kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 11.10.2015

Meikki oman olon vai ympäristön vuoksi?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
30 kommenttia

Olen tällä viikolla voinut fyysisesti todella huonosti. Sunnuntaina satuttamani selkä sai tiistaina sellaiset mittasuhteet, että jouduin lähtemään työpäivän ja iltaisen vanhempainillan välissä kipupiikille työterveyteen. Koko selkää särki niin, että hengittäminen oli jo vaikeaa ja kipu säteili vihlontana ja vaihtoehtoisesti tunnottomuutena koko vasempaan käteen. Lääkäri halusi jopa kuvata keuhkot, mutta lopulta tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että kyseessä on vain lihasjumi.

Aluksi kipupiikki auttoikin, mutta kotiin saatujen särky- ja relaksanttilääkkeiden kanssa olo meni äkkiä toisella tavalla huonoksi. Niin iso lääkesetti sai todella etovan ja ällön olon. Keskiviikkona työpäivän jälkeen en voinut kuvitellakaan tulevani bussilla kotiin, joten niinpä sitä tuli huristeltua – ekan kerran elämässä – taksilla töistä kotiin.

Koko viikko onkin mennyt enemmän kuin sumussa. Eilen aamulla tuntui sille, etten jaksa yhtään mitään. Perjantai-iltana olo oli ollut jo vähän parempi, mutta lauantaiaamu alkoi taas kivulla ja huonovointisuudella. Yksi vaihtoehto oli jäädä pölähtäneenä sänkyyn, mutta valitsin toisin. Päätin, että voin joko pilata viikonloppuni tai sitten mennä niillä eväillä, jotka sillä hetkellä oli annettu.

Iskin valkoiseen naamaani aimoannoksen aurinkopuuteria, valokynää, silmämeikkiä ja huulipunaa. Ja tadaa!! Ei olo siitä täydelliseksi muuttunut, mutta huomattavasti paremmaksi kuitenkin.

Olen ennenkin huomannut, että meikillä, vaatteilla ja kunnollisella kampauksella saa oloonsa hyppysellisen hyvää oloa ja energiaa. Täytyykin sanoa, että vaikka tottakai on kivaa, jos esimerkiksi Esko pitää ulkonäöstäni, mutta kyllä minun täytyy rehellisesti sanoa, että meikkaan ja laittauduin pääasiassa vain itseäni varten. Se, että peilistä tuijottaa pölähtänyt valkonaama, lisää ainakin omaa huonovointisuuttani rutkasti.

Miten on sinun laitasi: Meikkiä puolison, puolisonetsinnän vai itsesi vuoksi?

-Karoliina-

P.S. Niin ja jos olo on edelleen meikin kanssa huono, voi todeta, että olo on oikeasti huono. Kuten mulla lopulta eilen iltapäivällä, jollloin selkä-, rinta- ja käsisärkyä epäiltiin johtuvan jo sydämestä ja niinpä sain viettää hetkisen ambulanssissa ja sydänfilmimasiinoissa. Hah! Olipahan kokemus. Onneksi sydän oli ok, ja nyt vain vielä enemmän relaksanttia naamaan.

// takki, Monki // villaneule, Cos // raidallinen tunikamekko, Monki // pöksyt, Only // kengät, Dr.Martens // villahuivi, Cos // laukku, Filippa K. //

 

Kommentit (30)

Voi hurjaa, toivottavasti siellä alkaa vointi pian helpottaa! <3

Täällä samat ajatukset – meikkaan lähinnä itseäni varten, siitä vaan tulee kiva fiilis kun on vähän ripsaria ja valokynää. Päivittäinen meikkaus on todella kevyttä, mutta jotenkin siitäkin tulee freesimpi olo vaikka olisikin päivän vain lasten kanssa kotosalla.

Pikaista toipumista!

Höh voi ei tuota siun selkää, toivottovasti paranee pian :/! Ja joo tuo meikkaus: itekin meikkaan päivittäin, koska tulee itsevarmempi ja fressimpi olo. Ilman meikkiä olo on ihan naku 😀

Minä meikkaan ensisijaisesti varmaan itseäni varten. Olo on pirteämpi ja itsevarmempi, kun on vähän laittautunut. Minäkään en ihan hirveästi meikkiä käytä, mutta kuitenkin sen verran, että olen erinäköinen kuin kalpeanaamainen au naturell -look. Joskus jopa säikähdän omaa meikitöntä naamaani 😀 Viimeksi tänään, kun lähdin mökkilookissa ajelemaan kotiin. Onneksi kaupassa ei tullut tuttuja vastaan, olin kyllä niin kamalan näköinen.

