kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 03.06.2015

Tulevaisuuden päiväkodeista sieluttomia karsinoita?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
35 kommenttia

Kuulin pari vuotta sitten kaveriltani, että hänen kummilapsensa päiväkotikokeilu oli loppunut siihen hetkeen, kun tutustumassa mukana ollut äiti oli kuullut päiväkodin aikuisen kieltäytyneen ottamasta syliin anovaa lasta käsivarsilleen selittäen pienelle taaperolle, ettei voi solidaarisuussyistä ottaa ketään syliin. Sylitilaa kun ei kuitenkaan kaikille olisi riittänyt, oli päiväkodissa päädytty siihen, ettei kukaan lapsi saa läheisyyttä.

Tuolloin homma kuulosti aivan toisesta maailmasta temmatulta, mutta uutta hallitusohjelman ehdotusta vilkaistessa voin kuvitella, että noin raakaa kohtelua joutuu pian moni muukin lapsi kokemaan. Puhumattakaan niistä kasvatuksen ammattilaisista, jotka eivät edes enää hyvällä tahdollaankaan ehdi huomioida lapsia niin kuin heidän koulutus, omatunto ja sydän sanoisivat. Se vasta raakaa onkin: Ammattilainen ei saa tehdä työtään niin kuin sitä kuuluisi tehdä!

Ensin ajattelin, etten täällä blogin puolella ota kansaa joka tuutista tulevaan hallitusleikkauskeskusteluun, mutta nyt kun aihe liippaa niin läheltä omaa henkilökohtaista elämää kuin ammattiakin, on pakko sanoa muutama asia.

  1. Suomen vahvuus on vuosikymmeniä ollut hyvä päivähoitojärjestelmä. Mitä tapahtuu, kun vanhemmat eivät voi enää hyvällä mielellä jättää lapsiaan päiväksi ammattilaisten käsiin, koska niitä käsipareja vaan on yksinkertaisesti liian vähän? No veikkaanpa, että yhä useammassa perheessä päädytään kotihoitoon. Ja mitä siitä seuraa? Ainakin talouselämän ongelmat ja tasa-arvoasioissa taantuminen (koska äidithän ne kuitenkin useimmiten kotiin edelleenkin jäävät).
  2. Mitä tapahtuu, kun päiväkotien henkilökunta ylikuormittuu? He väsyvät, sairastelevat ja lopulta hakeutuvat muihin töihin. Mistä saadaan enää ammattitaitoista ja innostunutta työvoimaa, kun heikon palkan lisäksi työmäärä ja sen kuormittavuus vaan kasvavat?
  3. Miten käy lasten, joilla ei ole tarpeeksi syliä ja kuuntelevia korvia? En halua edes arvailla, mutta voinpa vaan sanoa, että nämä varhaiskasvatuksen ”säästöt ” eivät varmasti ole todellista säästöä. Veikkaan, valitettavasti, että lapsena huomioitta jääneet lapset kuormittavat myöhemmässä elämässään yhteiskuntaa taloudellisesti paljon enemmän kuin olisivat kuormittaneet lapsuusiässä.
  4. On muistettava – kauheaa kyllä – että monelle lapselle päivähoito on ainoa paikka koko lapsuusiässä, jossa on mahdollista olla turvallisen aikuisen lähellä. Kuinka yhteiskunta voi päättää, että sekin ainoa turva laitetaan uhatuksi?

 

Jos haluat olla mukana tukemassa varhaiskasvatusleikkausten vastustamista, osallistu Vain kaksi kättä –mielenosoitukseen, tai anna tukesi aiheelle muuten. Aiheesta paljon lisätietoa täällä.

Kun vein F:n muutama viikko sitten päiväkotiin ja hän heti kipusi ihanan lastentarhanopettajan syliin, mietin, että asioiden kuuluukin mennä juuri näin. Hänellä on ympärillään ja arjessa monta turvallista sylipaikkaa ja aikuista.  Annetaan lasten olla lapsia. Annetaan heille oikeus syliin ja läheisyyteen. Se toteutuu, jos aikuisia on varhaiskasvatuksessa tarpeeksi.

