kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 06.10.2015

Kipu pistää polvilleen

Teksti
Karoliina Pentikäinen
15 kommenttia

Sunnuntaina se pitkästä aikaa iski. Kova kipu. Venäytin (tai mitä lie siellä tapahtuikaan) selkäni.

Vaikka mulla ei todellakaan ole kokemusta (kop, kop) mistään aivan kauheista taudeista, tiedän omalla tavallani, millaista kivun kanssa on elää.

Sairastin syksyllä 2007 aivokalvontulehduksen, josta toipuminen kesti kaikkiaan useamman vuoden. Vaikka itse aivokalvontulehdus oli jo sellainen kiputila, että lopulta taju lähti, ei elämä varsinaisen tulehduksen jälkeenkään ollut juhlaa. Sain aivokalvontulehduksen seurauksena lähes kroonisen migreenin, joka tarkoitti kahden eri estolääkkeen syöntiä, sekä sellaisia migreenikohtauksia, joihin ainoa katkaisu oli sairaalan kiputippa. Ja siellähän tuli rampattu parin vuoden ajan (plus F:ää odottaessa) aivan liian usein.

Kun sunnuntaina sitten rikoin selkäni, iski taas fläsäri niiltä ajoilta, kun kipu ja kovat tropit olivat arkea. Samalla iski myös armoton ärtyneisyys. Vaikka sairasteluvuodet varmasti nostivat fyysistä kipukynnystäni hurjasti, saivat ne aikaan myös erityisen herkän herkkyyden ärsyyntyä kivun tullen. Tuntuu sille, että henkinen mittani kivun siedossa on tullut nyt täyteen, ja olen oikein erityisen herkkä raivostumaan kivusta. Ei vaan enää jaksaisi yhtään kivun kanssa elelyä. Mitta on tullut sen suhteen täyteen.

Ehkä kivun kanssa kamppailussa pännii ihan itse kivunkin lisäksi se, että kipu opettaa väkisin reippaaksi. Kun kipu jatkuu, on vaan tuupittava itseään eteenpäin, koska ei kukaan voi olla viikko- ja kuukausitolkulla sairauslomalla. Eikä sitä varmasti kukaan myöskään itselle toivoisikaan, vaan jonkinlainen normielämä on rullattava, olosta huolimatta! Ja vaikka reippaus on hyve, kyllä sekin välillä sapettaa (ja erityisesti sapetti silloin vuosina 2007-2009), että reippauden nimissä avun saanti vaikkapa lääkärissä oli joskus työn ja tuskan takana. (Esim. siellä sairaalassa ehdin käydä kolmesti ennen kuin huomasivat, että kyseessä onkin aivokalvontulehdus).

Joten kanssasiskot ja -veljet. Yksi matkalaukun repäisystä seurannut kipu muistutti taas siitä, kuinka a) kipu vaikuttaakaan kaikkeen ja b) miten mahtava asia terveys on. Tsemiä sinne missä kipu – henkinen tai fyysinen – on nyt vieraisilla!

-Karoliina-

P.S. On ihanaa, että kivun keskellä ihmiset ovat ihmisiä toisilleen. Mun työkaveri, tänään aivan kysymättä, istui autossa ja kahvilassa yhteensä 3 tuntia vain siksi, että hän käytti minua lääkärissä. Sellaista on oikea ihmisyys, kiitos ❤ Ja kiitos vielä niin hauskalle röntgenhoitajalle. Harvoin sitä tapaa lukijoitaan niin, että on kättelyn jälkeen heti nakuna ;D

Kommentit (15)

Aaaw, löysin itseni tuolta 😉 vaikka on tositosi kurjaa että sulla on kovia kipuja, niin oli ihanaa kun piristit mun päivää. Paranemisia!

Samoin ärsyttää nämä ”minähän en lääkkeitä napsi -kommentit”. Toki minäkin mielummin olisin ilman, mutta joskus on pakko…

Sauvakävely! Loistava muistutus. Se teki ainakin ennen hyvää mun hartioille. Tsemppiä ?

Samoin tsemppiä sinne!!

Niin on. Silloin tuntuu, että pystyy vaikk mihin!

Voi sinua! Todella rankka tarina. Tsemppiä sulle ?

Hoitaja ja Iitu! Mulla migreeni jo hyvin aisoissa, ihanaa! Välillä toki tulee vielä migreenikohtauksia, mutta ne pysyvät aisoissa.

Kiitos ? Ja olipa kiva tavata!!

Selkäkipu on kamalaa! Kovia kipuja ei voi ymmärtää, jos niitä ei ole itse kärsinyt. Ärsyttää kommentit, ”no sillä on vähän selkä kipeä”. Itse sain pahan äkillisen välilevynpullistuman 2002, joka jouduttiin leikkaamaan. Ja kymmenen vuotta tuosta teloin nilkkani, joka on jouduttu leikkaamaan kolme kertaa. Kipu kasvattaa ja todellakin auttaa reippaaksi ja kärsivällisemmäksi tuloa. Tsemppiä sinne! Pilates on muuten todella hyvää tukiliikuntaa selälle, kun sitä pystyy kivun lähdettyä tekemään.

