Vertaistukea nielurisaleikkaukseen, kiitos!
Kuten jo aamun postauksessa kerroin, ensi viikolla pitäisi alkaa työt, mutta minä en kuitenkaan töitä vielä tiistaina aloita. Syy tähän on se, että F sai monen kuukauden leikkausjonotuksen jälkeen ajan kita- ja nielurisojen poistoon juuri alkavan viikon alkuun. Toisaalta olin tyytyväinen, että leikkausaika saatiin ennen päiväkotisyksyn (ja pöpöjen!) alkua, mutta olisihan tuo toki saanut sattua kesälomaviikoille, eikä juuri tähän kouluvuoden ekoille päiville. Mutta minkäs teet: Kunnallisella puolella ajat tulevat kun tulevat!
Kitarisat olisi voinut leikata hyvin yksityiselläkin puolella kesän aikana. Varsinkin, kun meillä on lapsivakuutus. Nielurisatoimenpide on kuitenkin kuulemma niin iso, että se täytyy suorittaa kunnallisen kautta sairaalassa, jossa lasten teho-osasto on varuilta lähellä.
Olen kuullut niin leikkauksen läpikäyneiltä kuin hoitohenkilökunnaltakin, että kitarisaleikkauksesta toipuu päivässä, mutta nielurisojen poiston jälkeen kipua ja jälkioloja voi ilmetä monta viikkoa. Toivoisinkin, että jos siellä ruudun takana on teitä, jotka olette nielurisatoimenpiteen kokeneet, kertoisitte kokemuksenne ja vinkkinne minulle. Näin äitinä jo se, että lapsi nukutetaan, tuntuu aika karmealle (vaikka toki leikkaus onkin varmasti todella hyödyllinen). Mitä asioita tulee kotona olossa ottaa huomioon? Miten kipuja lievitettiin? Kauan toipuminen kesti ja koska ihan normaali elämä pääsi taas jatkumaan?
-Karoliina-
*lippis saatu
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
Kommentit
Huomasin vastauksen lukiessa pienen mokan omassa testissä, että,tuolla 3 päivän sairaslomalla kotona tarkoitan sitä aikaa, kun ei suositusten mukaan saa poistua kotoa infektioriskin vuoksi. Tämän jälkeen olimme siis yhdessä esim. kaupassa ja mummolassa, mutta eskarista tyttö oli poissa viikon ja 2 päivää. Oli pakko selventää.?
Kommentit
Suosittelen myös kokeilemaan särkylääkettä suppoina jos nieleminen on vaikeaa. Itseltäni leikattiin nielurisat aikuisena ja kipu oli leikkauksen jälkeen sen verran kovaa,että pelkän syljekin nieleminen oli kivuliasta,saati sitten särkylääkkeiden.Ajatuksena ( ja muutenkin:)) supot tuntuivat kyllä aika ällöiltä, mutta olivat sitten kuitenki parhaita kivunlievitykseen,eikä tarvinnut niellä 🙂 Tsemppiä leikkaukseen!
Minulla oli myös taulukko poikani leikkauksen jälkeisen hoidon apuna, jossa oli kellon ajat lääkityksille (ja kello soimassa oikeina aikoina 24/7) ja merkkasin myös juomisen määrät ylös. Oli fiksu juttu! Vinkkinä myös Karkille.
Todellakin – vaikka toimenpide on sama, niin toipumisaika on niin erilaista lapselle ja aikuiselle! Alkaen heti heräämisestä ja toipumiseen kotona. Aikuiselle on todellakin kivuliasta kuin mikä. Lapsen kokemus on yleensä melko erilainen. Nämä kyllä huomioidaan jo sairaalassa. Oman kokemukseni mukaan lapsen vanhemmille en suosittele kuuntelemaan etukäteen aikuisen kokemuksia aikuisena tehdystä leikkauksesta, vaan keskittymään mitä kerrotaan lasten toipumisesta. Ovat niin erilaisia! Leikkaus on toki aina leikkaus ja tuo jännitystä lapsiperheelle jo sairaaloineen kaikkineen. Rauhallista ja kannustavaa asennetta vanhempien kannattaa välittää lapselle etukäteen ja kaikissa vaiheissa turvallisen olon takaamiseksi. Kotiutumisen jälkeen on todella tärkeää huolehtia säännöllisestä kipulääkityksestä mikä tuolla aiemmin jo tulikin ilmi. Noudattakaa sairaalan ohjeita tässä 🙂 Ja jos käy niin että ruoka maistuu huonommin niin kotona huomiota siihen, että lapsi juo riittävästi. Pidemmän päälle pelkästä jäätelöstä, jugurteista ym. tulee vain huono olo (kuten voi kuvitella) joten sosekeittoa tai vastaavaa kehiin. Täällä kerrottiinkin esimerkkejä lapsilla mukavasti sujuneista toipumisista, toivottavasti juuri niin menee teilläkin ilman mitään erityisiä pulmia 🙂 Tsemppiä!
Pojaltani leikattiin 2 vuotiaana sekä kitarisat että nielurisat voimakkaan kuorsauksen ja siitä seuranneen huonon unenlaadun yms syiden vuoksi. Mieheni oli mukana sairaalassa ja kaikki oli sujunut todella hyvin. Poika toipui alle päivässä leikkauksesta. Olen kuullut että mitä vanhempi sitä kauemmin toipuminen kestää. Esimerkiksi aikuisilla voi toipuminen viedä viikkoja. Meillä oli varauduttu mehujäillä ja muilla kylmillä ruoilla mutta poika söi kyllä samana iltana jo ihan normaalisti 🙂 Ääni oli pari ensimmäistä päivää tavallista kimakampi mutta palasi onneksi ennalleen. Kuorsauskin loppui leikkauksen jälkeen kuin seinään ja unenlaatu on parantunut ja unentarpeen määräkin pieneni huomattavasti. Myös sairastelut ovat jääneet vähälle. Tsemppiä teille! Hyvin se menee!