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (35)

Kiitos tästä tekstistä! Me lastentarhanopettajat taistelemme koko ajan sen eteen, että jokaisella lapsella olisi oikeus varhaiskasvatukseen, turvallinen aikuinen lähellä joka päivä, innostava ja turvallinen oppimisympäristö sekä turvallinen ja eheä päiväkotiryhmä. On vain niin harmi, että päättäjät eivät nyt ymmärrä leikkausten menevän aivan väärästä paikasta. Kiitos että kirjoitit aiheesta, mahtavaa että varhaiskasvatus saa yhä enemmän näkyvyyttä ja aihe herättää keskustelua. Ihanaa kesää!

Toivotaan todella niin 🙂

Tämä on niin surullista! Sama koskee myös monia nuoria opettajia 🙁

Hyvä, Outi!!

Nimetön ja Tepa.

Uskon tietysti, että moni edelleen tekee työtä innolla ja ammattitaidolla. MUTTA:

Kyse on kuitenkin paljon suuremmasta kokonaisuudesta. Lasten turvallisuudesta. Niin henkisestä kuin fyysisestäkin.

On vaarallista vähätellä leikkausten vaikutusta lapsiin ja koko yhteiskuntaan!

Kiitos, Lotta 🙂 Ihanaa kesää sinullekin, tärkeä aihe!

Kiitos kirjoituksesta! Näin juuri varhaiskasvatuksen kandiksi valmistuneena, työelämä jännittää koko ajan kuormittuvan työn vuoksi. Työssäni tahtoisin huomioida jokaista lasta, tarjota syliä ja laadukasta hoitoa kaikille. Harmittaa jo se, miten ison työn takana varhaiskasvatuslain asialliset uudistukset ovat ja sitten vielä tämä. Tuntuu pahalta, että koulutus ja lapset on se miltä viedään, vaikka niissä lepää tulevaisuus. Hallitukseen pitäisi saada vanhempia ja alan asiantuntijoita jotka osaisivat ajatella asioita myös pidemmällä tähtäimellä muutenkin kuin vaan eurokiikarit päässään….

Kotimaamme Suomen talousasiat ovat nyt erittäin huonosti. Olemme tottuneet kaikenlaiseen hyvinvointiin. Se on ollut kuin itsestään selvyys.
Nyt uusi hallitus suunnittelee laittavansa Suomen talouden kuntoon ja siihen menee monta vuotta. Eli olemme eläneet lihavia vuosia velkaa ottaen ja nyt alkaa laihat vuodet. Kaikesta leikataan, kaikki kärsimme. Kukaan ei antaisi leikata mistään, joka koskee omia asioita.
Hyvinvointivuodet ovat ohi, kaikkien tilanne huononee, lapsiperheiden, opiskelijoiden, työttömien, sairaiden, eläkeläisten, työssäkäyvien…lista on loputon.

Toivon edellisen olevan vahva trollaaja. Ei kukaan lto voi ajatella hyvää näistä säästöistä..

Kiitos Karoliina tästä tekstistä!

Itse väsyin päiväkotityöhön jo muutamassa vuodessa. Pääsin onneksi opiskelemaan muuta alaa, vaikka vieläkin ajattelen, miten mukavaa se työ ajoittain oli. Lasten anssa oli ihanaa leikkiä, laulaa, tanssia, maalata, hupsutella ja jutella heidän maailmansa asioista. En vaan nykyistenkään resurssien puitteissa pystynyt tekemän sitä työtä niin kuin olisin halunnut. Ajoittain työ meni rutiininomaiseksi suorittamiseksi ja ryhmän ollessa TODELLA haastava tuntui siltä, että empatiaa ei riitä edes sille ”kilteimmälle ja rauhallisimmalle” lapselle, kun muutama (pienempää ryhmää tarvitseva) lapsi vie ison osan voimista. Ja meillä oli pienryhmätoimintaa ja ryhmä jaettu kahteen osaan vuoroulkoiluineen päivineen, mutta silti meno oli välillä aika väsyttävää.