Voin sanoa että tiedän miltä selkäkipu tuntuu. Minulla on ollut jo muutaman vuoden dg: krooninen selkäkipu. Magneettikuvassa on löydös mutta ei leikata. Lähes joka päivä käytän särky/kipulääkettä. Minulle liike on ollut lääke. Joka päivä aamulla kun kipu on pahin, lähden sauvakävelemään. Lisäksi käyn asahi jumpassa, se sopii minulle. Silloin kun kipu on pahin, ei kävellä.
Olen niin kauan tätä kärsinyt, että olen oppinut elämään kivun kanssa. Olen joutunut jättämään harrastuksiani pois juuri selkäkivun takia.

Uskon että sinä tervehdyt pian, se on lumbago acuta, luulen. Minä olen ”vanha kroonikko”!!!!! Minuakin helpotti taas kun sain kertoa omasta ongelmastani.
Oikea nostotekniikka tai kumartelu pitää kaikkien osata, tai ongelmia tulee joskus.

Myös täällä viikko alkoi sairaslomalla ja lihasrelaksantti-särkylääkekoktaililla kohtuullisen ikävästi jumiutuneen hartian kanssa. Ja muutenkin voin kyllä sympata selkäkipuilussa, on melko tuttua täällä se kaikenlaisesta urheilu-venyttely-hieronta-ergonomia-ennaltaehkäisystä huolimatta. Joten tsemp ja pikaista paranemista!

Kun johonkin paikkaan särkee ja sattuu kunnolla, niin kun se kipu lakkaa, muistaa taas hetken kuinka ihana on olla kun mihinkään ei koske. Se hetki on autuaan tuntuinen.

Paranemisia sinulle .

Kunnolla revähtänyttä lihasta _ei_ saa venyttää vaan näillä nimenomasilla särkylääkkeillä pitää hoitaa, jotta kipu olis sen verta siedettävä että arkisiin askareisiin pystys jotenkuten. Ylläolevaan viitten, nikamia ei voi naksautella paikalleen tai niille ei saa tehtyä ”tilaa” venyttämällä..jotain? jos nikama on ”pois paikaltaan” tarkoittaa se käytännössä sitä, että se on murtunut irti selkärangasta. Moni kansanparantaja tms käyttää virheellisesti em terminologiaa, joka ei siis pidä alkuunkaan paikkaansa Jos rangasta kuuluu pauketta venyttäessä tai manuaalisesti mobilisoitaessa, on ne ns fasettilukkoja jotka aukeavat, mutta niitäkään ei kannata antaa osaamattoman/ymmärtämättömän paukkoa, tuloksena saattaa olla tosikovajumi, lumbago jne.

Selkäkipuun särkylääkettä ja kävelyä, myöhemmässä vaiheessa venyttelyä, joogaa ym 🙂

Toivottavasti migreeni on hanskassa, maailman veemäisin vaiva! Löysin itse avun hyvästä estolääkityksestä ja neurologista, joka ei kursaillut, vaan tuumas että kivun kanssa ei pidä elää! Tsemppiä!

”Kun kipu jatkuu, on vaan tuupittava itseään eteenpäin, koska ei kukaan voi olla viikko- ja kuukausitolkulla sairauslomalla.” Näin minäkin olin ajatellut (vaikka monisairaana olin joutunut olemaan perusterveitä kollegoita enemmän sairaslomilla), kunnes viime vuoden marraskuussa selästä kuului naps. Sen jälkeen elämä muuttui täysin ja pian joku muu tuuppi minua pakolliset matkat pyörätuolilla eteenpäin. Oli pakko myöntää itselle ja muille, että tästä ei enää pelkällä tahdonvoimalla ja reippaudella selvitä. Selkäleikkaus ei onnistunut toivotusti ja kohta on mennyt vuosi kovissa kivuissa. Kävelykyky on onneksi palautunut. Kaikki sympatiat sekä selkäkivuista, että kroonisesta migreenistä kärsiville! Toivottavasti sinulla pahin kipu hellittää pian!

Hei!
Selkäkivut kuulostaa tutuilta, kuten myös muut (jatkuvat) kivut.
Mulla yleensä syy on heikoissa ja yliliikkuvissa nivelissä.

Olethan venytellyt selkääsi saadaksesi kivut mahdollisesti lieventymään?

Mulla sattuu tuollaisia venähdyksiä selässä päivittäin, useissa nivelissä, koska ovat yliliikkuvat. Se on myös omalla tavallaan siunaus, sillä saan itse osan naksautettua paikoilleen ja mies laittaa loput paikoilleen.

Suosittelen googlettamaan noita venyttelyohjeita, että saat rankaan nikamille tilaa. Lääkärit antavat kyllä särkylääkettä mielellään, mutta mielestäni ei tulisi hoitaa seurausta syyn sijaan.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X