kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 04.06.2015

Onko lapsen ”tyyli” perheen käyntikortti?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
35 kommenttia

Olen kuluneella viikolla somessa velloneiden keskusteluiden valossa miettinyt, mistä johtuu, että lasten pukeutumiseen kiinnitetään nykyisin niin paljon huomiota. Miksi sillä on väliä, että tytöillä on tyttömäiset värit (whaat!?!) vaatteissa ja miksei pojalla saisi olla pitkää tukkaa?

Eniten olen pohtinut sitä, miksi  minua itseäni nyppii niin kovasti, jos F haluaa pukea ennemmin ylleen kimaltavan Hello Kitty -paidan kuin vaikkapa kuvassa olevan kotimaisen Aarrekid-hupparin? Ja mistä lähtien lasten vaatteissakin on kiinnitetty huomioita merkkehin?

Jotenkin ajatukset alkavat tämän asian ympärillä helposti kiertää jotenkin negatiivista kehää, vaikka ehkä kyse on yksinkertaisesti siitä, että halutaan myös ulkoisesti osoittaa, että tuo lapsi on minun. Ja meidän. Että kun lapsella on edes jotenkin vanhempiensa arvoja edustavat vaatteet, on porukka jotenkin entistäkin tiiviimpi. Vähän samalla tavalla kun teininä haluttiin pukea bestiksen kanssa samanlaiset vaatteet niin, että varmasti kaikki huomasivat meidän olevan bff-tiimi.

Vai miten tämä homma menee? Mistä tulee lastenvaatehulluus ja lastenvaateinhokit? Tällä kertaa en itse oikein saa aiheesta koppia, vaikka se paljon mietityttääkin. Kertokaa siis te, jos olette päässeet ajatuksissanne jo vähän pidemmälle!

-Karoliina-

pipo, Makia // huppari, Aarrekid* // leggarit, Metsola // lenkkarit, Nike

*saatu

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (35)

Tämä villitys on mennyt minulta ihan ohi! Vauva-aikana ei kiinnostanut vauvantarvikkeet lainkaan, nyt on tärkeintä että on jotain järkevää päällä.

Halpaa sen pitää olla, ehdottomasti (siis alesta). Perus HM, Lindex, KappAhl on oikein passeli. Housuja tilaan aina pinon Nextiltä kun ovat kivoja, halpoja ja aina menevät loppujen lopuksi rikki kun ovat niin kovassa käytössä. Meillä koko perheellä vaatteet ovat vain elintarvikkeisiin verrattava hyödyke, eli pakollinen paha. Jotain suht järkevän näköistä tykkään että on kaikilla päällä, mutta se sitten siitä 🙂 Olen ehdottomasti minimalisti ja en tykkää siitä että tavaroita arvostetaan nyky-yhteiskunnassa niin paljon! 😀

Mutta hei, meillä on koko perheellä kyllä nyt matchaavat mustat fleecehousut kun lähdetään telttailemaan! 😀

Meillä on tässä aika selkeä linja. Me vanhemmat määräämme vaatteen mallin ja määrän (säähän sopivat vaatteet, käytännöllisyys yms) mutta lapsi saa itse valita kuosit ja kuvat. Juhliin pukeutuessa annan usen pari vaihtoehtoa joista saa valita. Tälläkin viikolla on kelvanneet vain ja ainoastaan Hello Kitty ja My Little Pony paidat, mutta mitä siitä, se ilmentää lapsen tämänhetkisiä kiinnostuksen kohteita ja lempivärejä. Se mielestäni opettaa ja tukee sitä oman tyylin muodostumista. En halua että lapsestani kasvaa miniminä, vaan ihan omanlaisensa yksilölline persoona ja pukeutuja.