On surullista, miten eduskunnassa ei nähdä, että viime laman säästöistä kärsii nyt oma ikäluokkani, noin kolmekymppiset nuoret aikuiset: mielenterveysongelmia, päihdeongelmia ja huono-osaisuutta. Mitä tapahtuu kolmenkymmenen vuoden päästä, kun tämän päivän lapset ovat aikuisia? Jos ryhmäkoko kasvaa, sitä ei varmasti enää pienennetä, jos sen avulla pärjätään ja lapset saadaan hoidettua (tai säilöttyä).

Veikkaan, että tästä aiheutuu henkilökunnan joukkopako uusille urille tai paljon sairauslomia sekä uupumuksen, mutta myös pidempään kestävien epidemioiden myötä.

Sipilä, Stubb ja Soini voisivat itse mennä päiväkotiin töihin vaikka viikoksi ja kokeilla, millaisten paineiden kanssa siellä eletään tänä päivänä.

Kiitos Karoliina! Kaikki näkyvyys tälle aiheelle nyt! Ja samaa olen itsekin pohtinut; kun on jo vuosia ollut kotona ja opiskellut, eikä siis millään lailla kiinni työelämässä, ei sinne ole hinku jatkossakaan, jos lasten hyvinvointi on sen vuoksi vaarassa. Työttömänä luultavasti saisin jopa enemmän rahaa kuin kotiäitinä. Kieroa, eikö? Syksyllä lapset ovat aloittamassa päiväkodissa, jotta saan viimeisteltyä opintoni. Mutta jos meno on tämänkaltaista ensi keväänä, jää työnhaku osaltani siihen ja hoidan lapset kotona kouluikäisiksi asti. Mutta toivotaan, että kansan ääni yhdessä liittojen ja opposition kanssa saa pysäytettyä hallituksen aikeet ja tämä sekoilu jää historian kirjoihin pelkkänä älyttömänä ideana.

Hienoa, kun toit aiheen esille! Lapsilta leikkaaminen ei ole oikein. Päättäjät ovat tainneet unohtaa, että lapset viettävät päiväkodissa suurimman osan arkipäivien tunneista, jotka ovat hereillä. Paikka ei voi olla mitenkään säilö lapsille, vaan siellä on pystyttävä toteuttamaan laadukasta varhaiskasvatusta. Nykyisin ryhmäkoot ovat jo valtavia! Lapsen ryhmässä on tällä hetkellä enemmän lapsia kuin on eteisessä lokeropaikkoja. Päiväkoti on kolme vuotta vanha, joten joku peruste silloin aikoinaan paikkamäärälle ollut… Onneksi hoitajilla tuntuu sylitilaa riittävän <3 nuorempi lapsistani (3,5 v) ei muuten suostu hoitoon jäämäänkään kuin nostamalla hoitajan syliin. Sieltä sitten iloisesti vilkuttelee.

Kiitos tästä tekstistä! Toivottavasti nähdään viikon päästä rautatientorilla 🙂

Tällä hetkellä tunnutaan leikkaavan kaikesta, mikä millään tavalla luo tasa-arvoa.

Päiväkotimaailma on nyt jo julma ja rankka, niin työntekijöille kuin lapsillekin. Muutaman vuoden jaksoin itse olla töissä päiväkodissa, kunnes väsyin ja nyt opiskelen ihan muuta. Tuttavapiirissä on useampi lastenohjaaja tai lastentarhanopettaja tai opettaja, joka on vaihtanut tai vaihtamassa alaa, koska ovat myös väsyneet isoihin lapsiryhmiin ja siihen kuormitukseen, joka nyt jo vallitsee monessa paikassa. Jos varhaiskasvatuksesta leikataan, en kyllä ymmärrä, kuinka kukaan haluaisi tai jaksaisi työskennellä siinä pyörityksessä.

