Kolmistaan

Tyhjääkin tyhjempi syli

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Ensimmäinen läheinen jonka joudun hautaamaan on oma tyttäreni.

Tämä lause jäi pyörimään mieleeni hyvin pitkäksi aikaa luettuani valokuvaaja Kaisu Joupin esikoiskirjan Tyhjä syli. Kirjaa varten Jouppi kuunteli yli neljääkymmentä kohtukuoleman kokenutta naista, joissa he kertoivat tarinansa. Tarinan, joka herää eloon Joupin upeissa valokuvissa. Tyhjiä katseita. Vettyneitä silmiä. Katseita jonnekin kauas, kauas toteutumattomaan äitiyteen.

Miehenä on edes vaikea kuvitella tunnetta, jonka kirjan naiset ovat joutuneet kokemaan. Pieni kasvava, maailman odotetuin ihme menehtyykin odottamatta sinun sisällesi. Se pieni ihme, joka olisi tehnyt ihmisistä perheen viedään pois. Aihe on rankka ja nostan suuresti hattua naisille, jotka rohkeasti jakoivat tarinansa kirjaa varten.

Tämä kirja todellakin pysäyttää. Tämän kirjan kuvat ovat karuja, mutta silti niin kauniita. Tämä kirja on lohduton, mutta samalla lohdullinen. Tämän kirjan luettuani olin vain hiljaa.

-Esko-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Lue myös

X