Jep, pakko kompata edellistä kommentoijaa. Tuon pintaraapaisu-kirjoitusten suhteen. Olen seurannut blogiasi/nne reilun vuoden (mikäköhän ajankohta oli, silloin kun kirjoitit vielä kaksplussalla eikä iholla sarja ollut alkanut vielä mainostamaan), ja pakko sanoa, että jo jonkin aikaa olen odotellut paluuta vähän ns koskettavimpiin postauksiin. Tai elämänmakuisempiin.. Tai ehkä tämä nykyinen kauneus/muoti/kulttuuri -nettilehden julkaisutyyli ei enää vain minulle toimi. Sori vähän karkeammasta palautteesta. Rentouttavaa kesää ja kaikkea hyvää teidän perheelle 🙂

Paljon on pelkkää pintaraapaisua aiheesta kuin aiheesta ja postauksista välittyy kiire ja tunne, että ”postaus/päivä” tehdään vaikka sanottavaa asiasta ei oikeastaan ole. Ehkä enemmän ja syvällisemmin aiheesta, niin hyvä tulee…

Omat lapseni ovat jo 10- ja 11-vuotiaat, he päättävät tyylistään itse. Jos se menee ns. Huonon maun rajamailla, vaate on törkeän hintainen tai vastaavasti tiedän sen olevan huonoa laatua, sitten keskustellaan. Tyttäreni alkoi rankata minun ostamiani vaatteita pois jo parivuotiaana; ihana Me&I-mekko ei päässyt päälle kertaakaan, kostoksi ruman mekon ostamisesta hän oli kolmivuotiaan kekseliäisyydellä leikannut keskelle vatsaa reiän jottei tarvitse pitää… Se siitä jälleenmyynnistä! Muistan miten turhauttavalta tuntui juurikin se, ettei naperolle kelvannut minun silmääni miellyttävät kokonaisuudet vaan lähes päinvastaiset. Olisin valinnut rokkihenkisen tyylin, lapsi valitsi hippityylisen. Poika on ollut näissä helpompi: hän kulkee skeitti- ja lautailutyyppisissä kamoissa joita ostankin kyllä mielelläni koska mukavan rentojahan ne ovat päällä 🙂 DC, Makia ja muut alan merkit ovat tärkeitä, mutta onneksi poika ymmärtää myös niiden hinnan ja sen ettei olekaan niin siistiä olla päästä varpaisiin Makian mainos 😉 Merkkeihin tuijottaminen taitaa tulla ympäristöstä ja valitettavasti myös mainonnasta, joka on jo lapsille melko röyhkeää.

Kukin taplaa tyylillään. Tärkeintä on säähän sopiva vaatetus, mukavuus ja puhtaus.
Plussana lisänä tietty on vaatteiden ulkonäkö.
Paljon ostamme käytettyä. Ronkeli olen, joten todella siistiä kamaa vaan kelpuutan kirppiskoriin. Yllättävästi vielä löytyy kirpparilta 140 cm vaatetta, etenkin juhlakampetta.
Tyttömme ei aikaisemmin katsonut, että sopivatko värit yhteen. Minuakaan ei asia haitannut. Väriä ja eri kuoseja vaan elämään. Itsekin haluaisin olla rohkeampi asuissani. Nyt tyttömme, pian 8v, on alkanut valkkailla asukokonaisuuksia, niin että väritkin sopivat hyvin yksiin. Lisänä tietty tukkajutut ja korut.
Jotkut halppismerkit ovat kyllä todella surkean laatuisia. Leggarit etenkin ovat heti polvista puhki.
Urheilukamat pyrimme ostamaan alan liikkeistä. Sittenpähän kestää.
Kengät, alusvaatteet, sukat ja yökkärit hankimme aina uusina. Poikkeuksina ovat vähän käytetyt juhlakengät.
Lapset eivät todellakaan katso merkkiä. Kauhulla odotan jo teinivuosia…
Koitamme kyllä lapsellemme iskostaa, että kierrätys on pop yms.
F:n vaatteet ovat kyllä tosi kivoja, samaten teidän.
Kivaa vkl.

