Mutta aika vaikeata se tuntuu olevan päästä edes harjoittelijaks muuhun kuin koulutusta vastaavalle alalle/siihen mistä on työkokemusta. Itselläni on se hyvä, että pääsen aika hyvällä prosentilla työhaastatteluun asti, kun paljon on niitä joita edes sinne asti ikinä. Itse olisin tosi onnellinen tällä hetkellä mistä tahansa työstä, josta jäisi edes tonni käteen ja työmatka ei olisi paljoa yli 1,5 h suuntaansa. Miehen vakituisen työn takia ei oikein voi muuttaakaa pysyvästi toisaalle vaikka olen määräaikaisia pestejä hakenut kauempaakin Suomesta. En tiedä kuka nauttii vapaaehtoisesta työttömänä kotona olosta, ei minusta tällä työmarkkinatuella herroiksi eleillä ja tässä ole mitään kadehtivaa… Itse en ainakaa saa sitä mitä lehdissäkin mainostetaan, että joku saa tonnin kuussa kotona makaamalla… Nyt olisi aikaa matkustella ja tehdä kaikkea kivaa mitä silloin ei pysty kun töissä, mutta ei ole rahaa.. Mutta pitää silti ajatella positiivisesti, että kyllä se onni kai joskus kääntyy parempaan päin ja pääsee matkustelemaan ja muuta kivaa 😉 Ja Suomi on kuitenkin vielä melko turvallinen ja hyvä maa asua.
Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin, mutta aina kannattaa kurkastaa myös sinne toisten ihmisten kupliin eikä ajatella niin jyrkästi, tässä tosiaan pitäisi meidän ottaa lapsilta mallia.
Tykkäsin erityisesti tuosta ”uskalla ajatella, ettet välttämättä ole oikeassa. Jokaisessa asiassa”. Omassa lähipiirissä kuulen liikaa negatiivisia ja niin ”tietäväisiä” kommentteja, mitkä perustuu vaan omaan kapeakatseiseen mielipiteeseen. :/