Mieheni onneksi kehuu minua kauniiksi myös meikittömänä, että hänen takiaan ei tarvitsisi meikata, mutta onhan meikkaaminen tärkeä valmistautuminen esim. treffeille.

Toisaalta olen huomannut, että krapulakin joskus helpottaa, kun heittää vähän meikkiä naamaan. Mut ei mulla mitään yrjökrapuloita olekaan, että sängyn pohjalla pitäisi maata. Myös masennukseen sairastuttuani huomasin, että meikkaaminen piristi vähän oloa.

Tsemppiä Karoliina kipujen kanssa kamppailuun! Toivottavasti lomaviikkokin toisi helpotusta.

Meikkaukseen en kommentoi. Mutta selkäsärkyyn.
Suosittelen kiropraktikolla käyntiä. Kaisaniemessä yks, jolla oon käynyt säännöllisesti. Mun kivut ja säryt on jäänyt sinne..

Sinulla on varmaan oireiden perusteella yläselän jumi. Koska sinä olet hento, niin kolmiolääkket eli lihasrelaksantit tekevät huonon olon, luulen. Oletko kokeillut kylmähoitoa? Kun vointi paranee, rento sauvakävely tekee hyvää.

Minä meikkaan silloin kun lähden kotoa jonnekin, esim. kauppaan. Jos minulla ei ole mitään asiaa ulkomaailmaan, en meikkaa. Mieheni ei huomaa, onko minulla meikkiä vai ei. Kun hänen kanssaan lähden jonnekin, ylläni voi olla vaikka miten naurettavaa ja ei hän huomaa mitään ja hänen mielestään kaikki on sopivaa?! Kun on ollut avioliitossa lähes 50v, näin käy….

Täälläkin meikataan pitkälti itseään varten, eihän mua juurikaan moni normaalisti päivän aikana muut näe kuin mies ja lapset, kotiäitinä kun häärin ? Mutta kyllä se vain kummasti tuntuu mukavammalta katsella itseään peilistä, kun on meikannut tummat silmän aluset piiloon ja ehostanut vähän väsynyttä naamaa. Ja onhan se miehenkin varmasti kivempi katsella ehostettua emäntää ?

Pikaista paranemista sinulle!

Huomenta! Mä meikkaan vain,kun menen jonnekin täältä kotiympyröistä…Koirien kanssa en tartte kuin tuulipuvun niskaan 😀
Tsemppiä selkävaivojesi kanssa. Olin reilu vuosi sitten selkäleikkauksessa,joten rampauttava selkäkipu on tuttua…Toivottavasti alkaa helpottaa!!!

Itse en meikkaa ollenkaan, koskaan, milloinkaan. vanhojentansseihin laitoin vähän puuteria. Tuon pukeutumiseen ja tukkaan panostamisen kyllä allekirjoitan, tosin tukkaakaan en osaa laittaa 😀 pitäisi panostaa rohkeammin ja enemmän arkipukeutumiseen, koska siitä tulee paremmalle mielelle.

Meikkaan vain itseäni varten ja vain silloin kun huvittaa ja on aikaa. Olen joskus ollut baarissa tanssimassa ilman mitään meikkiä ja myös yksin kotona täydessä pakkelissa, kun on tehnyt vain mieli. Meikkaaminen on kivaa ajanvietettä ja siitä tulee pirteä ja hyvä olo. Lempimeikkini on kulmakynä, koska kulmani on hieman vaaleammat kuin tukkani.

Moikka!

Olen viimeaikoina huomannut pohtivani omaa meikkaamistani aika paljonkin, koska kolmevuotias tyttöni seuraa silmä tarkkana milloin äiti meikkaa, miten ja kuinka paljon. Hän esittää huomioita siitä milloin meikkaan, ilman että itse edes tulen ajatelleeksi mm. ”Täytyy aina meikata kun menee hierojalle”. No, hieroja on Helsingin keskustassa, minne menen julkisilla, enkä halua näyttää matkalla haamulta, niin SIKSI meikkaan, mutta selitä se nyt kolme veelle..