Mulla tuli tästä mieleen joku brittidokumentti, jossa varhaisteinit (n. 11-12-vuotiaat) pukeutuivat hyvin aikuismaisesti (seksikkäästi). Lapset olivat jo pitkään saaneet päättää itse mitä päällensä pukevat ja vanhemmat vain pyörittelevät käsiään, etteivät he pysty vaikuttamaan lastensa pukeutumiseen, kun heiltä kysyttiin miksi antavat lastensa pukeutua noin.

Meillä mennään käytännöllisyys ja hinta edellä. Kirppareilta ostetaan joskus, mutta lasten kasvaessa sieltä löytyy yhä vähemmän käyttökelpoista. Ostetaan vaatteet täysin halpakaupoista ja marketeista. Ainoa asia, mikä niissä mietityttää, on valmistuksen eettisyys. Mutta mulle 20€ sisävaatteesta on aikalailla yläraja. Joku 50€ on ihan eiei, koska en osta itsellenikään juuri koskaan niin kalliita vaatteita.

Ulkonäöltä vaatteiden pitää miellyttää äitiä ja käyttäjää, mutta loppujen lopuksi äiti on se, joka tässä vaiheessa (6 ja 4 v) vielä päättää 😉

Hei!
Hyvä ja (aina )pinnalla oleva aihe. Olen kotoisin hyyyvin pienestä kunnasta, eikä siellä kukaan ikinä koskaan ”elvistellyt” vaatteilla, vaan kaikilla oli niistä muutamasta marketista hommatut 🙂 Nyt kun olen aikuisena muuttanut kaupungin/kauppojen läheisyyteen, olen huomannut ja tullut tietoiseksi kuinka paljon lasten vaatteet ja pukeutuminen yleensäkin pistää silmään. Lapset itse, pienempinä ainakaan, vähät välittävät onko vaate marketin alesta vai ns. merkkiliikkeestä.
Muutamaa kaveriperhettä olen viereistä seurannut kaikenmaailman päivitysten kautta, ja miettinyt että mistä ihmeestä heillä riittää rahaa ostaa pelkästään parin tietyn ja arvokkaan merkin vaatteita, varsinkin kun toinen on kotona.. Yritetäänkö näin näyttää muille jotain tiettyä statusta tässä lastenmaailmassa. Samapa se sinällään on, ei se ole muilta pois! Niin kauan kuin se on sekä vanhemmasta että lapsesta mukavaa ja ”kiva harrastus” on asia ok. Asia erikseen nämä pikkuaikuiset, joita ikävä kyllä näkee myös..
Itse kierrän kaupoissa aletangot, jos niistä sattuisi löytymään jotain, vaikkakin pääsääntöisesti ompelen itse kaikki lasteni sisävaatteet, ja joitain ulkovaatteitakin. Tähän ajauduin ehkä sen takia, että pidän käsillä tekemisestä ja saan (lapset vielä silloin pieniä) itse valita lasteni vaatteiden kuosit; kaikki blingbling ei ehkä ole mun silmään (juu MUN) ja painokuvat tahtovat olla muutaman pesun jälkeen hirveen näkösiä/haljenneita. Toisekseen 5v. tytölle passelit vaatteet ovat tummia tai ns. ison tytön vaatteita – haluan lasten näyttävän lapsilta tai mieleiset on Tosi arvokkaita! Itse tekemällä saa valita kuosin ja mallin ja lapset ovat kovasti hommassa mukana. Nyt kumpikin tytöistä (3v. ja 5v.) alkaa sanomaan minkälaiset vaatteet kelpaa. Ihan mitä vain ei siis enää auta paininjalan alle leikkoa 😉

Mutta mukavaa kesää teille, käyn melkein päivittäin lueskelemassa kuulumisia – mielenkiintoisia aiheita 🙂
-Kati

