kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 17.07.2015

Lapsi tarvitsee kesälomansa. Mutta millaisen?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
49 kommenttia

F on koko päiväkotiuransa ajan saanut lomailla vähintään yhtä pitkään kuin minä ja Esko. Yleensä itse asiassa vielä vähän pidempäänkin, koska esimerkiksi syys- ja hiihtoloman F on usein lomaillut tuplasti, koska hän on meidän loma-aikamme lisäksi lomaillut myös eri aikaan olleen Keski-Suomen lomaviikon isovanhemmillaan (mummo on myös opettaja).Tämän vuoden kesälomansakin F aloitti jo toukokuun puolella, kun hän matkusti maalle jo ennen koulujen loppumista papan seuraksi.

Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsella on oltava lomaa ainakin yhtä paljon kuin aikuisilla. Toki F on satunnaisesti vieraillut lomillakin päiväkodissa, jos meillä on ollut jokin tärkeä meno (1-4 päivää koko kesän aikana), mutta pidemmästä päiväkotijaksosta minulle tulisi karmea morkkis.Tuntuisi epäreilulle laittaa lapsi ”töihin”, jos hänellä olisi mahdollisuus olla kotona ja vapaalla.

Mielestäni ajatukseni on ollut perusteltu jo siitäkin syystä, että lapsille tulee aina, ihan koko talven, aina se pisin ”työpäivä”. Jos Eskolla alkaa kasilta työt, täytyy F:n olla päiväkodilla jo viimeistään puolelta. Ja jos minä kuljetan F:n bussilla hoitoon, tulee hänen päivästään vieläkin pidempi. Itse asiassa 2 tuntia pidempi kuin minun päivästäni. Se tekee viikossa, kuukaudessa ja pitkässä talvessa aika todella suuren siivuun.

Olen siis tähän kesään asti ollut täysin vakuuttunut siitä, että F:n on vain ja ainoastaan hyvä lomailla pitkään meidän kanssamme. Mutta kappas vaan kun nuo pienet ihmiset tuppaavat kasvamaan isoiksi. Ja haluamaan myös sitä ihan omaa aikaa ja ennen kaikkea omanlaistaan seuraa.

Tänä kesänä olemme nimittäin törmänneet uuteen ilmiöön: F todella kaipaa omanikäistään seuraa. Vaikka äidin ja isin seura onkin kivaa, ja vaikka rauhalliset aamut kotona ovatkin luksusta, alkaa F:n mieleen hiipiä aina välillä tylsyys. Tylsyyttä voi toki torjua puistoilulla, leffareissulla, uimisella ja Lintsillä, mutta silti mikään muu kuin oikea ja aito leikkiseura eivät kelpaisi. Näissä tylsyyshetkissä alkaa kiukuttamaan, turhauttamaan ja hölmöttämään.

Yhden leikkipäivän F on jo tänä kesänä viettänyt päiväkodilla tylsyydenestotoimenpiteenä, ja se oli kyllä tarpeen (meille kaikille). Ja kavereitakin on yritetty nähdä, vaikka faktahan on se, että Helsinki on aika tyhjillään kesällä. Silloin kun me emme ole reissussa, on kaverit mummolassa, Kreikassa tai Lapissa. Ja aina kun F:ää kysellään puolestaan leikkiseuraksi, ollaan me jossain muualla.

Olenkin alkanut pohtia, onko tapamme viettää koko 2,5 kuukautta kestävä kesälomamme kokonaan perheporukalla sittenkään se oikea. Jotenkin luontoni ei anna periksi, että lapseni olisi hoidossa minun lomaillessani, mutta toisaalta kaverikaipuuseenkin olisi hyvä löytää ratkaisu.

Kuinka teillä on toimittu lomien suhteen? Ja mitä mieltä olet lasten ja aikuisten lomien suhteesta?

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (49)

Kaverittomuuteen auttaisivat ne sisarukset. Toki nyt ikäero olisi jo melko iso.

Minulla on 5-vuotias poika ja yksi enkelityttö. Elävää sisarusta emme voi pojallemme enää saada. Surullinen kommentti.