Olin joskus työharjoittelussa lastenosastolla ja siellä käytettiin ilman kostuttimia apuna risaleikkauksen jälkeen. kostutin siis puhalsi vesihöyryä pikku potilaisiin niin heidän oki mukavampi olla huomioikaa siis, että huoneilma on tarpeeksi kostea niin kuivuus ei karhenna kurkkua turhaan. 🙂 ilmastointi usein kuivattaa huoneilman niin ehkä välttäisin tällaisia paikkoja.
Heippa! Itse työskentelin lastenklinikalla päiväosastolla, jossa lapset tulivat erilaisiin toimenpiteisiin, joihin usein liittyi nukutus. Tässä muutama vinkki lapsesta hoitajan näkökulmasta; 🙂 kaikki edelliset ohjeet säännöllisestä kivunlievityksestä kullan arvoisia! Antakaa seuraava kipulääke jo ennen kun edellinen lakkaa vaikuttamasta, näin lapsi ei kärsi turhaan. Paljon kylmä ja sosemaisia ruokia kaappiin, antakaa lapsen herkutella jäätelöillä ja pillimehulla vaikka ei olisikaan herkkupäivä 🙂 Nukutuksesta ja sairaalaan tulemisesta muutama vinkki; Älkää puhuko lapselle nukuttamisesta pelkästään, selittäkää että se on esim samanlaista kuin pienet päikkärit ottaisi. Jos lapsenne nukutetaan kanyylista annettavan nukutusaineen avulla, puhukaa kanyylista esim pienen pienenä muovisena mehupillinä, joka pistetään käteen, älkää piikistä tai neulasta. Usein vanhemmat saavat tulla mukaan hakemaan lasta heräämöstä, tämä on kullanarvoista lapselle, joka voi olla peloissaan ja lääkehuuruissa vielä. Vaikka vanhempia jännittäisi ja pelottaisi lapsen puolesta, olkaa asiallisia ja normaaleja ennen nukutusta, lapsi astii vanhemman pelon ja epävarmuuden todella helposti! Muistakaa kysyä hoitajilta ja lääkäriltä kaikkea mikä mieleentulee, niin ei jää vaivaamaan 🙂 usein lapset ovat hyvin reippaita, ainoa asia joka joskus voi olla hankalampaa voi olla kanyylin laitto, jos sellaista tarvitaan ( jos lasta ei nukuteta ensin maskilla vaanqkanyyli laitetaan lapsen hereillä ollessa). Jos lapsi alkaa tällöin pistämään vastaan, tulee vanhemman ottaa lapsi tiukasti syliinsä samalla lohduttaen. Oman vanhemman tiukka syli on aina lapselle turvallisempi kokemus pelottavassa paikassa! Tiivistettynä tärkeätä; vanhemman mukanaolo ja rauhallisuus, lapsen pelkojen kuuntelu ja niihin vastaaminen, syli, pqljon kylmiä ruokia ja herkkuja sekä säännöllinn ja riittävä kipulääkitys! 🙂
Särkylääkkeiden otto säännöllisin väliajoin! Ei voi korostaa tarpeeksi miten tärkeää se on. Joistakin vanhemmista tuntuu ns.hullulta antaa lapselle lääkettä, vaikka hän ei sitä pyydä/näytä kivuliaalta,mutta kokemuksen rintaäänellä voin vain neuvoa että on pienempi paha antaa kipulääkettä ns.varuiksi kun sitten yrittää lohduttaa ja auttaa jo kivuista kärsivää lasta. F on varmasti hyvissä käsissä! kannustaisin teitä vanhempia kysymään hoitajilta/lääkäreiltä kaikki mahdolliset mieltä askarruttavat asiat,jotta teidän ei tarvitse olla epätietoisuudessa ja monesti kun uskaltaa kysyä,se rauhoittaa myös mieltä. Tyhmiä kysymyksiä ei ole. Tsemppiä!
Moikka!
Itsellä kokemukset molemmista leikkauksista. Kitarisat läks kun olin noin 10-11 vuotias ja siihen loppui korva – ja poskiontelo tulehdusten kierre, eli todellakin kannatti käydä. Muistan tuosta ajasta sen, että kurkku oli karhea noin viikon ajan ja jännitti syödä karkeita ruokia. Erityisen kivulias en muista olleeni.
Nielurisat leikattiin, kun olin noin parikymppinen. Leikkausta oli edeltänyt kurkussa ollut paise, josta mätää tyhjenneltiin sairaalassa noin kolme päivää ja se teki h*lkkarin kipeää. Olin myös kärsinyt kovista kurkkukivuista ja angiinoista ja leikkaus auttoi näihin välittömästi. Palautuminen leikkauksesta taisi viedä noin 1-2 viikkoa ja en muista, että näin aikuisenakaan se olisi ollut erityisen kivuliasta. Toki leikkausta edeltänyt paise hässäkä, sekä esikoisen rapiat 72h alatiesynnytys antaa hieman erilaisen perspektiivin kipuun ja sen sietämiseen. 😉 😀
Summa summarum, molemmat leikkaukset olleet yksiä elämäni parhaimpia päätöksiä (tai vanhempieni päätös kitarisojen poisto toki) ja parantaneet elämänlaatuani huomattavasti! Olen tosi vähän flunssassa enää nykyisin, eikä sen iskiessä ole enää pelkoa ”kylkiäisistä”. (korvakipu, kurkkukipu, angiinat, tulehdukset jne..all gone!)
Suosittelen siis ehdottomasti ja tsemppiä, hyvin kaikki menee! 🙂
Paljon mehujäätelöitä ja pehmytruokia kannattaa varata. Esim mehujäätelön imeskely/pehmytjäätelön syönti puuduttaa kurkkua mikä helpottaa tosi paljon! Ja syöminen voi olla pitempäänki tuskallista niin pilttiä, hedelmäsoseita kannattaa hankkia! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, onnea leikkaukseen! <3
Moi!