Minä tartun myös siihen asiaan, kuten edellä joku, että mitä sitten kun lapsi määrää itse, mitä ylleen pukee tai ostaa. Minulla on esimerkkitapauksena oma lapsenlapsi, 7v, ekaluokkalainen. Tämä tyttö tietää esim kaupassa, mitä hän haluaa. Jos ei saa haluamaansa, ei pidä. Minä olen sitä mieltä, että pitäisi äidin kanssa yhdessä etsiä sopivat, käytännölliset vaatteet. Nyt huomaan, että tyttö voi hypellä jossain kevyessä ”perhospuvussa” päivän kavereiden kanssa ja sää ei ole siihen asuun ihan sopiva. Olen ehkä vanhanaikainen ja sitä mieltä, että tässä iässä äiti on lapselle auktoriteetti ja katsovat yhdessä sopivat vaatteet. Tiedän tapauksen jossa lapsi, ala-asteikäinen, oli perheen auktoriteetti ja määräsi lähes kaikesta siinä perheessä ja siitäpäs ei hyvää seurannut.

Niin ja sitten on vielä sekin, että osa pitää lasten pukemista ihan vaan omana harrastuksena ja hyvien diilien tekemistä laadukkaista merkkivaatteista 🙂

Mulle henk.koht. lasten vaatteissa on kaikkein tärkeintä käytännöllisyys. Että vaatteissa on vaivatonta liikkua, ei hankaa mistään, mutta ei ole tielläkään. Kaikenlaiset joogahousut onkin ihan omia suosikkeja, lahkeet pysyy hyvin poissa kantapäiden alta, mutta ei taatusti kinnaa mistään. En osta söpöstelytakkeja, ellei niillä ole muuta käyttöä kuin söpöstely. Niin ihania kuin ne olisikin.

Tykkään myös kauniista vaatteista ja kauneus voi olla monenlaisia asioita. Lähtökohtaisesti tykkään pukea lapset iloisiin väreihin ja kuoseihin. Valitettavasti lompakko yhdessä ketjujen valikoiman kanssa rajoittavat tätä jonkin verran. Molemmilla lapsilla kun vielä on sitä omaa tahtoa ja ketjut etenkin tukevat tätä tyttö-poika vastakkainasettelua. Tykkään ihan hirveästi kejukais-prinsessajutuista, mutta ihan periaatteesta (mikä sekin varmaan on tosi huonoa) yritän ujuttaa tytölle kaikkea muutakin, niin kauan kuin edes vähän äitin valinnat kelpaa. Poika on hankalampi tapaus, kun on jo niin tietoinen itsestään ja muista sekä siitä, miten itse sopii muiden joukkoon. Olen tämän huomannut erityisen selkeästi nyt ensimmäisen kerhovuoden aikana ja juuri pukeutumisessa. Jonkun verran myös leikeissä, mutta niissä olen vielä saanut iskostettua pojan päähän, että kaikki saa leikkiä mitä tykkään.

Ettei hirveästi lipsuisi ohi aiheen, luulen, että osa tästä buumista johtuu juuri siitä, että halutaan sumentaa rajaa tyttöjen ja poikien vaatteiden välillä, koska monella merkillä panostetaan joko neutraaleihin tai tosi kirkkaisiin väreihin. Uskon myös, että osa on oikeasti vain merkkihurahtanutta ja ehkä jotkut uskovat vaatteiden osoittavan jollain lailla omaa statusta. Sitten uskon myös näillä kotikutsu-merkeillä olevan ihan oma vaikutuksensa. Lastenvaatekutsuilla on helppo hurahtaa ihan vain siksi, että ne tuodaan sun olohuoneeseen ja saat mukavassa ympäristössä hypistellä pienen kirjoittamattoman paineen alla. Päädyt ostamaan jotain pientä, koska et kehtaa olla ostamattakaan (vaikka ostopakon olemattomuutta muka korostetaan), sitten se oikeastaan näyttääkin tosi kivalta ja taas on kutsut edessä… ja kierre on valmis.