Kyllähän lapsi kaipaa ikäistänsä seuraa, mutta eihän päiväkoti ole viihdytyskäyttöä varten? Minusta olisi todella kummallista, jos lapsi olisi vanhempien loman aikana hoidossa sen takia, että hällä olisi kavereita. Luulisi tuon kokoisessa kaupungissa löytyvän aktiviteettia ja kavereita, jos täältä 25000 asukkaan kaupungistakin löytyy 😀

Meillä lapset lomailevat vanhempien lomien mukaan. Pienin päiväkotilainen on putkeen lomalla 6 viikkoa ja isompi vähän vähemmän, kun ekaluokka alkaa. Tuolla ne päivät kirmailevat pihalla naapurin muksujen kanssa. Toki tylsyyden hetkiäkin tulee, mutta sehän kuuluu elämään. Ei kyllä tulis mieleenkään laittaa päiväkotiin, kun on itse kotona.

Ratkaisu on ihan selvä: teidän pitää muuttaa lapsiperhelähiöön 😛 ei mutta tosissaan, päiväkoti varmasti myös yksi vaihtoehto, mutta voisko niiden kavereiden kanssa vähän koordinoida? Ehkä heidänkin lapset kaipaavat leikkikavereita? Onnistuisiko aktiivinen kaveriseuran järjestäminen? Tykkään ite tosi paljon tuosta spontaanista toiminnasta: kivaa kun lapsia juoksee ovista edestakaisin ilnan erillisiä sopimisia. Mutta, näinä aikoina on suunnittelukin tärkeää. Jatkossa ehkä voisi yrittää säännöllisesti sopia aina jonkun perheen kanssa treffit sopivasti etukäteen. Kohta F on myös leiri-iässä.

Valitettavasti tuo sisarusasiakin on ihan tosi. Yhtään olematta tunteeton tai mauton. Vaikka meidän pikkusisar on vasta 2-vuotias, on heistä ihan älyttömästi seuraa toisilleen. Jos ei muuten, aika kuluu nahistellen 😉 naapurustossa taas on kaikenikäistä leikkikaveria ja viimeistään iltapäivällä hoitopäivien jälkeen usein löytyy seuraa. Nyt myös tajuan, kuinka onnekkaita ollaankaan.

Itseäni taas huvittaa ajatus, että minut olisi aikanaan tehty leikkiseuraksi siskoilleni. Siis vähän samaan tyyliin, kuin ostettaisiin uusi lelu tai kultakala… 🙂

Meillä tytöt 2v4kk ja kohta 6v ja olemme ”lomailleet” toukokuun lopusta asti kun valmistuin koulusta. Keväällä ahdisti jo ajatus siitä että lapset joutuisivat olemaan kesän päiväkodissa joten tein ratkaisun ja päätin jäädä vielä kh-tuelle kun se oli vielä mahdollista! Ja tippaakaan en ole katunut ja lapsetkin nauttivat. Olemme puistoilleet ja muutaman kerran nähneet ystäviä, meillä vain se huonopuoli että suurinosa ystäväperheistä käy töissä joten heistä ei paljon seuraa ole, mutta olemme nauttineet myös vain rauhallisesta yhdessäolosta.:)

Helsingissähän on mainiot leikkipuistot, joissa ohjattua toimintaa piisaa ja lapset saavat ilmaisen lounaankin. Heinäkuussakin puistoissa on paljon porukkaa ja rohkeampi lapsi kyllä löytää kaverin, jonka kanssa leikkiä.

Meidän asuinalueella leikkipuistot ovat usein tyhjiä ja alueelle onkin perustettu oma leikkipuistoryhmä, jossa voi sopia leikkitreffejä ja uusia kaveruuksia naapurustosta. Toimii käsittääkseni ihan kivasti, joskin nyt kesällä sielläkin on ollut hiljaiseloa.

