Kolmistaan

Onko lapsen ”tyyli” perheen käyntikortti?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Olen kuluneella viikolla somessa velloneiden keskusteluiden valossa miettinyt, mistä johtuu, että lasten pukeutumiseen kiinnitetään nykyisin niin paljon huomiota. Miksi sillä on väliä, että tytöillä on tyttömäiset värit (whaat!?!) vaatteissa ja miksei pojalla saisi olla pitkää tukkaa?

Eniten olen pohtinut sitä, miksi  minua itseäni nyppii niin kovasti, jos F haluaa pukea ennemmin ylleen kimaltavan Hello Kitty -paidan kuin vaikkapa kuvassa olevan kotimaisen Aarrekid-hupparin? Ja mistä lähtien lasten vaatteissakin on kiinnitetty huomioita merkkehin?

Jotenkin ajatukset alkavat tämän asian ympärillä helposti kiertää jotenkin negatiivista kehää, vaikka ehkä kyse on yksinkertaisesti siitä, että halutaan myös ulkoisesti osoittaa, että tuo lapsi on minun. Ja meidän. Että kun lapsella on edes jotenkin vanhempiensa arvoja edustavat vaatteet, on porukka jotenkin entistäkin tiiviimpi. Vähän samalla tavalla kun teininä haluttiin pukea bestiksen kanssa samanlaiset vaatteet niin, että varmasti kaikki huomasivat meidän olevan bff-tiimi.

Vai miten tämä homma menee? Mistä tulee lastenvaatehulluus ja lastenvaateinhokit? Tällä kertaa en itse oikein saa aiheesta koppia, vaikka se paljon mietityttääkin. Kertokaa siis te, jos olette päässeet ajatuksissanne jo vähän pidemmälle!

-Karoliina-

pipo, Makia // huppari, Aarrekid* // leggarit, Metsola // lenkkarit, Nike

*saatu

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Lue myös

X