Mielestäni lasten tulisi saada pukea ylleen mitä tahtovat. Sillä toiset lapset eivät siitä välitä, onko lapsen päällä merkkivaatteita vai ei. 🙂 Vaan juurikin vanhemmat kiinnittävät siihen huomiota. Mutta eihän lapset vanhempiaan varten pukeudu.. Voi myös olla tilanteita, joissa vanhemmat haluavat laittaa mahdollisimman fiinit vaatteet, jotka eivät ole ollenkaan lapsella mukavat päällä. Mutta teidän Fiinu on kyllä tosi tyylikäs mimmi! Ja tykkään hänen vaatteistaan. Paljon löytyy merkkituotteita häneltäkin, mutta myös niitä halvempia vaihtoehtoja.

Hei,
Tässä ei nyt ollenkaan kukaan ottanut kantaa siihen, että mitäs kun siltä omalta nelivuotiaalta löytyykin oma tahto? Turha on äidin mennä kauppaan ostamaan mistä itse tykkää kun kotona vastaus on tiukka ei ja siitä ei keskustella. Neitimme alkoi valikoimaan itse vaatteitaan kaksi vuotiaana ja nyt kun ikää on tullut puolet lisää, ei toivoakaan, että äiti saisi valita vaatteita. Tai saisi tietenkin, mutta arjen helppouden kannalta kukaan tässä perheessä ei jaksa tapella niin turhasta asiasta. Viimeisimmällä kauppareissulla kaupoissa oli omasta mielestäni paljonkin kivoja vaatteita, mutta neidille ne olivat kaikki väärän värisiä ja pois lähdettiin yhden teepparin kanssa.

Moi, Kyllä Karoliina sulla on nyt koppi ihan räpylässä ja oma lapsesi ihan täysin edustaa niitä arvoja joita te edustatte. Ei häneltä ole sattumalta noita vaatteita, vaan se on ihan teidän vanhempien valintaa ja ohjausta. Ei tässä sen kummempaa ole. Kuten edellinen postaaja kirjoittaa, joillekin vaatteet ovat vain vaatteita kulutushyödykkeitä siinä missä ruoka ja toisille ne merkkaavat vähän enemmän. Jos mulla olisi aikaa ja rahaa niin saattaisin hyvinkin olla niitä äitejä jotka miettivät lastensa vaatteita paljonkin. Mutta koska aikaa ei ole (tai sanotaanko näin että on paljon mielenkiintoisempiakin asioita kuin lasten vaatteet), eikä juuri rahaakaan niin 2/3 menee isoveljen vanhoilla vaatteilla ja sille isoimmalle ostetaan uutta aina kun tarvitaan. Kirpputoreilta ei nimittäin löydy enää 122 cm ylöspäin mentäessä oikein mitään, ei ainakaan 156 cm poikien vaatteita. Mutta. Kyllä minulla siellä ne tietyt arvot on. En osta marketista (olen todennut että laatu on ihan karmeeta), enkä halua että niillä lukee paidassa mitään idioottimaista , yritän välttää mustaa, ostan perusLindex jne. kamaa kuorrutettuna miehen Amerikan tuliaisilla (merkkiurheiluvaatteita) ja mm. Mainion alelöydöillä. Vanhempien arvot ja se onko pukeutuminen vanhemmille tärkeää näkyy ihan suoraan siinä miten lapset pukeutuu. Sama pätee myös tilannepukeutumisen suhteen. Jos lapsi tulee itsenäisyyspäivänjuhliin tuulihousuissa niin kas, tuulihousuissa se äitikin siellä katsomossa istuu.