Voisiko jonkun ystäväperheenne lapsi tulla teille esimerkiksi yökylään tai F mennä heille? Meidän lapsille nämä yökyläilyt ovat olleet ihan huippuja ja samalla kaverin vanhemmatkin saisivat hengähtää.

Meidän tytöillä on lyhyt ikäero ja siten seuraa toisistaan. Olemme todella onnellisessa tilanteessa, sillä seinän takana asuu lapsille kaveri, jonka kanssa touhuta yhdessä! Lapsilla on myös samanikäisiä serkkuja, joiden kanssa on helppo järjestää leikkitreffejä. Jonkin verran on sovittu päiväkotikavereiden kanssa leikeistä ja nyt kesäaikaan toinen lapsista onkin useaan otteeseen leikkinyt yhden sellaisen kanssa.

Samaa mieltä minäkin, että lapsille on luksusta saada lomailla aina kun aikuisetkin lomailevat. Joku mainitsi kesähoitopaikasta, että lapsi saattaa olla siellä vieraiden lasten ja aikuisten ympäröimänä. Meillä päin se on ollut hienosti järjestettyä ja lapsille sekin on tuntunut hauskalta poikkeavuudelta kesässä. Meilläpäin samassa ryhmässä on kesän ajan aina kaikki yhden päiväkodin lapset ja hoitajina oman päiväkodin hoitajia. Lapsi on myös tätä kautta tutustunut muissa päiväkodeissa oleviin naapuruston lapsiin. Näiden ”kesähoitokavereiden” kanssa onkin ollut sitten kiva leikkiä lähipuistoissa 🙂

Nyt ehkä jo myöhäistä, mutta jokin harrastus mikä pyörii kesällä, esim. urheilukoulu tms 🙂 myöhemmin sitten partio tms. missä on myös kesäleirejä!

Mun mielestä ei ole mautonta kommetoida tässä tapauksessa sisarusasiaa, koska tässä blogissa julkisesti kysytty yhden lapsen perheen hyviä ja huonoja puolia. Pariskunta on julkisesti miettinyt pitäisikö yrittää saada toinen lapsi..

Tässä lukijat antaa näkökulmaa juuri siihen, miksi useampi lapsi perheessä voisi olla hyvä juttu.

Kyllä ihmisten täytyy saada keskustella lapsen ”hankkimisesta”. Tottakai lapsettomia tämä voi loukata, mutta aina saataa olla joku jolle joku asia on herkkä.

Itse olen myös kärsinyt lapsettomuudesta ja se ei ole estänyt minua puhumasta toisen lapsen hankkimisesta.

Samoin. Siis liittyen noihin hankkikaa sisarus -ehdotuksiin….Sitä paitsi ei se sisaruskaan tarkoita sitä että ne leikkisivät keskenään. Meidän veljeksillä kolme vuotta ikäeroa mutta nyt kun toinen jo koululainen niin aika eri intressit niillä on tekemisen suhteen.

Hölmö kommentti. Kaikille se ei ole mahdollista syystä tai toisesta. Ei saa olla noin ajattelematon ja loukkaava.

Meillä ainokainen 8v ajoittain kärsii yksinäisyydestä, mutta onneksi kavereita asuu lähellä runsaasti. ”Lainaamme” lapsia meille kylään ajan kanssa, niin ei jää leikit kesken. Mökillekin lähti yksi ystävä tänä kesänä päiväretkellä messiin ja mukavempaahan sekin on ystävän kera.
Yksi hyvä puoli on ainokaisesta…. Ei ainaisia sisarusten välisiä riitoja… 😉
No….toisaalta taas me joudumme välillä kiukuttelun kohteeksi…

Savossa päivällisiä ajoittuivat kaikki alkukesään. Mielestäni olisi kiva, että niitä olisi myös myöhemmin lomakautena.

Samat sävelet. Lapsena pääsin kaikille leireille mihin halusin ja hauskaa oli. Haikeudella muistelen ohjelman täyteisiä leiripäivä luonnon keskellä.
Haluan aikuisten leireille!!! Tai perheleireille..niitähän kait on. Tietääkö joku sellaisista enemmän?

