kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 17.09.2015

Pienistä teoista ja kiitoksista

Teksti
Karoliina Pentikäinen
18 kommenttia

Olen viime aikoina miettinyt paljon pienten tekojen merkitystä. Ja hei. En tarkoita nyt lakkoa/mielenilmausta tai muuta ajankohtaista. Niitä en kommentoi (ainakaan vielä), vaan puhunut nyt niistä ihan jokapäiväisistä jutuista. Tervehdyksistä, oven avaamisesta ja vaikkapa kollegan uuden villatakin kehumisesta.

Olisi hienoa sanoa, että olen koko ajan ja jatkuvasti mukava kanssaihminen, mutta se ei varmasti ole totta. Uskon, että monet pitävät minua iloisena ja varmasti (useimmiten) yritänkin huomioida muita ihmisiä positiivisesti, mutta oman kiireen tai huolien vuoksi kuitenkin jätän varmasti päivittäin monia kivoja asioita sanomatta tai tekemättä.

Olen kuitenkin tämän 30 vuoden elämäni aikana huomannut, että juuri pienet asiat merkkaavat elämässä eniten. Moni ihminen osaa puhua suurilla sanoilla, mutta harvemmista tyypeistä on kuitenkin toimimaan juhlapuhesanojen jälkeen, ihan siinä oikeassa arjessa. Ja se arkinen teko kun kertoo kuitenkin enemmän kuin mikään muu. Se ihminen, joka osaa kuunnella aidosti toista, on timantti. Se tyyppi, joka ei kaada omia asioitaan toistuvasti (ja yksipuoleisesti) toisten niskaan, on huomioonottava. Se kamu, joka jeesaa toista, mutta ei aseta itseään muiden yläpuolelle, on mainio tyyppi. Ja se pieni sana, jossa kerrotaan jotain mukavaa kanssaihmisestä, voi lämmittää kauan.

En lupaa, että muuttuisin juuri tämän postauksen jälkeen paremmaksi ihmiseksi, mutta yritän muistaa – silloinkin, kun oma pinna on kireällä – että iloinen teko tai sana voi tehdä ihmeitä. Molemmille osapuolille.

-Karoliina-

P.S. Tänään haluan kiittää:

  • Iristä, Jossua ja Norkkua siitä, että töissä on aina ainakin yksi ihana ystävä näköpiirissä (tai seinän takana).
  • Isiä, äitiä, Hemppua, Roosaa ja Eskoa siitä, että olette mahdollistaneet mulle sellaiset kotijoukot, että omien unelmien tavoittelu on mahdollista (ja jopa suotavaa)!
  • Carlings Kampin myyjäpoikaa (hattu, vaalea tukka, vuorossa tiistaina klo 18), joka auttoi mekon valinnassa, neuvoi alekoodin ja oli muutenkin ihan huippu!
  • Vero Moda Kampin myyjänaista (pipo, vaaleat hiukset, vuorossa tiistaina noin kello 18.00), joka lähti varta vasten hakemaan mulle oikenkokoisia farkkuja toisesta rakennuksesta!
  • Bussikuskia, joka jaksaa hymyillä ja tervehtiä JOKA AAMU! (paitsi tietysti huomenna)
  • Eskoa, jonka ryhdistäytyminen mm. siivoamispuuhissa ei ollut vain hetkittäistä, vaan nykyisin meillä on kaksi aikuista (näiltä osin) kotona!
  • F:ää ihanasta hymystä ja pusuista.

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (18)

Just mietin tänään et kuin pienillä jutuilla voi olla merkitystä. Pitelin erään rouvan kahvimukia sillä aikaa kun hän nosti automaatilta rahaa, ja hyvänen aika miten iloiseksi tuo tulikaan. Minulta meni siihen aikaa noin puolitoista minuuttia, ja hän lähti jatkamaan päiväänsä iloisesti hymyillen 🙂

Kiitos muistutuksesta! Tämä kirjoitus sai taas miettimään omaa käyttäytymistä. Vaikka kuinka yrittää olla reipas ja iloinen, helposti keskustelunavaukset etenkin tuntemattomien kanssa alkavat negatiivisella kommentilla tyyliin ”kyllä on taas paska sää” tai ”tietysti juna on myöhässä”. Vaikka ne ovat pieniä small talk -heittoja, niissä on kakanmakuinen vire, joka säätää mielen entistä huonommaksi. Joku tutkija sanoi joskus, että kielteinen small talk kuuluu suomalaiseen luonteenlaatuun. En tiedä, pitäisikö tämän tiedon sitten lohduttaa vai masentaa.