Meiän pojalta leikattiin kita- ja nielurisat (sekä putkitettiin korvat) jokunen aika sitten. Ois leikattu jo aiemmin, mutta piti odottaa pojan kasvamista isommaksi.
Leikkaus sujui hyvin, vaikka toimenpide kestikin odotettua kauemmin. Pääsin saattamaan muksun leikkaussaliin, jonka jälkeen hoitaja ehdotti mulle kanttiinissa käyntiä. Sieltä tultua jouduin odottamaan pojan luokse pääsyä odotettua kauemmin. Itse tietysti ehdin huolestumaan, koska en saanut pitkittyneestä leikkauksesta mitään tietoa.
Sairaalasta pääsimme iltapäivällä, poika leikattiin heti aamusta.
Tärkeimpänä pidän säännöllistä lääkitystä. Heräsin yölläkin antamaan lääkettä. Kipulääkkeinä saatiin Panadolia nestemäisenä ja Pronaxenia nestemäisenä. Puhuminen oli ensimmäiset pari päivää hankalaa. Syöminen sujui ihan ok. Tarjosin juotavia jogurtteja, hedelmäpilttiä, jäätelöä, mehukeittoa…kylmiä ja sosemaisia ruokia siis.
Mua leikkaus jännitti, mutta kyllä muksun jatkuva sairastelun oli rankkaa, joten onnellinen olin kun leikkaus viimein oli mahdollista. Muksun ei oo tarttenu tämän jälkeen sairastella jatkuvasti ja itkeä sängyssä, kun monet kivat jutut jää väliin. Kyllä sitä ittensä aika avuttomaks joskus tunsi kun poika ei päässyt elokuviin tmv. ja kysyi: ”Äiti, miks mä oon aina kipee? Mun pitää aina vaan yskiä, niin että sattuu eikä Een (isoveli) ikinä.”
Tsemppiä!!
Meidän 3 v tyttö tehtiin kitarisa+nielurisaleikkaus ja poskionteloiden putsaus Töölön Mehiläisessä. En oikein ymmärtänyt tuota teho-osaston vaatimusta. Meilläkin on lapsivakuutus, niin Mehiläisessä leikkaus saatiin ihan milloin vaan haluttiin mennä, 100 € taisi olla omavastuu, mutta maksusitoumuksella laskut hoitui vakuutusyhtilön ja Mehiläisen kanssa sisäisesti.
Leikkauksen jälkeen oli aika surkea, mutta osastolla pötköteltiin yhdessä, niin alkoi siitä sitten hiljalleen piristyä. Oli varattu kotiin (mehu)jäätelöä (pienet Mehukatit sopivan kokoisia), juotavia juguja ja ruuaksi sosekeittoja. Muistan vieläkin, kun leikkaus oli ma ja ti-iltana pyysi nakin, kun muutkin söi. Oli jo ma-illasta asti ollut tosi touhukas, niin varovasti sitten söi jo nakkinsa ja hiljalleen sitten siirryttiin oikeaan ruokaan sosekeitoista. Lääkäri määräsi myös jotain Nutrilett-juomia, mutta niistä ei tykännyt. Tärkein tosiaan syödä ja juoda ihan mitä lapsi haluaa.
Hoitajan tärkein kotihoito-ohje oli, että lääkettä pitää ottaa säännöllisesti kellon mukaan ja etenkin vaikkei tunnu kipua, koska siinä vaiheessa kun lapsi tuntuu kivun, on jo myöhäistä. Lääkkeenä taisi olla Panadol, Pronaxen ja Tramal-tippa. Me ei annettu Tramalia, koska muut lääkkeet selkeästi riittivät eikä tuntenut kipuja leikkauspäivän jälkeen. Lääkärin jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi, että on näitä pieniä potilaita, jotka toipuvat nopeasti. Sitten on niitä, jotka ei suostu juomaan yhtään ja joutuu tiputukseen sen takia.
Lapsi huilasi hoidosta 2 viikkoa ihan varulta, ettei saa päiväkodista mitään uusia pöpöjä heti. Olisi kyllä ehkä viikon jälkeen voinut mennä jo hoitoon, mutta mummu onneksi auttoi hoitamisessa. Ääni tosiaan oli aika kimakka jonkun aikaan, mutta hitaasti normalisoitui.
Hyvin se leikkaus menee. hoitajat ja lääkärit tietää kyllä mitä tekevät.
Luettuasi ed. olevat kommentit, olet varmaan hermostunut F:n leikkauksesta.
Lapselle tehty toimenpide on aivan eri kuin aikuiselle. Lapsi paranee nopeasti, ehkä pari kurjempaa päivää aluksi. Mutta saapa jäätelöä ym kylmää, kiisselimäistä tai smoothieta jossa ei kokkareita. Ed. kommenteissa on hyviä vaihtoehtoja, mitä sitten mieli tekeekin.
Sairaalasta saat hyvät ohjeet, noudata niitä ja jos epäselvää, kysy.
Tsemppiä teille koko perheelle!
Kovasti tsemppiä teille!
