Kuten jo varmasti tiedättekin, olin Elsan, Iinan ja Riikan kanssa viime viikonloppuna Kööpenhaminassa. Lento Köpikseen lähti aikaisin perjantaiaamuna, ja kotiin palasin vasta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Kaksi yötä reissua, mutta silti tuntui, kun olisi ollut pidemmälläkin matkalla. Ei siksi, että aika olisi kulunut madellen. Vaan siksi, että rentoutumisaste oli niin totaalinen, että olo on kuin viikon matkan jäljiltä.
Köpikseenhän meidät kutsui bObles, joka meille kaikille olikin jo melko tuttu kevään kamppiksen tiimoilta. Tai siis niin luulin. Todellisuudessa huomasin, että vaikka F:n käytössä Muurahaiskarhu-bObles onkin ollut jo kauan, ja vaikka olin tutustunut bOblesiin alkuvuodesta ihan kunnolla, tuli reissullamme lisätietoa merkistä ja sen tuotteista vaikka kuinka paljon.
Meidän reissumme alkoi varsinaisesti jo siitä hetkestä, kun näimme tyttöjen kanssa lentokentällä kello KUUSI perjantaiaamuna. Jokaista meistä oli tainnut jännittää yhteinen reissu, koska lentolippujen tarkistukseen marssi neljä silmäpussista, parin tunnin yöunilla matkaan lähtenyttä iloista bloggaajaa. Muut mimmit olivat tehneet check in –toimenpiteet jo etukäteen, mutta antimatkaajana meikäjuntti hoiti asian vasta lentokentällä. Ja niinhän siinä kävi, että minun istumapaikkani olikin sitten kahdenkymmenen rivin päässä muista mimmeistä. Aluksi vähän harmitti, mutta hyvä kirjavalinta ja vieressä istunut mukava kanssamatkustaja pelastivat huonosti alkaneen reissun.
Kun lento saapui Köpiksen ilmakehään, ajattelin, että nyt voi sitten alkaa reissu ilman kömmähdyksiä. Mutta voi kuinka väärässä olinkaan. Ensin minä eksyin tytöistä lentokentällä ja kun siitä oli selvitty, tapahtui jo toinen moka ihanassa Hilton hotellissa. Me nimittäin huumaannuimme aivan lentokentässä kiinni olevasta hotskusta, sen pehmeästä sängystä, hyvästä palvelusta, mielettömästä brunssista ja 12.kerroksen lounge-tarjoiluista niin, että myöhästyimme bloggareiden tapaamisesta. Okei. Vain kuusi minuuttia, mutta sekin jo kirpaisi tämmöisen aina joka paikassa etuajassa –tyypin mieltä.
Onneksi päivä lähti alun säätämisestä huolimatta lopulta hyvin käyntiin. Oli ihana tutustua muihin pohjoismaisiin bloggaajiin, bOblesin kehittäjään Bolette Blædeliin ja bOblesin vientijohtaja Ture Munksgaardin. Näimme käytännössä, kuinka bOblesin taipuvat vauvasta ihan isojenkin lasten käyttöön. Ja taisimmepa me aikuisetkin innostua touhuamaan tumbling timeksi nimetyllä bObles-hetkellä niin, että hiki ja nauru virtasivat pian hotellin leikkihuoneessa. Hilton kun oli ottanut asiakseen myös lapsivieraiden (ja näköjään myös lastenmielisten) viihtyvyyden niin, että oli rakentanut yhdestä kokoushuoneestaan bObles-huoneen.
Illan nämä tytöt viettivät vielä kulttuurin parissa Century of the child-näyttelyssä, joka tulee muuten Suomenkin Design Museoon ensi viikolla. Näyttelyyn on koottu pohjoismaisten lasten historiaa, ja se mikä näyttelyssä viehätti, oli juuri se, että jokainen yksityiskohta oli mietitty ennen kaikkea lapsivieraiden kannalta. Moneen näyttelillä olevaan asiaan sai koskea, väliin oli tehty bObles-leikkitiloja ja jopa näyttelyvitriinien eteen oli laitettu korokkeet, jotta aivan pienimmätkin vieraat näkivät niiden sisään. BObles-faneille muuten vielä tiedoksi se, että näyttelyn mukana matkaa myös aivan vain tätä varten suunniteltu ja valmistettu bObles-mallisto, joka ei ole myynnissä missään. (Harmi, koska mustat näyttelybOblesit ovat tietysti lempparini).
Muut bloggaajat olivat lähteneet matkaan lasten kanssa, mutta me Suomi-tytöt saimme vapaaillan lapsista. Vaan miten se vietettiin? Niinkin hurjasti, että suunnattiin hotellille jo ennen ysiä. Kömmittiin vaahtokylpyyn, puhtaisiin lakanoihin ja oltiin ihan relasti. Elsa ja Riikka olivat kuulemma nukahtaneet pian, mutta Iina ja minä höpisimme puolille öin.
Lauantai ja sunnuntai vietettiinkin sitten jo hieman eri tunnelmissa, mutta siitä lisää toisessa postauksessa….
-Karoliina-
*osa matkasta (perjantain ja lauantaiaamun osalta) ja siihen liittyvistä palveluista saatu blogin kautta
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
Kommentit (5)
Voi elämä mua tossa kameraa katsomassa ;).. vanhuus on iskenyt joo.. Kivat oli kuvat, hyvä linssi vaihdos.. Ja Eskolle terkut!
[…] Matkakertomus siitä, kun neljä mutsia sai siivet. Osa 1/2 […]
Höhlä! Näytät ihanalle! Terkut takaisin <3
[…] Matkakertomus siitä, kun neljä mutsia sai siivet. Osa 1/2 […]
[…] mimmien kanssa Köpiksessä tyylistä ja vaatteista. Kerroin, etten kykene – ainakaan vielä – samaan järkiosteluun […]