Hetkinen, hetkinen, hetkinen!

Hyvät nuoret, kyllä varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi kannattaa edelleen kouluttautua. Palkka on ehkä matala, mutta ei mikään onneton. Huonomminkin voisi olla.

Työ on kivaa, monipuolista ja palkitsevaa! Sitä ei koskaan voi oppia kokonaan, vaan koko ammattiuran ajan on mahdollista kehittyä ja oppia uutta. Se pitää vireänä ja suhteen työhön intohimoisena.

Suuret ja meluisat lapsiryhmät. Ei lapsen päiväkotipäivä ole vain kirjoilla olevasta lapsiryhmän koosta tai henkilökunnan määrästä kiinni. Enemmän on toki paljon, mutta ei mahdottomasti. Edelleen voimme tarjota laadukasta hoitoa jakamalla lapsia pienempiin pienryhmiin ja ohjaamalla lapsiryhmää ammatillisesti – kuunnellen ja rakastaen. Pieni perhepäibähoitoryhmä voi olla ”tehotuotantoa” siinä missä suuri päiväkotiryhmäkin. Enemmän on kyse ryhmänhallintataidoista, jakamisesta ja suunnittelusta. Ammattilaisten hommia ?

Ja on siinä hallitusohjelmassa hyvääkin.subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen on mielestäni oikein kohtuullista ja järkevää.
Eikä tuo parjaamasi skenaario lasten kotihoidostakaan mikään huono vaihtoehto ole. Kyllä ammattilaisen mieltä lämmittää jokainen vuosi, jonka lapsi on saanut kasvaa kotona vanhempiensa helmoissa.

Olin 15 vuotta sitten töissä Espoossa yksityisessä päiväkodissa. Viereisellä ”osastolla” oli 2-4-vuotiaita lapsia. Kyllä kävi heitä sääliksi kun sosionomiksi kouluttautunut ”lastentarhanopettaja” niitä retuutti kovakouraisesti kun eivät totelleet häntä. Silloin tokikaan eivät vanhemmat olleet näkemässä! Vanhemmille tämä nainen oli aina mielin kielin. Ja mikä pahinta, päiväkodin pomo ei puuttunut tähän vaikka itse näki tilanteen…. Että näin yksityisissä päiväkodeissa. Monesti ihmiset luulee, että yksityisissä on asiat paremmin, mutta näin ei todellakaan ole. Kaikessa säästetään, ruokaa ei ole tarpeeksi ja se on ala-arvoista sekä askartelutarvikkeita ei saanut ostaa eli niitä ei ollut. Tuli vaan mieleen nämä asiat tässä keskustelussa.

KIITOS! Tämä on yksi parhaista teksteistä, joka aiheesta on julkaistu. T: Työtään, ammattitaitoaan, lapsuutta, lasta ja varhaiskasvatusta arvostava lastentarhanopettaja

Hienoa, että koko Suomi on tässä mukana!

Juuri niin <3

Kiitos tärkeästä linkistä, Susu!

Voi miten ikävä kuulla 🙁

Niimpä, korotetaan hyvätuloisten päiväkotimaksuja, kun nykyään jo melkein perusduunari miehen palkalla ”joutuu” korkeimmaan maksuluokkaan.. Kyllä yli esim. kansaedustajien tuloluokkaan kuuluvilla on varaa maksaa enemmän. Ja samoin voisi leikata ylisuuria eläkkeitä/ansiosidonnaisia.. Kyllä joku 1000 € käteen pitäisi olla riittävästi työttömälle perusmenoihin.. Ja ois motivaatiota ottaa pienempi palkkaista työtä vastaan…

Anna anteeksi, en ole trollaaja. Lastentarhanopettajan töitä olen tehnyt rakkaudella 15 vuotta.