Tytöltä leikattiin viime keväänä Oulun yliopistollisessa, siellä oli ainakin käytössä uusi tekniikka,jossa ei poisteta kaikkia, se on varmaan jo kaikissa isommissa sairaaloissa. Hyvin meni leikkaus, sen jälkeen tyttö nousi heti leikkimään sairaalan leikkihuoneeseen kotiin lähtöön asti. Kotona kun silmä vältti veti heti ranskalaisia ja särkylääkettä suostui ottamaan kerran ensimmäisenä yönä. Eli ei ollut kipeä, helppo homma. Ja tyttö siis 6-vuotias. Minulta leikattiin teininä ja olin kauhian kipeä, mutta näköjään lääketiede ja menetelmät kehittyneet. Kolme päivää oli tyttö kotona sairaslomalla. Ei suostunut olemaan pitempään ja infektioriski oli jo ohi. Ihan turhaan itse ainakin jännitin.☺️
Mun 4 v lapselle tehtiin pieni leikkaus nukutuksessa keväällä, ja vaikka kyseessä oli eri leikkaus niin muutama vinkki mullakin on annettavana. Ensinnäkin me puhuttiin korjauksesta leikkauksen sijaan. Samoin muutin muutkin kaikki ”pelottavan” kuuloiset sanat, kun selitin leikkausta hänelle. Kanyylin laittoa varten laitettiin käteen nestemäistä kipulääkettä vai puudutetta vai mitä lie, ja kanyylin laitto ei lasta sattunut ollenkaan. Olin selittänyt tämän ”voiteen” laiton, ja sitten kanyylistä puhuin letkuna jne. Olimme etykäteen ostaneet lapselle hänelle mieluisan lelun, ja sanoin, että heti kun hän herää niin äiti antaa sen lelun. Tämä kyllä motivoi suostumaan timenpiteeseen kaikine vaiheineen, vaikka tietysti sain monta monituista kertaa selittää, miksi korjaus piti tehdä. Henkilökunta oli kyllä tosi mukavaa ja osasivat kaiken hienosti lapsen näkökulmasta selittää ja tehdä. Voi olla, että teillä on samoja henkilöitä F:ää hoitamassa.
Kaikki meni hienosti, ja onneksi nuo 4 v:t on vielä vähän pikku höppänöitä, eivätkä osaa samalla tavalla huolehtia ja pelätä kuin isommat lapset. Samoin kuin itse pysyy rauhallisena ja selittää kaiken lapselle ymmärrettävällä ja sopivalla tavalla niin lapsi ei tajuakaan huolehtia. Oma huoli vain pitää pystyä peittämään lapselta. Mäkin kyllä itkin silloin kun lapsi leikkaussaliin jäi, mutta lapsen aikana en.
Kipulääkkeitä meillä syötiin herkkujen avulla. Eihän niitä muuten tietenkään olisi suostuttu syömään.
Tsemppiä teille leikkaukseen ja siitä toipumiseen!
Minulta leikattiin kitarisat jo 2-3 vuotiaana. Nielurisat leikattiin mehiläisessä kun olin ensimmäisellä luokalla. Ja leikkauksen syynä jatkuvat angiinat sekä kuorsaus. Muistan edelleen sen, että heräsin nukutuksesta kunnolla vasta hississä heräämöstä poistuessa. Ensimmäinen reaktioni herätessä oli itku, jolloin äitini oli jo vieressä lohduttamassa. En kauheasti muista kivuista mitään, ainoastaan sen että jätskiä sai syödä roppakaupalla. Olin viikon pois koulusta ja palatessani kouluun sain ”erikoisruokaa” eli keittoa joka päivä. 🙂 Ei siis traumoja tai sen kummempia ikäviä muistoja. Itse olen sairastellut leikkauksen jälkeen monet kuumeet ja flunssat ja myös korvatulehdukset. Angiinoja ei leikkauksen jälkeen ollut, kunnes viime syksynä!! Leikkauksesta nyt siis kulunut 14 vuotta. Ei siis ole lupaus, että nielurisaleikkauksen jälkeen ei enää kärsisi angiinasta… Tsemppiä!
Minulta poistettiin vasta lukioikäisenä. Teki todella kipeää, suosittelen säännöllistä kipulääkitystä jonkin aikaa.. ei kannata säästellä siitä yhtään vaikka tuntuukin kamalalta antaa nappisia. Alkuun pystyin juomaan vain pillin kautta pieniä kulauksia nesteitä, söin jäätelöä ja perunasoselaatikkoa kylmänä. Kannattaa varata hiljaista ja rauhallista tekemistä. Ehdottomasti oli silti paras operaatio mitä itselleni on tehty, eipä ole ollut kurkku kunnolla kipeä kohta kymmeneen vuoteen 🙂
Itseltäni leikattiin kita- ja nielurisat 7-vuotiaana, ekaluokan jälkeisellä kesälomalla. En muista leikkauksen pelottaneen yhtään ja se sujui hyvin. Kotipotilaana olin kaksi viikkoa, joka olikin elämäni parasta aikaa – isoäitini oli hoitamassa minua toiselta paikkakunnalta (vanhempieni ollessa päivisin töissä) ja vanhempani olivat luvanneet, että saisin syödä niin paljon jäätelöä kun haluaisin. Mikä unelmien täyttymys ekaluokkalaisella!
Parin viikon täytyttyä nieluni alkoi vuotamaan jonkin verran, mutta tyrehtyi itsestään. Sekään ei sattunut, vaikka yleisesti olinkin kuulema melko kipuherkkä lapsi.
Lapsen näkökulmasta siis pelkästään positiivinen kokemus! (Niin, ja en ole tämän leikkauksen jälkeen enää kertaakaan ollut kuumeessa enkä korvatulehduksessa, angiinassa tms.)
Jäätelöä kotiin!! Itsellä kokemusta vain veljelle tehdystä operaatiosta, tällöin ollut 3v. Päästyään sairaalasta nielu- ja kitarisojen poiston jälkeen ryntäsi syömään jauhelihakeittoa ison lautasellisen haaleana, joten toipui salamanopeasti. Tsemppiä koko perheelle!
Mun tyttöseltä leikattiin (käytin Sanaa korjaus, ettei tyttöä pelottaisi liikaa) varmaan just F:n ikäisenä molemmat risat yksityisellä. kerralla. Kipulääkettä sai ja nukahti ok ja heräsikin, mutta sitten. Hän ei halunnut kipulääkettä! Hän oli aiemmin jo inhonnut pamol-F lääkettä kun se liotettiin pieneen määrän vettä ja sit ne rakeet juotiin. Hän oli kovin hiljainen ja kun tulimme kotiin taksilla, hän oksensi pihaan. jep.