Helsingin leikkipuistoja minäkin suosittelen. Sieltä ne kaupungissa lomailevat samanikäiset todennäköisimmin löytyy ja saa vielä ilmaisen lounaan.

Meillä kohta viisivuotias lomailee kahdeksan viikkoa ja nyt kun lomaa on takana kuusi viikkoa ei pojalla tunnu olevan mikään kiire päiväkotiin. Me ollaan muutamat leikkitreffit järjestetty kavereiden kanssa ja sitten ollaan omalla porukalla reissattu, mutta yllättävän tyytyväisenä tuo lapsi on pysynyt mökillä ja lapsesta huomaa että rauhallinen oleminenkin tulee kyllä tarpeeseen. Tuntuu että sanavarasto on kuukaudessa muuttunut entistä monipuolisemmaksi ja mielikuvitusmaailma rikastaa leikkejä. Pitkät lomat ovat kyllä ihania silloin kun niihin on mahdollisuus.

Helsingissä on puistotoimintaa kesäisin ja vielä kaupan päälle ilmainen lounas lapsille. Tätä voisi ajatella, jos kavereista pulaa.

Muuten olen ihan samaa mieltä, että päiväkoti lapsi tarvitsee enemmän kuin sen 4 viikkoa lomaa. Teillä on luksus tilanne kun saatte viettää pitkän loman kolmistaan. Meillä lomat pidetään perästysten, jotta lapsi saa nauttia kotioloista. Läpsystä vaihto on hieman tylsää vanhemmille, mutta mitä sitä ei lapsen eteen tekisi. Onneksi sitten on viikonloput, joita voidaan nauttia perhelomina.

Tässä on myös se yhden lapsen varjopuoli. Tosin teillä ei enää toinen lapsi (iso ikä ero) pelasta ”yksinäisyyttä”, jota aika usein ainoa lapsi kokee.

Aivan ihanaa, että on mahdollisuus lapsella pitkään lomaan! En siitä kyllä lähtisi napsimaan. Onko hoidossa joku tietty lapsi, jota voisi pyytää leikkimään joskus? Vai onko tarve enemmän ”toiminnalle”?

Löytyykö sieltä ohjattua toimintaa puistoissa? Täällä meillä Kainuussa on leikkipuistotoimintaa, lapsen voi viedä kahdeksi tunniksi leikkimään, puistotäti valvoo ja auttaa jos tarvis. Myös näitä ”minileirejä” on ollut, 9-14 leirikeskuksella kaikenlaista ohjelmaa pienille. Ruokailut kuuluu. Seurakunnan järjestämiä nämä, mutta niissähän voi käydä vaikkei kirkkoon kuulukaan. Ellei sitten ole totaali ei uskon asioista puhumiselle. Kuitenkin se lomailu tärkeää lapsillekin, täällä ainakin kun kolmivuorotyötä itse tehnyt niin kyllä kaikki tehty että saisi lapsi lomailla ainakin kesä-heinäkuun.

Kirjoitit hyvin, juuri näin.

Lastenhoitaja v.91

Oisko ihan mahdoton ajatus perustaa esimerkiksi facebookiin asuinalueen leikkitreffiryhmä? Lähialueiden perheet voisivat siellä sopia tapaamisia esim leikkikentille tai puuhapuistoihin. Lapsille kavereita ja aikuisille mukavaa jutustelua. Eväsretkiä, luontoretkiä, huvipuistokäyntejä tai muuta kivaa tekemistä porukalla.

Suosittelen erilaisia kesäloma leirejä, parista päivästä-viikkoon sitten kun F on vähän vanhempi! Itselleni ne olivat parasta kesässä kun sai olla oman ikäisten kanssa ja joka päivä oli jotain erilaista tekemistä.