Se, ettei näe säästöjä pahana ei tarkoita sitä, että näkisin ne erityisen hyvinäkään.
Mutta jostain kun on pakko leikata, täytyy säästöt hyväksyä myös omalle kohdalleen.

Päiväkodin arkea näen läheltä niin työntekijänä kuin asiakkaanakin, pienten lasten vanhempana. Varhaiskasvatuksen laatu asuaa muualla kuin säädöksissä.
Laatu ja miellekäs työ voi olla mahdollista vielä näiden säästöjenkin jälkeen, sillä hyvässä työyhteisössä on voimaa tukea ja turvata.

No keneltä vietäis: lapsilta, vanhuksilta vai vanhuksilta? Kiinni nuorisotila vai terveyskeskuksen päivystys?
Leikataanko opintotukea, lapsilisää, eläkettä vai työttömyysturvaa?

On helppoa sanoa, että leikataan ”jostain muualta”, mutta ei meiltä.
Mutta mistä?

Ihanaa, että syliä vielä löytyy <3

Iso kiitos kun nostit tämän tärkeän asian esiin! Surullista lukea näitä kommentteja alaa vaihtaneista kun itselläni työkokemusta lastentarhanopettajana on vasta vuoden verran. Ei auta kuin taistella ja pysyä vahvana, sillä lapset tarvitsevat meitä! Sanottavaa aiheesta riittäisi vaikka kuinka, mutta tärkeintä on pitää mielessä, että noissa pienissä ihmisissä todella on tulevaisuus <3

Luin tämän postauksesi hyvinkin tärkeästä aiheesta ja tulipa mieleen, että Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty, joka vastaa kaupungilla muunmuassa juuri päiväkotien toiminnasta ja varhaiskasvatuksesta, aloitti tänään blogin koskien juuri tätä aihetta. Eli iloksemme voidaan huomata, että asia on muutenkin nyt tapetilla. Laitan linkinkin tähän:

http://www.hel.fi/www/blogit/fi/kirjoitukset/laura-raty/laukas-varhaiska

Jos tulevaisuudessa suhdeluku tulee olemaan 1/8 nykyisen 1/7 sijaan, ja ryhmässä osapäivälapsia joka myös nostaa ryhmän kokonaislukumäärää niin huhhuh :/ eiväthän päiväunille riitä sängytkään -> osa lapsista lattialle patjoille -> lisää levottomuutta :/
Työskentelen tällä hetkellä ryhmässä jossa lapsia on 16, kaikki alle 2 vuotiaita, joista 4 alle vuoden ikäistä. Aikuisia neljä. Asiakastyytyväisyys kyselyssä saatu palaute ’työntekijät vaikuttavat väsyneiltä’ kertoo paljon.

Tuntuu että liian usein lapset ajatellaan vain numeroina, ei yksilöinä.

Juuri näin!!

Silloin tulee laittaa tärkeysjärjestys kuitenkin kuntoon!

Varmasti erot ovat päiväkotikohtaisia, eivätkä (aina) liity siihen, ovatko päiväkodit kunnallisia vai yksityisiä. F on ollut kahdessa yksityisessä päiväkodissa, jotka ovat olleet aivan ihania paikkoja!! Niinkin voi olla. Mm. F:n ollessa kaksi mennessään ensimmäiseen päiväkotiinsa, hänet nukutettiin päiväunille usein syliin <3

Tuo on niin surullista kuultavaa: Ammatistaan innostuneet jättävät alan vain siitä syystä, etteivät he saa tehdä työtään oikein ja hyvin! Toivotaan, että asioihin tulisi muutos. Onneksi keskustelua syntyy nyt oikein kunnolla!

Toivotaan, että päättäjät tulevat järkiinsä!

Kiitos Karoliina tästä tekstistä! Osallistun täällä Oulussa järjestettävään mielenosoituukseen. Mahtavaa, että tähän on osallistumassa väkeä ympäri Suomen! On todella tärkeää saada näkyvyyttä tälle asialle! Lapset ensin. <3

Vastaa käyttäjälle Jutta Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X