En muista miten sain kipulääkettä menemään ja mitä. Oliko nestemäistä tai jotain. Hyvin meni kuitenkin toipuminen ja kuorsaus (minkä takia me alunperinkin mentiinkin korjaukseen) loppui viikossa. Pari päivää tais olla sairaslomaa. Jäätelöä vaan kun sitä saasyödä heti ja syliä 🙂 hyvin se menee!
Hei, multa leikattiin kitarisatlapsena, mutta nielurisat vasta aikuisena.Meillä oli perheessä angiina-kierre, jolliin joko minä tai joku kolmesta lapsesta sairasti nielutulehdusta kuumeen kera.
Leikkauksen jälkeen oli vaikeaa juoda(pillillä onnistuu) eikä hetkeen tehnyt mieli nielaista edes sylkeään.
Pari viikkoa olin sairaslomalla, ja sen verran toipuminen kyllä kestikin.
Sairaalasta antavat ohjeet kivunlievitykseen ja lapsi toipuu aina nopeammin kuin aikuiset.
Paijausta ja vähän herkkuja niin hyvä tulee!Tsemppiä koko perheelle!
Minulta on leikattu. Sattui kovasti muutaman päivän ja varsinkin aina kun söin jotain karkeampaa tai lämmintä. Kannattaakin siis suosiolla vähintään viikon ajan olla pelkällä sileällä ja KYLMÄLLÄ ruokavaliolla. Pirtelöä, jugurttia, smoothieta, marja- ja hedelmäsoseita, rahkaa ja jäätelöä. Suolaa sain suolatusta maapähkinävoista.
Paljon jääkylmiä nesteitä!
Tsemppiä koko perheelle, hyvin se menee.
Hei!
Itse kävin nielurisaleikkauksessa nelisen vuotta sitten 19 vuotiaana ja on kyllä todella hyvä päätös hoitaa ne pois jo aikaisemmassa vaiheessa. Leikkaus on kuulemma sitä helpompi mitä nuorempana se tehdään. Itsellä oli todella pahat nielurisat ja ne käytännössä tukkivat koko nielun/kurkun alueen. Heti leikkauksen jälkeen olo tuntui todella hyvältä ja pystyin puhumaan ongelmitta esimerkiksi minulle soittaneen kummitädin kanssa. Jo parin tunnin päästä (kipulääkityksen loputtua) olo kuitenkin huononi ja puhuminen, saati syöminen oli todella hankalaa ensimmäiset 4 päivää. Sen jälkeen pystyi hieman paremmin syömään nestemäisiä ruokia. Kiinteät ruuat tulivat takaisin kuvioihin vasta 2 viikon jälkeen ja silloinkin pikkuhiljaa. Ensimmäiset kaksi yötä pystyi sairaalasta saaduilla morfiinijohdanneisilla lääkkeillä nukkumaan hyvin, mutta niiden loputtua oli hankalampaa. Tästä viisastuneena en ottaisi enää nestemäistä lääkettä (veteen sekoitettavaa), sitä kun piti nieleskellä paljon enemmän kuin yhtä pilleriä olisi pitänyt. Itse hereilin yöllä parin tunnin välein ja aina piti ottaa lisää kipulääkettä, eikä sen ottaminen nestemäisenä ollut kovin nopeaa, vaan vei usein 20-30 min. Minulla on melko korkea kipukynnys, eli ei ole kyse turhasta valituksesta, vaikka se tekstistäni saattaa tulla ensimmäisenä mieleen. Kahden viikon nielurisojen parantelun jälkeen jouduin hakeutumaan uudelleen lääkäriin, sillä leikkausarvet olivat tulehtuneet pahoin. Kannattaa siis tarkkailla arpia tarkoin ja hakeutua tarvittaessa uudellen lääkäriin. Lisäksi neuvoisin ottamaan ensimmäisinä päivinä tai jopa viikon ajan kipulääkitystä tasaiseen tahtiin, ettei kipu pääse yllättämään todella pahana. Limaa erittyy myös enemmän ja jonkinlaisen astian pitäminen vieressä voisi olla alussa hyvä idea. Syömään ei kannata patistaa jos olo on todella huono, se vain pahentaa arpien ärsytystä. Niin ja vielä viimeisenä asiana kannattaa varautua pahoinvointiin autossa matkalla kotiin, itsellä se yllätti täysin! Tässä asioita, jotka itsellä tuli mieleen 🙂 Oma prosessi oli melko hankala ja toivonkin teidän pääsevän paljon vähemmällä, onhan F paljon nuorempi kuin minä leikkaukseen mennessäni. Paljon tsemppiä ja pikaista toipumista! 🙂
Minulta leikattiin lapsena, ainoa neuvoni jonka muistan on että paljon mehujätskejä kotiin! Niitä meni silloin ja paljon 🙂
Multa on itseltä kaksi vuotta sitten leikattu nielurisat vasta aikuisiällä ja kitarisat joskus neljän vanhana. Nielurisaleikkaus ei mikään kauheen miellyttävä kokemus kokonaisuudessaan ollut, mutta itse leikkauspäivä meni todella hyvin ja pienillä kivuilla. Toipumisaika oli semmonen vähän reilu kaksi viikkoa, mutta olen kuullut että lapsilla toipuminen tapahtuu nopeammin. Toipumiseen sellaisia vinkkejä antaisin, että särkylääkkeet kannattaa ottaa ennen kivun alkamista ja mahdollisimman säännöllisesti. Mitä ruokapuoleen tuli, itsellä ensimmäiset päivät meni mehukeittoa, mehujäitä ja pirtelöitä syödessä. Myöhemmin rupesi tekemään mieli suolaista, niin ainakin itselle paras oli juustonaksut. Ne oli helppo sulattaa suussa pehmeäksi massaksi ja nielaista varovasti. Ravinnon täytyy siis olla pehmeää ja kylmää. Inhottavin osa toipumista oli ehdottomasti peitteiden lähtö… Siinä vaiheessa täytyy olla todella varovainen, jotta haavat eivät aukea uudestaan ja rupea vuotamaan. Itselläni jonkin verran tuli verta juuri tässä vaiheessa, mutta vuodon sai tyrehtymään jääkylmällä vedellä ja jääpussilla niskaan painaessa. Peitteiden lähdön aikana täytyy välttää isoja venytyksiä suussa, esim huutamista ja tietenkin kuumia ja kovia ruokia. Tämän jälkeen toipuminen meni nopeasti ja pienillä kivuilla.