Hyvä aihe! Itse tosin en myöskään osaa sen enempää aihetta avata! Oon huomannut kuolaavani ihania lasten vaatteita ja päästäneeni ulos lauseen ”Voi, kun saisin joskus lapsen niin voisin pukea tällaisen…” Kuulostaa kauhealta! 😀 Enhän mä nyt oikeesti halua lasta sen takia, että voin pukea omasta mielestä ihania vaatteita. Mutta kai se jotenkin on niin, että kun itse on aivan vaate-/kenkäfriikki niin sitä haluaa toteuttaa myös lapsessaan. Olishan sen nyt hullua, että itsellä on viimesen päälle vaatteet ja lapsi kulkee ryysyissä.. Toki välillä taas joillain haiskahtaa puhdas materialismilla ”leijuilu”, kaikki täytyy olla merkkituotteita. Itse kyllä tyydyn siihen mikä miellyttää silmään. Joskus se voi olla H&M:stä ostettu vitosen paita ja joskus taas vaikka Iron Fistin satasen mekko..

Hei Karoliina!

Tykkään paljon blogistanne, ja sinulla on tosi kivoja postausaiheita. Tuntuu kuitenkin, että usein nämä tosi hyvistä aiheista olevat postaukset jäävät hirmuisen ”pintaraapaisuiksi”. Esimerkiksi tämän postauksen otsikon nähdessäni odotin/toivoin jotain vähän syväluotaavampaa kirjoitusta kuin pelkkää kysymysten ilmaan heittelyä. Minusta tämä ”tynkäpostausten” määrä blogissa on ajan myötä lisääntynyt aika paljon.

Ei ole tarkoitus olla mitenkään ilkeä, vaan ihan vain antaa palautetta. Mielestäni olet hyvä kirjoittaja ja esimerkiksi pitkä ja henkilökohtainen kirjoituksesi lukihäiriöstäsi on yksi mielenkiintoisimpia blogipostauksia, joita olen lukenut! Sen tyylisiä postauksia lukisin mielelläni lisää. Kivaa viikonloppua!

Ihana aihe, vaikka myöhässä tätä luenkin. 😉 Itse ostan kauniita printtejä ja esimerkiksi Me&I-vaatteista pidän kovasti. On kestänyt kovempaakin kulutusta ja kuosit ovat söpöjä. Käytämme merkkiä ja ei-merkkiä, paljon myös saadaan vaatteita. Kirppistelyä harrastan myös paljon, mutta totta on se, että tietyn koon jälkeen ei vaatetta tahdo enää löytyä. Mutta kirppistelyssä on myös se vaara, jonka olen henk.koht. kokenut, että jos jossain tulee lastenvaatteiden kohdalla ostohulluus niin siellä! Toinen kotiäidin helppous ja ostohulluttelun paikka ovat nettikaupat. Siksipä suosin myös kotikutsuja sekä kavereiden kanssa vaihtelua. Kun aina jollain on pienempiä/isompia lapsia kuin itsellä, laittakaa yhtenä iltana hynttyyt yhteen ja vaihdelkaa tai antakaa eteenpäin. Tiedättepä ainakin, että menee hyvään kotiin ja tarpeeseen. Siitä tulee myös hyvä mieli ja saa viettää iltaa ihanassa seurassa. Harmi ettei itse pääse nyt Helsinkiin asti Skideihin shoppailemaan, mutta hienoa viikonloppua teille! 🙂

Neljän vauhdikkaan lapsen äitinä ajattelen vaatehankintoja paljon sillä että miten saan kaikille pakolliset tällä olemattomalla budjetilla ja mikä kestää arjen menoissa. Päiväkoti/koulu/muut menot vaatii jokainen vähän erilaisia kokonaisuuksia esim. Päiväkotilaisilla kahdet varusteet vai kuskataanko edestakaisin. Paljon kierrän kirppareita tai lainaan kavereilta/kavereille ja kahdella nuoremmalla (tyttö 7v ja poika 5v, sama vaatekoko) käytän samojakin esim. Mustat unisex-ulkohousut tms. Kaksi vanhinta on erimallisia kuin nämä nuoremmat ja heille on haastavaa löytää sopivan mallista joka olisi vielä kivannäköistä. Merkkejä käytetään sekä halppiksista että kalliimmista ja marketeistakin kokeilujen jälkeen löytää ihan loistoyksilöitä! 😉 mua itseä suututtaa eniten se että ostat kalliin tuotteen joka parin pesukerran jälkeen onkin nukkainen tai muuta. Jos rahaa olisi enemmän niin satsaisin vaatteisiin niin että ostaisin arvokkaampia ja laadukkaampia vaatteita jotka kestää aikaa ja käyttöä, ei mitään hetken pinnalla olevia. Vaatteissa paljon mustaa johon on helppo yhdistää väriläiskiä, tämä koskee niin lasten kuin äidin vaatekaappia sekä sisustusta.