Joskus oikein kiukuttavien ajanjaksojen jälkeen ollaan mieheni kanssa yritetty viikon ajan nukkumaan käydessä sanoa kolme kivaa asiaa päivästä. Vaikka niitä on joskus mahdoton keksiä, aina lopulta tulee jotain mukavaa mieleen, ja niinä viikkoina elo on paljon leppoisampaa. Tämä viikko on ollut sellainen, että olisi ehkä taas paikallaan muistella, mitä hyvää arjessa on.

Pus! 🙂
Just työkaveri oli tänään ihan häkeltyneen iloinen ja yllättynyt, kun hän haki kaupasta ~60 senttiä maksavan pasteijan, ja heitti vaan maksuvaiheessa kassalle että harmi kun puuttuu se 10 senttiä käteisestä ja joutuu maksamaan kortilla noin pienen ostoksen. Silloin takana ollut nuori mies ojensi about 20snt sisältävän pullokuitin ja sanoi että käytä sinä vaan tuo. Pieni ja yllättävä avunojennus!

Todella ajankohtainen postaus aikana, jolloin tuntuu että on hankalaa muistaa niiden pienten asioiden olevan todella merkityksellisiä ja kasvattavan sekä omaa että muiden kiitollisuutta.

Lähdettiin kolme viikkoa sitten rakentamaan tätä kampanjaa ja juuri tällaisia tarinoita me keräämme – haluttiin koota meidän facebookista ja instagramista hyvän mielen ideapankki.

Olisi mahtavaa, jos mahdollisimman moni jakaisi yhdessä juuri tällaisia kokemuksia! Meidät (ja ohjeet) löytää täältä: https://www.facebook.com/Toimi2015-1640735859517975/timeline/

Oi osuipa tämä niin huvittavan lähelle että pakko kommentoida! Me Oulun toimintaterapian opiskelijat käynnistettiin tossa muutama viikko sitten kamppis, jossa kannustetaan ihmisiä juurikin näihin pieniin hyviin tekoihin. Meillä itsellä on toteutuksen alla mm. vapaaillan tarjoamista vanhemmille ilmaisen lapsenvahtiavun merkeissä, pullanleivontaa vastaanottokeskuksella, sanomalehden lukemista vanhainkodilla, naurujoogaa kehitysvammaisten palvelukodissa… Ja on sitä mummullekin tullut soiteltua tiuhemmin tämän innoittamana 🙂 Meidät löytää Facebookista, Instagramista ja Twitteristä nimellä Toimi2015, tule ihmeessä tutustumaan!

Tästä tuli hyvä mieli ja kiitos!

Juuri eilen sain itsekin todistaa miten pienet hyvät teot tai sanat voivat piristää päivää! Tuntematon ihminen kehui tyyliäni kaupungilla ja hyvä mielihän siitä itselle tuli. Kun itsekin muistaisi useammin huomioida tuttuja ja tuntemattomia ja levittää positiivista olotilaa ympärilleen 🙂

Itse hahmotin tämän asian parhaiten, kun tutustuin mieheni perheeseen. Miehen perheellä on tapana aloittaa melkein kaikki jutut huokaillen ja suht negatiivisin kommentein. Mietin pitkään miksi mulla on jotenkin raskas olo, keskusteltuani heidän kanssaan. Sitten tajusin, että se tulee noista pienistä negatiivisista vivahteista, jotka ympätään melkein kaikkeen.

Jonkin aikaa mun kanssa oltuaan mieskin rupesi näkemään oman perheensä uusin silmin ja tajusi, että tapa on aika raskas ja tekee ikävän olo tilan.

Hahha, meidän tiimihän ollu vauhdissa kun ollaan kahdella peräkkäisellä kommentilla tartuttu samaan tekstiin. Oli siis hyvä kirjoitus, kiitos siitä! 🙂

Kielteinen small talk. Todella tunnistan siitä suomalaiset….ja valitettavasti usein myös itseni!

Olipa ihanasti tehty 🙂

Hienoa tämä teidän kamppis!! Wau!

Kiitos vinkistä 🙂 Hyvä te!

Tuollaisella yllättävällä, positiivisella kommentilla porskuttelee koko päivän hyvällä mielellä!

Nuo ovat juuri sellaisia käyttäytymismalleja, joitaei ehkä näe, jos on niihin niin tottunut. Onko miehesi päässyt tästä tavasta itse ulos?

Kiitos kun toimitte 😀

Ihanasti tehty, Ansku <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X