Minulla leikkauspäätös tehtiin proppujen ja kroonisen nielutulehduksen ja jatkuvan nuhan takia. Kaikki edellä mainitut ovat poissa ja huomattavasti vähemmän olen ollut kahden vuoden aikana muutenkin kipeänä.
Älkää tehkö samaa virhettä ja lukeko netistä kauhutarinoita leikkauksesta.. Rauhallisesti ja ohjeita noudattaen kaikki menee varmasti hyvin. Kovasti tsemppiä niin F:lle ja tietenkin teille vanhemmille, hyvin se menee! <3
Moi! Kiitos ihanasta blogista ?
Meidän 4v. poika leikattiin marraskuussa Terveystalolla. Nielu- ja kitarisat. Poika heräs pian leikkauksen jälkeen heräämössä ja sai hurjan raivarin. Säikähdin älyttömästi, että näin tuskaistako tämä toipuminen nyt tulee olemaan. Hoitaja tuikkasi puolessa minuutissa lisää nukutus tms. ainetta kanyylista suoneen ja poitsu nukkui tämän jälkeen monta tuntia. Kun heräsi, oli aivan omaitsensä ja oli tätä myös seuraavat 2 vkoa mitä oli kotihoidossa. Hänellä oli vahvoja Tramal-tippoja muistaakseni 3 vuorokautena aamuin illoin ja tänä aikana hän oli luonnollisesti tokkurainen. Tämän lisäksi hän sai 3-4 krt vuorokaudessa Panadolia ja kolmantena lääkkeenä antibioottia useita kertoja päivässä. Muistaakseni himmasin vasta reilun viikon jälkeen lääkemääriä pienemmäksi, mikä olikin suositus. Pelkäsin koko ajan että lapsi alkaa itkemään kovaa kipua, mutta uskon säntillisen lääkitsemisen aikatauluttamisen olleen onnistunutta, koska kipua ei ollut. Nielu näytti kyllä hurjalta. Saimme kotiin aivan mielettömän hyvät kotihoito-ohjeet. Ekaan viikkoon ei tosiaan mitään lämmintä- eikä karheaa ruokaa ettei kudokset ala vuotamaan. Hyvin pärjättiin jätskillä, jogurteilla, muussatuilla hedelmillä ja nesteillä pillillä juoden. Päiväkotiin ei saanut viedä, koska piti ottaa rauhallisesti ja olisihan sen viikon toipumisen jälkeen ollut päätöntä raahata lääkearsenaalia päiväkotiin ? Meillä tämä leikkaus sai aikaan sellaisen ihanuuden kuin katkeamattomat yöunet. Tuolloin tasan 4-vuotias oli syntymästään asti herännyt vähintään kerran tunnissa yöaikaan. Hänelle ylisuuri nielurisa aiheutti ilmeisesti uniapneaa ja tämä sai ressukan heräämään öisin koko ajan.
Tsemppiä koko perheelle toimenpiteeseen! Minun neuvoni on, että noudata annettuja lääkeohjeita kuin viimeistä päivää äläkä vain lopettele lääkitsemistä etukäteen vaikka teidän potilas voisikin hyvin.
Multa leikattiin nielurisat vasta näin aikuisiällä.. Yleisesti sanotaan, että lapset toipuu leikkauksesta nopeammin ja vähemmällä vaivoilla kuin aikuiset.. mutta suosittelen hankkimaan kotiin valmiiksi kaikkea helposti nieltävää kylmää.. jätskiä, mehujäitä,jogurttia, smoothieta,jne.. ja tärkeimpänä pitämään huolen riittävästä ja säännöllisestä kipulääkityksestä! Ekat päivät antaa säännöllisesti ja riittävän usein kipulääkettä, eikä jäädä odottamaan että edellisen lääkkeen vaikutus loppuu ja lapsi joutuu kivusta turhaan kärsimään ☺
Itselle tehtiin pari vuotta sitten leukaleikkaus, josta on päällimmäisenä jäänyt mieleen Panacod-poretabletit. Maistuu aivan kamalalta (siis todella järkyttävältä), en meinannut saada alas vaikka aikuinen olenkin. Suosittelisin siis ihan tavallisia pillereitä kipuun, mikäli lapsi osaa niitä niellä. 😀 Muuten tsemppiä teille, hienosti se menee!
Ymmärrän, että omasta lapsesta puhuttaessa toimenpide jännittää, mutta itse leikkauksen kulkua (nukutus jne.) ei kannata jännittää :)! Paikalla on osaavat, asiaansa erikoistuneet sairaanhoitajat ja lääkärit, jotka tietävät tarkkaan mitä tehdä, ja ainakin käsitykseni mukaan Fiinu on ihan perusterve pirtsakka pieni tyttö :). Kannattaa unohtaa alkuunsa vanhan kansan puheissa eläneet pelottelut leikkauksista ja nukutuksesta. Nukuttamiseen käytetyt lääkkeet ja kipulääkkeet ovat kehittyneet vuosikymmenien saatossa niiiiiiin paljon! Tsemppiä teille ja fiinulle 🙂 kyllä kaikki menee hyvin!