Jään monesti miettimään mikä olisi oikea suhtautuminen tähän meikkausasiaan, suhteessa kasvavaan nuoreen neitoon. Mitä vastata kun kysytään MIKSI pitää aina meikata? Ajan takaa sitä, että en ole varma mitä haluan omalla meikkaamisellani viestiä lapselle, hän kyselee koska hänen pitää meikata jne. Yritän vain jatkuvasti kertoa, että hän on kaunis sellaisena kuin on, ja aikuiset meikkaavat koska eivät halua näyttää väsyneiltä tms. En haluaisi antaa sellaista mallia, että naisten on pakko meikata, varsinkaan, että olisi meikattava muiden (miesten) takia. Mutta kyllä itsellänikin on jotenkin parempi (itsevarmempi?) olo kun olen vähän meikannut. Varsinkin jos lähtee enemmän ”ihmisten ilmoille”, eli muualle kuin esim. lähikauppaan, leikkipuistoon tai metsään, niin on ihan kiva meikata. MUTTA onko se juuri se mitä haluan opettaa lapselleni? Jotenkin olisi kiva ajatus, että hän osaisi olla itsevarma yms. ilman meikkaamistakin.. HUOH..

Itse olen ollut nyt neljä vuotta kotona lasten kanssa, ja ensimmäisen vuoden olin todella väsynyt, en meikannut ja hiihdin verkkareissa. Sitten kyllästyin omaan peilikuvaani ja rupesin hiukan ehostamaan, en paljoa jos olemme vain kotona, mutta silti olo on paljon pirteämpi ja jotenkin jaksaa olla aktiivisempi. Mikähän on syy ja mikä seuraus..

Oletko itse pohtinut meikkaamistasi siltä kannalta minkälaista mallia annat tytöllesi? Olisi kiva kuulla mitä ajattelet! Voimia selkävaivojen kanssa kamppailemiseen!

Voihan paska :/ Toivon että pian helpottaisi!

Heippa,

ja tsemppiä kipuiluun.. olen ite syönyt samantyyppisiin ongelmiin myös liharelaksantteja ja vinkkini sulle olisikin se, että niiden kanssa kannattaa myös olla tosi varovainen ja tarkkana.. mulla Norflexin ja Panacodin syöminen yhdessä (lääkärin määräyksen mukaan) aiheutti hengenahdistuksen, joka vei sairaalaan…. ://

Hei,
suosittelen myös kiropraktikolla käyntiä selkäjumin aukaisemiseksi!

Totta puhut, kyllä se laittautuminen vaan virkistää mieltä, jotenkin skarpimpi ja tosiaan positiivisempi olo jos tuntee näyttävänsä hyvältä. Ja tuohan se itsevarmuuttakin lisää.

Pikaista toipumista sulle selän kanssa! Tosi kurjaa, että sait noin pahan vaivan siitä.

Ja kun jaksat ja kerkeet niin se meikin teko postaus olis vielä joskus tosi kiva 🙂

Minäkin suosittelen ehdottomasti kiropraktikolla käyntiä!
Monta vuotta kivuista kärsineenä, ja jo ensimmäinen kerta kiropraktikolla sai kivut pois!

Kiitos 🙂 Loma alkaa tänään, jes!

Minhän niminen paikka/henkilö, jota suosittelet?

Hah 😀 Voi noita miehiä!

Kiitos! Kyllä tämä tästä…

Oi sinua. Kuulostaa rankalle kokemukselle. Kiitos tsempeistä!

Wau! Olet kyllä rohkea, kun teet toisin 🙂

Kulmat ovat kyllä todella tärkeä osa kasvoja, minustakin!

Joillekin varmasti meikki vaikuttaa ihan syvään itsetuntoonkin, mutta koska itselleni se on kiva lisä ja vain yksi ekstrabuusti olotilaan, en ole oikeastaan koskaan pohtinut asiaa F:n kannalta. Uskon, että aito itsetunto rakentuu (pitäisi rakentua) ihan jostain muusta.

Mä näen meikkaamisen elämässäni samana omaa ja ympäristön olotilaa kohentavana hygieeniatoimenpiteenä kuin vaikkapa pesulla käynnin ja puhtaat vaatteet.

Olipa mielenkiintoista pohtia tätä 🙂 Kiva, kun otit asian puheeksi!

Mitä kummaa? Juuri tuo Nortflex aiheutti pahan olon ja astma-ahdistuksen!!

Kiitti vinkistä!

Kiitos vinkkauksesta!!

Totta. Mulla on usein nuutunut ja kipeä olo ilman meikkiä.

Vastaa käyttäjälle Karoliina/ Kolmistaan Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X