Tylsistyminenkin on hyvä. Vaikkakin rasittavaa kuunneltavaa vanhemmille kun muksu(t) narisee tylsistymistään. Suosittelen myös asumista sellaisessa ympäristössä jossa lapselle on kavereita naapurissa tai välittömässä läheisyydessä, tosin kesäisinhän kaveritkin reissaa paljon. Kouluikäisenä tilanne ehkä helpottuu sikäli hieman etä lapset alkavat itsenäisemmin pitää yhteyttä kavereihinsa eikävanhempien tarvitse niin paljon järkätä seuraa ja tekemistä. Ajattelisin että joka tapauksessa teidän lapsella on asiat todella hyvin tuon loman suhteen, itsekin olen opettajan tytär ja vasta nyt aikuisena olen tajunnut että niin joo, muut lapset joutui kesälläkin tarhaan/kesäleireille ym mutta meillä oli aina se pitkä kesäloma koska äitikin lomaili. En minäkää veisi lasta hoitoon lomallani.

Ole huoleti.
Kuten jo utsekin totesit, kaupunki on kesällä tyhjä kavereista.
Ei ät ne kaverit siellä päiväkodissakaan kesällä ole, vaan kesähoidon ”kattaus” on, niin lapsien kuin henkilökunnankin puolesta, melko sekalainen seurakunta. Tutut kaverit siis lomailevat myös (vaikka eivät toki jokainen noin pitkään, mutta joskus kuitenkin) ja päiväkodin tutulla henkilökunnallakin on kesälomansa. Huonoimmassa tapauksessa siis lapsesi viettäisi kesällä päiväkotiivän vieraiden lasten ja aikuisten kanssa.
Kesäaikaan päiväkodin ”normaali” toiminta on myös vähän jäissä ja tauolla. No, hyvässä ja pahassa ehkä, mutta kuitenkin.

Suo siellä, vetelä täällä. Jossain kohtaa se mapsi kuitenkin teiltä ääneen ihmettelisi, miksi itse joutuu hoitoon, vaikka vanhemmat lomailevat kotona.

Paras ratkaisu on kutsua kavereita vaan sitkeästi kyläilemään. Josko naapuustosta läytyisi se ”lottovoitto”, oman ikäinen tyttö tai poika, jonka kanssa olla pihalla tai kyläillä vuoron perään?

Ps. Lapsen tylsyyttäkään ei pidä pelästyä. Kaikki luova toiminta alkaa siitä, että on tylsää. Hyvät leikit vaikka! Aikuisen homma ei ensisijaisesti ole toimia lapsen viihde- ja tekemisautomaattina.

Meidän tyttö on lähes 7 viikkoa lomalla tänä kesänä ja on hiukan nuorempi kuin F. Meillä on ehkä onnellinen tilanne siinä mielessä, että ollaan treffattu paljon kavereita lapsineen ja naapureita lapsineen ja näin tyttö on saanut leikkiseuraa. Mutta kyllähän hän silti kyselee lähes päivittäin kavereiden perään. Voisitteko yrittää saada F:n hoitokamujen yhteystietoja tulevia lomia varten, edes silloin tällöin parin tunnin leikkitreffit tuttujen hoitokavereiden kanssa olisi varmaan hauskat.

(Nuo kommentit sisaruksesta saa mut raivon partaalle! Itse sekä ennen esikoista lapsettomuudesta kärsineenä sekä nyt taas sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsivänä en voi ymmärtää noita ”tehkää sisarus” -kommentteja. Kun se ei vaan ole välttämättä edes kaikille mahdollista. Mauttomia kommentteja.)

Totta 🙂 !!

En kyllä kutsuisi sitä viihdekäytöksi. Ennemminkin sosiaaliseksi ympäristöksi 🙂

Tosiaan alue, jossa olisi vielä enemmän lapsia, houkuttelee yhä enemmän!

Hyvä valinta ihan varmasti!

Teillä on kivasti järjestetty tuo kesän kaveritarve 🙂 Siitä mallia jatkossa!

Tosiaan nyt vähän myöhäistä, mutta ensi kesänä pitää muistaa 🙂

P, Riikka, Nimetön ja Anne.

Tosiaan F:n päiväkoti on niin pieni, että kaikkien edes vähän saman ikäisten kanssa on treffailtu ja pidetty yhteyttä kesällä (ja talvella). Siinäkin mielessä kiva yhteisö!