Itseltäni leikattiin ehkä 8v nielurisat ja muistan kipulääkkeet ja lääkärin määräyksen syödä jäätelöä koska se auttaisi harmitukseen sekä kurkkukipuun. Ei ollut siis kokemuksena ikävimmästä päästä omalla kohdallani.
En nyt ehkä ole ihan malliesimerkki leikkauskokemuksineni, mutta toivottavasti tästäkin stoorista on jotain apua..
Kitarisat leikattiin lapsena, joten siitä ei muistikuvia. Nielurisat leikattiin kuitenkin aikuisiällä, ja kuten kuvitella voi aikuisella kestää toipuminen pidempään kuin lapsella.. Joten hyvä päätös että Fllä leikkaukset tehdään nyt!
Nielurisaleikkauksen jälkeen nousi 40asteen kuume, sitä kesti 3päivää. Olin todella kipeä 2viikkoa leikkauksesta, burana + banacod säännöllisesti syötynä vei osan kivuista. Jo itse nukutus saattaa olla aika rankka kokemus, jos on yhtään herkkä lääkkeille. Nukutuksen jälkeen kun olo saattaa tulla tosi pahoinvoivaksi. Siitä huolimatta säännöllinen tulehduskipulääkkeen syöminen on loppuviimein hyväksi & vauhdittaa paranemista. Uni, jäätelö, jääpalat, mehukeitot ja kaikenlainen juoma! Nieleminen on haastavaa yksilöllisen ajan. Tsemppiä Flle & äidille operaatioon, hellyyttä ja ymmärrystä 🙂
Vastaava operaatio tehtiin mulle 8 -vuotiaana. Tarvitsette paljon jäätelöä ja pillimehuja! Olin jännittänyt juuri ennen leikkausta ja äiti lupasi että saan kaupasta valita itselleni palkinnon, jos olen reipas. Olin yksin yön sairaalassa (äiti lähti, kun olin nukahtanut ja yritti tulla ennen kuin herään, mutta olinkin herännyt jo aikaisin). Katsoin kaikki huoneen videot läpi ja söin sitä jäätelöä ja join pillimehua. Moneen otteeseen. Kotiin pääsin yön jälkeen. Leikkaus oli viikon ennen koulun alkua ja muistaakseni söin särkylääkettä useamman päivän. Koulujen alkaessa en tainnut enää syödä. Verta ei valunut jälkeen päin. Muistikuviin on piirtynyt myös tunne paksusta kurkusta ja tunteesta, kuinka hankalaa on niellä.
Oma lapsi (silloin 2,5) kävi kitarisaleikkauksessa vuosi sitten ja toipui heti. Mutta se onkin kevyt operaatio nielurisoihin verrattuna. Hänellekin varattiin jäätelöä ja pillimehua. Nukutus oli ollut lapsesta kivaa. Hän tohkeissaan puhui jostakin nallesta ja ilmapallosta (liittyivät jotenkin siihen nukutusmaskiin). Kertoi jälkeen päin käyneensä sairaalassa jätskillä ja päikkäreillä ja olisi halunnut sinne uudestaan. En ollut itse mukana leikkauksessa, mutta isi oli päässyt mukaan siihen asti, että lapsi nukahti ja oli heräämössä vastassa.
Ottakaa suosikkilelu/unilelu mukaan, jotta lapselle on siitä turvaa.
Omalle siskolleni leikkaus tehtiin 14 -vuotiaana. Muutama päivä operaation jälkeen hän heräsi yöllä siihen, että suusta tuli kunnolla verta. Ambulanssilla kiireen vilkkaa sairaalaan, jossa verisuonten päät poltettiin tms. Suosittelen siis nukkumista pikkupotilaan lähellä useamman yön ajan kaiken varalta.
Valtavasti tsemppiä operaatioon!
Moikka ja tsemppiä tulevaan toimenpiteeseen sekä lapsukaiselle että tyttärelle. Minulta leikattiin nielurisat aikuisena, koska nielupaise uusiutui, yäk! Itse toimenpide meni ilmeisen helposti ja pääsin kotiin jo seuraavana aamuna, kun leikkaus tehtiin illalla. Koko ajan pärjäsin parasetamolilla ja ketoprofeenilla, mitään vahvempia kipulääkityksiä en tarvinnut. Ainoa tärkeä seikka itselle oli säännöllisyys!! Heräilin muutamana ensimmäisenä yönä h*lvetilliseen korviin säteilevään kipuun, itse kurkku ei juurikaan kipeä ollut. Tajusiin muutaman yn jälkeen laittaa kellon soimaan, jotta nousin ottamaan lääkettä. Sen jälkeen se korvasärkykin loppui. Toinen tympeä paikka oli, kun peitteet alkoivat irtoilemaan ja kaikki syöminen ja juominen kirvelivät, jopa vesi. Onneksi sitä ei kestänyt kauaa. Olin ite koko 2 viikkoa aivan pannareissa, että jos se kurkku alkaakin vuotamaan (olin tietty lukenut kaikki kauhutarinat netistä) enkä saa yksin hälytettyä apua. 😀 Onneksi näin ei käynyt ja se käsittääkseni on harvinaista. Pakkasessa kannattaa kuitenkin pitää kylmäpakkausta, tietty mikä tahansa pakaste käy; jos nielu alkaa vuotamaan, niin kylmäpakkaus pyyhkeen sisään ja se niskalle. Jääkuutioiden imeskely myös auttoi, kun verta tuli ihan vähän. Lemppareita syötäviä oli haalea pinaattikeitto ja Pommac-jäätelö, sekä päärynätripit! Jotakin sellaista mikä sai sen pahan maun suusta pois. 🙂 Suolaa kun teki mieli niin söin maksamakkaraa! Vasta myöhemmin olen huomannut, että en ole sen leikkauksen jälkeen sairastanut kuin pari flunssaa ja nekin kestäneet vain muutaman päivän entisten vähintään viikon flunssien jälkeen. Samoin yölliset heräämiset loppuivat; heräsin ennen monesti siihen, että suu oli kuiva kun hengitin suun kautta, tiedä sitten johtuiko risoista vai mistä.