Vaatteet on mun aatteet jotkut sanovat :D. Ymmärrän tuon HelloKitty-aatoksen. Itse pelkään, että kun tenava menee päiväkotiin alkaa samointein kinuaminen kaikenmaailman mainonnan lopputuloksista. On kyläl aivan mahdotonta, miten lapsia käytetään mainonnan kohteena. Hyvin ovat esimerkiksi juuri nuo kyseiset kissat onnistuneet lujahtamaan jos jokaisen pikkutytön toivevaatteisiin.

Oma lapseni on vasta 1,5-vuotias, mutta laittaa jo nyt mielellään hattua päähän ja koruja kaulaan. Viimeksi tänään lähdettiin liikenteeseen isot helmet kaulassa. Mies pukee lasta erittäin värikkäästi ja vaikka itse olenkin värien ystävä, välillä karnevaali-tunnelma jo hieman huvittaa. MUTTA olen päättänyt, etten puutu miehen valintoihin. Samoin jos isovanhemmat ovat hoitamassa, annan vapaat kädet valita vaatteet. Tämän kaiken ajatuksena on päästää itse irti sellasesta ”minun tyylini on oikea”. Lapsi näkee monia erilaisia tapoja pukeutua. Lapsi saa myöhemmin tietyissä rajoissa (sään mukaisuus nyt lähinnä) vaatteitaan, mutta se ei ole myöskään hänen tehtävä. Eli jos häntä ei asia kummemmin liikauta, en sitä häneltä edellytä.

Se mikä näissä vaateasioissa minua häiritsee, on lapsen malliksi tekeminen.Vaatteille tulee liian suri merkitys ja annetaan jo pienestä asti mielikuva, että ulkonäöllä on suuri merkitys. Saa näyttää kivalta ja itsekin sorrun välillä pinnallisuuksiin, mutta ”katso lapsellamme on uusi senjasen-merkkinen vaate”-elämää en ole koskaan ymmärtänyt.

Toinen asia mikä on minusta kamalaa, on se että halpavaatemerkkien suosio on niin valtava. En voi ilman huonoa omatuntoa ostaa lapselleni toisen lapsen tekemää vaatetta ja vieläpä sitten iloitsevani siitä, että sain neljällä eurolla t-paidan. Meilläkään ei ole varaa ostaa paljon, mutta en halua silti sulkea täysin silmiä ihmisoikeuksilta. Vähemmälläkin määrällä selviää, kirpputorit ja kierrätys kavereiden kanssa sekä itsetekeminen ovat pitäneet meidät kuluttamisen suhteen eettisinä, mutta myös hyvin ja kauniisti vaatetettuina.

Huh, olipahan paljon sanottavaa.

P.S. Teillä on paljon kauniita vaatteita ja monet kotimaisia, mitä kovasti arvostan. 🙂

En missään nimessä tarkoittanut, että joka kerta pitäisi olla draamaa ja suolen pätkiä ja terapeuttinen postaus kuinka siitä on selvitty. Ehkä se kiire on jollain tavalla antanut sen pinnallisen vaikutelman tai sitten kirjoittajan oma mielipide on jäänyt hämäräksi tai vajaaksi miksi tietty valinta on tehty. Kun elämässä sattuu ja tapahtuu, niin on hyvin huojentavaa, kun tarvitsee valita vain se kasvorasva. Komppaan kommenttiasi. 🙂 Tuotepostaukset on ihan yes! Säästää aikaa itseltäni suoraan sanottuna. Idea: Menevän perheen ateriat, sieltä voisi saada jotain uutta omiin ruokiin. .

