Kolmistaan

Tulevaisuuden päiväkodeista sieluttomia karsinoita?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Kuulin pari vuotta sitten kaveriltani, että hänen kummilapsensa päiväkotikokeilu oli loppunut siihen hetkeen, kun tutustumassa mukana ollut äiti oli kuullut päiväkodin aikuisen kieltäytyneen ottamasta syliin anovaa lasta käsivarsilleen selittäen pienelle taaperolle, ettei voi solidaarisuussyistä ottaa ketään syliin. Sylitilaa kun ei kuitenkaan kaikille olisi riittänyt, oli päiväkodissa päädytty siihen, ettei kukaan lapsi saa läheisyyttä.

Tuolloin homma kuulosti aivan toisesta maailmasta temmatulta, mutta uutta hallitusohjelman ehdotusta vilkaistessa voin kuvitella, että noin raakaa kohtelua joutuu pian moni muukin lapsi kokemaan. Puhumattakaan niistä kasvatuksen ammattilaisista, jotka eivät edes enää hyvällä tahdollaankaan ehdi huomioida lapsia niin kuin heidän koulutus, omatunto ja sydän sanoisivat. Se vasta raakaa onkin: Ammattilainen ei saa tehdä työtään niin kuin sitä kuuluisi tehdä!

Ensin ajattelin, etten täällä blogin puolella ota kansaa joka tuutista tulevaan hallitusleikkauskeskusteluun, mutta nyt kun aihe liippaa niin läheltä omaa henkilökohtaista elämää kuin ammattiakin, on pakko sanoa muutama asia.

  1. Suomen vahvuus on vuosikymmeniä ollut hyvä päivähoitojärjestelmä. Mitä tapahtuu, kun vanhemmat eivät voi enää hyvällä mielellä jättää lapsiaan päiväksi ammattilaisten käsiin, koska niitä käsipareja vaan on yksinkertaisesti liian vähän? No veikkaanpa, että yhä useammassa perheessä päädytään kotihoitoon. Ja mitä siitä seuraa? Ainakin talouselämän ongelmat ja tasa-arvoasioissa taantuminen (koska äidithän ne kuitenkin useimmiten kotiin edelleenkin jäävät).
  2. Mitä tapahtuu, kun päiväkotien henkilökunta ylikuormittuu? He väsyvät, sairastelevat ja lopulta hakeutuvat muihin töihin. Mistä saadaan enää ammattitaitoista ja innostunutta työvoimaa, kun heikon palkan lisäksi työmäärä ja sen kuormittavuus vaan kasvavat?
  3. Miten käy lasten, joilla ei ole tarpeeksi syliä ja kuuntelevia korvia? En halua edes arvailla, mutta voinpa vaan sanoa, että nämä varhaiskasvatuksen ”säästöt ” eivät varmasti ole todellista säästöä. Veikkaan, valitettavasti, että lapsena huomioitta jääneet lapset kuormittavat myöhemmässä elämässään yhteiskuntaa taloudellisesti paljon enemmän kuin olisivat kuormittaneet lapsuusiässä.
  4. On muistettava – kauheaa kyllä – että monelle lapselle päivähoito on ainoa paikka koko lapsuusiässä, jossa on mahdollista olla turvallisen aikuisen lähellä. Kuinka yhteiskunta voi päättää, että sekin ainoa turva laitetaan uhatuksi?

 

Jos haluat olla mukana tukemassa varhaiskasvatusleikkausten vastustamista, osallistu Vain kaksi kättä –mielenosoitukseen, tai anna tukesi aiheelle muuten. Aiheesta paljon lisätietoa täällä.

Kun vein F:n muutama viikko sitten päiväkotiin ja hän heti kipusi ihanan lastentarhanopettajan syliin, mietin, että asioiden kuuluukin mennä juuri näin. Hänellä on ympärillään ja arjessa monta turvallista sylipaikkaa ja aikuista.  Annetaan lasten olla lapsia. Annetaan heille oikeus syliin ja läheisyyteen. Se toteutuu, jos aikuisia on varhaiskasvatuksessa tarpeeksi.

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Lue myös

X