Tosiaankaan itse toimenpidettä tai nukutusta ei kannata jännittää, koska siellä on varmasti osaava henkilökunta. Hoito-ohjeet ja ”mitä jos jotain ongelmia ilmenee”- ohjeet saatte kyllä osastolta. 🙂 Ehoton vinkki nro 1 on säännöllinen ja kellontarkka kipulääkitys! Se kirvely yhdessä vaiheessa on ällöä, mutta menee nopsaa ohi. =)
Minulta on myös molemmat risat viety. Reilussa viikossa olin kunnossa, mutta nieleminen oli ensimmäiset päivät vaikeaa. Äitini teki taulukon, mistä piti ruksia aina lasin kuva kun oli juonut, ettei kuivuisi. Mehua ja jätskiä peliin, lapset toipuvat äkkiä! 🙂
Meillä 6-vuotias kävi läpi saman leikkauksen viime syksynä. Mua äitinä ja varsinkin viimeisilläni raskaana ja hormonihöyryissä hirvitti niin paljon että pistin pojan isän mukaan sairaalaan. Ite olisin varmaan vaan itkenyt silmät päästäni…
Leikkaus meni kuitenkin todella hyvin ja toipuminen oli käsittämättömän nnopeaa. Pari päivää oli kipeä ja söi vaan mehujäätä ja sitten jo helpotti.
Jatkuva kuorsaus loppui kuin seinään ja nykyään poika voi hyvin.
Itseltäni on leikattu aikuisena. Oli aivan kamalaa ja toipumiseen meni koko viikko! Ei todellakaan ollut kivaa… Yli viikko meni mitään syömättä (paitsi särkylääkkeitä, joita söin ja mielelläni)
Toisaalta taas kahdelta lapsistani on leikattu moiset turhankeet pois ennen kouluikää. Nukutuksesta toivuttuaan nousivat ja lähtivät leikkimään. Seuraavana päivänä kipeitä kuin perus flunssassa, eivät mitään ihmeempiä. Söivät jäätelöä, kun tarjolla kerran oli ja luvattu, mutta myös kaikki muu meni. Ja se siinä!
Nukutusta on turha jännittää. Esikoiseni nukutettiin ensimmäisen kerran alle kolmekuisena. Nukutuskertoja hänellä ennen kymmentä ikävuotta ehkä seitsemän? Keskimmäinen. Oli myös ensikertalainen kolmikuisena. Sen jälkeen leikkaussali ja nukutuslääkäri ovat käyneet tutuiksi: kuusivuotiaana nukutuskertoja oli tilillä kymmenkunta.
Kuopuskin on saanut osansa, takana neljä tai viisi kierrosta.
Meillä lapset ovat reagoineet nukutusaineisiin aina hyvin, eivät ole olleet juuri huonovointisia tai edes sekavia.
Kiitti, Tpikku!
Kiitos 🙂
Kiitos valoisasta vertaistuesta!
Oi kiitos vinkeistä!!
Kiitti, Iita!!
Way! Toivotaan, että meilläkin taudit vähenee!
Kiitti, Eevis! Hieno esimerkki hyvin menneestä toimenpiteestä!
Kiiiiitos!!
Meillä leikattiin yksityisellä niin että päästiin kotiin muutaman tunnin tarkkailun jälkeen. Lapsi oli silloin jotain 3v muistaakseni. Nielu oli kipeä pitkään ja syöminen huonoa. Ei olisi millään edes juonut joten siksi käytiin muutaman päivän ajan tiputuksessakin. Mutta vähitellen helpotti ja nestemäinen Pronaxen on tosi hyvä lääke 🙂
Kiitos, Arja! Hienosti (tähän asti ainakin) menikin!
Kiitti paljon!
Huh! Hienosti meni teillä! Toivotaan samaa tännekin!
Kiitos ja kiitos vinkeistä!
Kiitti, Hennuska!!
Wau mikä apu sinulle! Toivotaan meille samaa 🙂
Samaa lääkettä F:llekin määrättiin 🙂
Huomasin vastauksen lukiessa pienen mokan omassa testissä, että,tuolla 3 päivän sairaslomalla kotona tarkoitan sitä aikaa, kun ei suositusten mukaan saa poistua kotoa infektioriskin vuoksi. Tämän jälkeen olimme siis yhdessä esim. kaupassa ja mummolassa, mutta eskarista tyttö oli poissa viikon ja 2 päivää. Oli pakko selventää.?
Kuulemma Töölökin tekee, mutta jos on riski, että joutuu jäämään yöksi, on parempi leikata HYKSissä.
Kiitos kannustuksesta 🙂
Kiitos <3
Kiitti 🙂
Meillä sairauslomaa on kirjoitettu 11 päivää. Hienosti keksit tuon ”korjaus”, olisi itsekin pitänyt hoksata tämä!
Kiitos, Ulla 🙂
Hyvin se menikin, onneksi! Kiitti tsempeistä!
Kiitos todella näistä vinkeistä!! Hienoa, että sulle kävi kuitenkin lopulta kaikki parhain päin!
Samoin täällä 🙂
Kiitos <3 Ja ei luettu!!
Juuri näin 🙂
Samoin minua jännitti nukutus, mutta onneksi se meni hienosti!
Panacod-poreet on aivan karmeita!!
Kiitos 😀
Hienoa!
Kiitos, Saara <3
Joo ehdottomasti nukutaan!! Kiitos 🙂
Kiitos tsempeistä 🙂
Lista jo tehty! Kiitos vinkistä!
Mahtavaa, että jeesasi 🙂
Oi miten mahtava tarina teillä! Kiitos neuvoista 🙂