Ja mitä tuohon sisarusasiaan tulee: Ymmärrän molemmat kannat. Ne, joiden mielestä asiasta voi puhua, koska mekin olemme puhuneet. Mutta myös ne, joiden mielestä asia on liian arkaluontoinen noin suorille kommenteille.

Se onkin jännää, että kotona lapsi oppii jotain uusia asioita, ja päiväkodissa taas toisia, joita ei edes itse ehkä tajuaisi opettaa. Ihanaa, että on mahdollisuus molempiin!

Anne ja Katinka! Juuri näin: Puolensa jokaisessa 🙂

No ei se nyt tuota tämän hetkistä leikkikaveriongelmaa ratkaise. Ja jossain kohtaa vaan ikäero on jo liian suuri yleensäkään että yhteisiä leikkejä olisi enää mahdollista muodostaa.

Kyllä muuten on tarhatätejä! Pitää ottaa ensi vuonna asiasta selvää tarkemmin. Kiitti 🙂

Kiva idea, Hop!

Totta! Olin itsekin lapsena leireillä kesäisin, ja se oli niin hauskaa. Kiitos vinkeistä!

Uskon itsekin, että parin vuoden päästä tilanne on toinen, kun F aloittaa koulun ja hänen oma sosiaalinen piirinsäkin laajenee.

Veera, Nimetön ja Tinde.

F:n päiväkoti ei ole minkään muun päikkärin varahoitopaikka, ja henkilökuntakaan ei vaihdu koskaan, joten siinä mielessä päikkäri olisi koko ajan se tuttu.

Mutta tokihan kaverit sielläkin lomailevat.

Viihdeautomaatti ei tarvitse olla, mutta kyllä minusta aikuisten tehtävä on tarjota lapselle myös sosiaalisia kontakteja. Ainakin silloin, kun ei asuta suurperheessä tai suvussa, jossa lapsiseuraa olisi luonnollisesti tarjolla.

Elina on varmasti oikeassa, mutta kuten jonna ja Nimetön kommentoivat, toki tässä tilanteessa liian myöhäistä 🙂

Olisiko mahdollisuutta saada puhelinyhteys pk/ harrastuskavereihin?

Ja kun me mennään mökille, toinen tai molemmat lapset ottaa kaverin mukaan:)

Kyllä mä vaan ihailen opettajien lomia mitkä on tosi ansaittuja töiden jälkeen. Leikkitreffejä, puistoja ja muita tapaamisia. Raskas se päiväkotielämä on lapselle. Sittenkun se kouluelämä alkaa niin on vaan ne lomat jotka vietättekin yhdessä mikä on ihanaa. Ja sitten vaan tavallista arkea.. Toki 10 viikkoa on pitkä aika, jotkut tylsistyy lomaileen jo neljässä viikossa, toisilla ei ole kuin se neljä viikkoa ja siitä on pakko vaan nauttia.

Meidän lapset toki on jo isoja ja viihtyvät kotona yksikseen mutta kun toisella alkoi koulu niin piti puolittaa lomat et oltiin maks. Kaksi viikkoa yhdessä ja muut erillään. Meillä isovanhemmat hoiti sit sen puolen kun me ei pystytty mut teil onkin sekin puoli hoidossa.

Hmm. Mikähän mun pointti oli..

Nauttikaa! F saa olla onnellinen omasta pitkästä lomastaan. Sit voi vaikka katsoo leffaa ja ottaa rennosti.

Todella asiaa! Samaa mieltä:)

Heippa, lämpimästi tervetuloa partioon! Leireillään paljon, ja kouluikäiset lapset voi laittaa viikkotoimintaan talveksi. Aikuisena voit olla mahdollistamassa lapsille ja nuorille ja nuorille aikuisille uusia, upeita kokemuksia. Etsi lähin lippukuntasi partio.fi 🙂

On montakin kivaa lasta, mutta tosiaan lomat menevät aikalailla ristiin 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X