Itsellä oli 501:t 😉 Se oli tärkeää! Omassa lapsuudessa tosin silloin yli 20 vuotta sitten tarjonta oli huomattavasti suppeampaa, merkkejä lie ollut murto-osa siitä mitä nyt.

Ihana ja kypsä tapa ajatella sinulla!!

Tuo on kyllä hassua, että 10-vuotiaat tuntevat jo merkit. Eka oma merkkimuistoni on nimittäin vasta yläkoulusta, ja silloinkin vain yhdessä tuotteessa: Farkut piti olla Leviksen 555t.

Leggareissa ja muissakin ohuissa trikoovaatteissa laatu todella näkyy! Inhottaa ottaa pesun jälkeen pyykkinarulta ryppyiset, haalistuneet ja kutistuneet trikoovaatteet.

Kiitoksi 🙂 Kivaa viikonlopun loppua sinnekin!

Mä haluaisin kanssa, että tavaraa/vaatetta olisi vähän. Silti tuntuu, että sen toteutus on todella haastavaa. Pitää tuoreena enemmän!

Nellilotta, Nimetön ja Tuuli.

On varmasti totta, että kun postaustahti on tihentynyt, osa postauksista on pinnallisempia kuin toiset. Tosin itse en jaksaisi joka päivä pohtia syntyjä syviä…ja se jos mikä, tuntuisi teennäiselle.

Itse ajattelen, että joka viikko ilmestyvät draamat olisivat ainakin tässä elämässä juuri sitä epäaitoa huomionhakuista sosiaalipornoa, johon en haluaisi syyllistyä. Syvällisyyttä ja pohdinta tulee silloin, kun sitä oikeaankin elämään tulee. Joskus ihan totta mietityttää vain oikea naamarasva 🙂

Siinä olette varmasti oikeassa, että kevään kiire on näkynyt joskus myös postauksissa. Toivotaan, että kesä tuo rauhaa kirjoittaa pidemminkin.

Millaisista aiheista muuten haluaisitte lukea? Kertokaa ihmeessä…inspiraatiota ei koskaan voi olla liikaa!

Minä arvostan ompelutaitoa ihan kauheasti! Jos osaisin, haluaisin tehdä omat ja F:n vaatteet kaikki itse…Tuota taitoa ei vain ole minulle suotu 🙁

Ihanaa kesää sinnekin 🙂

Arja ja Liinu: Tuo on kyllä kaksipiippuinen juttu. Toisaalta vaatteet on vain todella pieni osa kasvattamista, joten ymmärrän, että moni aikuinen pitää muihin asioihin puuttumisen tärkeämpänä. Toisaalta se, saako lapsi päättää mistäkin asiasta, osa kasvattamista ja sitä, mikä on aikuisen/lapsen tonttia.

Oi no kotikutsut: Kauheaa, mutta rakastan sitä, kun saa kamujen kanssa yhdessä hypistellä rajattua pientä vaatemallistoa (vaikkeikaan niin uniikkia) 🙂

No kyllä: Merkit ja ei-merkit sekaisin. Voi kun vaan osaisin olla noin rento vaateasioiden suhteen!

Meillä on ollut tuo sama jo useamman vuoden. Keskusteluja ja kompromisseja asian suhteen tehdään päivittäin!

Hyviä pointteja! Marketit ovat satsanneet upeisiin sisustustuotteisiin, mutta tuo vaateasia on kyllä edelleen retuperällä!

Totta kyllä tuokin : vaikka joskus merkki itsessäänkin houkuttaa, tärkeintä on, että käyttömukavuus/ulkonäkö vastaavat tarkoitusta!

Olet ihan oikeassa: Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä vähemmän kirppiksiltä saa hyväkuntoista kampetta!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X