Kolmistaan

Ensimmäiset 5 syytä matkustaa Ouluun

Teksti:
Karoliina Pentikäinen

 

 

 

 

Matkustimme viime viikolla kaupunkiin, jossa en ollut koskaan ennen käynyt. Nimittäin Ouluun.

Kun Visit Oulu kutsui meidät vieraakseen, epäilin aluksi (todella noloa nyt myöntää), voisiko kaupungissa olla mitään sellaista, mikä erottaisi sen muista Suomen kolkoista, jossa olen käynyt. Ja kuinka väärässä olinkaan! Nyt nimittäin tuntuu, että on vaikeaa edes kirjoittaa tätä postausta jotenkin fiksusti ja tasapainoisesti, koska päätunteena mielessä on vain kaupungin hehkutus. Mutta yritetäänpä silti, joten:

 

ENSIMMÄISET 5 SYYTÄ MATKUSTAA OULUUN (TOISET 5 MYÖHEMMIN):

  1. Oulu on yllättävän lähellä. Nimittäin: Herralle kiitos niistä kotimaamme kaupungeista, joissa on lentokenttä. Koko matka Helsingistä lentokoneella Ouluun kesti 45 minuuttia, ja jos ottaa huomiin alku- ja loppulaskeutumisen rituaalit, lehtiä ehti lukea vajaat puoli tuntia. Lentoreissu oli muuten F.lle ensimmäinen, ja voi että hän oli odottanut sitä. Vaikkei F oikeasti saa juoda limua, päätettiin, että lentokonereissulla lasillinen Cokista on suotavaa (ja tänään kuulin, että F oli kertoillut kamuilleen juoneen lentokoneessa ”kaljaa vai mitä se nyt olikaan”).
  2. Oulussa on helppo liikkua. Meitä odotti lentokentällä Europcarin auto, jolla pärtsäilimme kaikki reissumme pidemmät matkat, ja jonka palautimme kentälle kotiin lähtiessämme. Todella kätevää (miinuksena vain se, ettei Esko meinannut astua unelma-autostaan ollenkaan ulos koko reissun aikana)!  Voin myös sanoa, että suoraa tietää ja laakeaa riitti: Jopa karttaurpotkin selvisivät perille. Kynnys vuokrata uudessa paikassa auto kyllä väheni huomattavasti.
  3. Oulussa saa tajuttoman hyvää ruokaa. Ihmettelimme jo heti keskustaan ajaessamme, kuinka paljon ravintoloita yhteen kaupunkiin olikaan mahdutettu. Tuntui, että mielenkiintoisia rafloja oli joka nurkalla, ja voin todella sanoa, että koko lomamme olikin oikea ruokaloma. Sokeri-Jussissa vaikutuksen tekivät perinteiset ja isot annokset (erityisesti oululainen perinneruoka, rössypottu),sekä ihana vanha ympäristö.  Hugo taas hurmasi yleellisellä tunnelmalla, äärettömän ammattitaitoisella tarjoilijalla, mielettömällä sisustuksella ja niin puhtailla mauilla, että tuntui kuin koko illan olisi liihotellut ruokarakkaushöyryissä. Tuli myös tunne, että tällä tavalla paremmin syömässä pitäisi käydä useamminkin, koska hintaero perusrossoihin ei kuitenkaan ole kuin kympin tai pari. (Plussaa Hugolle muuten vielä siitä, että lastenannos ei ollut mitään nakkeja ja ranskiksia, vaan tismalleen yhtä taidokkaasti tehty annos kuin aikuisillakin. Erona vain se, että lasten lautasella raaka-aineet olivat vielä selkeämmin nähtävillä. Juuri niin kuin lapset ne yleensä haluavatkin, ei sekaisin!)
  4. Oulun tärkein nähtävyys, torilla töröttävä Polliisi. ”Ookko nää Oulusta? Pelkääkkö nää polliisi? -rallatus sai aivan uuden näkökulman, kun sai tavata ihan oikean ja alkuperäisen polliisin.
  5. Oulussa ihmiset ovat mukavia, palvelu luonnollista ja ystävällistä. Ok, no tämähän on oikea kliseiden klisee, mutta mitä muutakaan voin sanoa. Jokaisessa paikassa, jossa vierailimme, saimme ihan kauhean hyvää palvelua. Ihmiset olivat puheliaita (mutta ei liikaa), auttavaisia ja tuntui, kun hapannaamaisia palveluammattilaisia ei olisi koko kaupungissa yhtään. Tuli kauhean hyvä mieli! Vaikka omasta mielestäni helsinkiläiset eivät ole sellaisia nirppanokkia, mitä maalla aina väitetään, en voi silti olla myöntämättä, etteikö oululainen tapa olla olisi ollut huomattavasti Helsinkiä ihanampi.

Tämmöisillä Oulu-huomioilla tänään. Ensi viikolla vielä 5 lisää.

Ai mikäkö oli Oulussa sitten huonoa? No SÄÄ! Oli aivan kauhea sää!

-Karoliina-

* postaus toteutettu yhteistyössä Visit Oulun ja sen yhteistyötahojen kanssa

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

X