Mummon tuoli vuodelta 1939
Mä sain viime viikonloppuna mummoltani tuolin, jonka hän ja pappani olivat ostaneet Jyväskylästä vuonna 1939. Tuoli oli heidän ensimmäinen yhteinen huonekalunsa, ja se oli kuulemma ostettu pitkällisen harkinnan jälkeen heidän ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa heidän häidensä jälkeen.
Jos tuolin pehmustekangasta ei lasketa, on tuoli edelleen, yli 70 vuoden jälkeen aivan alkuperäisessä kunnossaan. Ja niin tukeva ja hyvä istua. On noihin aikoihin todella osattu tehdä huonekaluja!
Koska aivan tuollaisenaan tuolia en näe osana meidän kotiamme, pohdiskelen, mitä tuunaustoimenpiteitä tuolille voisin tehdä ilman, että menisin pilaamaan upean ja tunnearvoltaan hienon huonekalun. Mustanahan tuo kävisi meille täydellisesti, mutta pitäisikä maalipurkki jättää tällä kertaa kuitenkin rauhaan. En periaatteessa pidä tällä petsillä laitetuista huonekaluista, mutta jotenkin tuohon vanhaan kuluneeseen tuoliin tummuus sopii. Ehkä vaihdan vaan kankaan istuinpehmusteeseen?
Vinkkejä otetaan, tietysti, vastaan! Mitä sinä tekisit tuolille?
-Karoliina-
Kommentit
Verhoilijana pitäisin rungon tuollaisenaan, koska sen ajan patina on todella kaunis!
Leikittele vaikka kankaalla ja osta joku kotinne tyyliinne sopiva kangas esim. Marimekolta. Kangasta, kun tuollaiseen irtoistuimeen ei mene kuin puoli metriä ja loppu tilkusta voi sitten askarrella muuta mukavaa!
Kommentit
Vaihda pehmusteen kangas vaikkapa mustavalko-raidalliseksi niin sopii kuin nappi silmään 🙂 voisi tuoda mukavaa lämpöäkin syksyiseen sisustukseen!
UPEA tuolivanhus! ehkä joku graafinen, mustavalkoinen kangas istuinosaan? esim. raidallinen sopisi teille. itse en koskisi puuhun, se on hurjan kauniisti kulunut!
Nätti. Jos tuo kankaalla päällystetty istuinosa irtoaa, siihen on helppo pingottaa uusi kangas vaikka vanhan kankaan päälle. Niin tein yhdelle vanhalle keinutuolille, joka oli odottanut kaksi vuotta toimeen tarttumista, koska luulin entisöinnin olevan vaikeampaa. Ja tuohon puunsävyyn sopii minusta esim. mustavalkoinen tai valkoharmaa kuosi tosi hyvin. Mutta jos runko tuntuu liian tummalta, niin hiomallahan sen saa vaaleammaksi. Maalaamista harkitsisin viimeiseen asti, kun on noin paljon tunnearvoa.
rungolle älä tee mitään! se on täydellinen. minä en koskisi istuimeenkaan
Jättäisin myös maalaamisen muille kalusteille. Istuinkankaalla tuolia voi modernisoida ja taas muuttaa, jos siltä tuntuu. Vanha, tyystin erilainen kaluste voi tuoda koko kotiin ihan uutta kontrastia.
Samaa mieltä edellisen kanssa, yksi täysin eri maailmasta tuotu huonekalu modernin sisustuksen keskellä toisi särmää ja persoonallisuutta!
Älä missään nimessä pilaa arvokasta runkoa maalilla! Kunnioita vanhaa.
Tutustupa Marianne Valolan Lahen raita -kankaaseen. Perinteikästä modernisoituna, nivoisi yhteen myös miehesi juuret ja sinun perintötuolin. 🙂 ja käpälät irti tungosta tosiaan;
Tungosta eli rungosta 😀
Samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa. Tuoli on kaunis noin. Kankaan vaihtamisella saa jo uutta ilmettä ja näin ei tulisi ”pilattua” kaunista ajan patinaa.
Kannattaa viedä verhoomoon verhoiltavaksi ni tulee kerralla kuntoon ja jos vaahtomuovi on kovettunut tai murenee, se kannattaa vaihtaa. Marimekolta tosiaan saa kauniita verhoilukankaita ja verhoomoista löytyy paljon eri vaihtoehtoja. Ei kannata vanhan kankaan päälle verhoilla, sillä kankaat hiertävät toisiinsa ja kuluvat nopeammin puhki. Toivottavasti tästä oli hyötyä. 🙂
Verhoilijana pitäisin rungon tuollaisenaan, koska sen ajan patina on todella kaunis!
Leikittele vaikka kankaalla ja osta joku kotinne tyyliinne sopiva kangas esim. Marimekolta. Kangasta, kun tuollaiseen irtoistuimeen ei mene kuin puoli metriä ja loppu tilkusta voi sitten askarrella muuta mukavaa!
Kiitti Aino ja Maria!
Raidat on aina ?
Totta. Kuluminen kuuluu kyllä tähän tuoliin.
Hmm. Istuin on kyllä musta aika karmea ?
Juuri niin. Rakastan kontrasteja (vaikken itse niin osaakaan oikein sisustaa)!
Aivan!!
M : Jep ?
Ooo!! Kiitos vinkistä!
Hah!
Juuri niin. En haluaisi pilata tuolin henkeä.
Kiitos! Oli kyllä ?
[…] Mummon tuoli vuodelta 1939 […]
Totta!! Kiitti vinkistä!